Tietyt äänet, jotka aiheuttavat rennon, jopa huumaantuneen olon
Onkohan kenelläkään samanlaisia kokemuksia kuin minulla?
Saan kummallisen rauhoittuneen, jopa huumaantuneen olon, kun joku esimerkiksi luuttuaa/lakaisee lattioita tai harjaa hiuksiaan. Koiran puruluun syöminen aiheuttaa samanlaisen olon.
Minulla on myös misophonia, herkkyys tietyille äänille, jotka aiheuttavat jopa väkivaltaisia ajatuksia (maiskutus, purkan mässytys, vinkuva hengitys...), joten tiedän olevani herkkä äänille.
Tällaisesta positiivisesta herkkyydestä en ole kuitenkaan ennen kuullut. Kunpa voisin aina kuunnella/katsella lattian luuttuamista :D
Kommentit (35)
Jota muistan pienestä asti rakastaneeni on se veden lotina + moottorin hurina kun makaat sisällä purjeveneen keulassa.
Meillä oli vanhemmillani purjevene. Ja parhaiten muistan ne hetket kun nukuin makuupussien päällä keulatilassa kesken purjehdduksen päikkäreitä... jotain niin rauhoittavaa, ja kun keulassa on suoraan vieressä sitä loisketta ja kohinaa.
Jota muistan pienestä asti rakastaneeni on se veden lotina + moottorin hurina kun makaat sisällä purjeveneen keulassa.
Meillä oli vanhemmillani purjevene. Ja parhaiten muistan ne hetket kun nukuin makuupussien päällä keulatilassa kesken purjehdduksen päikkäreitä... jotain niin rauhoittavaa, ja kun keulassa on suoraan vieressä sitä loisketta ja kohinaa.
Rapeat brittiaksentit syvä-äänisillä miehillä aiheuttavat muuten saman rentoutumisen ja hyvänolon tunteen. Mistähän sekin johtuu?
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=mQnyV2YWsto" alt="http://www.youtube.com/watch?v=mQnyV2YWsto">http://www.youtube.com/watch?v=mQnyV2YWsto</a>
Eihän tuosta voi olla rentoutumatta. Tykkään näyttelijöistä muutenkin enimmäkseen äänen perusteella (Peter Serafinowics, Richard Ayoade, Alan Rickman, onhan noita).
Tykkään myös lentokentän äänistä myöhään illalla/yöllä, eli kovalla humisevasta ilmanvaihdolaitteistosta, hiljaisesta puheesta (varsinkin jos kuuluu välillä naurua) ja hiljaisella kuuluvista tiedotuksista ja niiden pingping-äänistä :) Minä nukun lentokentällä oikein hyvin.
Mulla on kai sitten myös tämä ääniyliherkkyys koska raivostun tietyistä kovista äänistä, ja myös tuo maiskutus ja varsinkin purkan mässytys on ykkösinhokkeja.
Olen aina tykännyt siitä luutuamisen äänestä, siis rätti parkettia pitkin. Ikkunan pesussa kuuluva hiljainen vinkuva ääni silloin tällöin (ehkä tämä liittyy kevään tuloon, kevätsiivous tulee lapsuudesta mieleen?)...
Yleensäkin kaikki hiljaiset ja rauhalliset äänet miellyttää. Silloin tällöin toistuvat, ehkä sellaiset joista tietää että kaikki on reilassa.
lasten nauru, miehen vähän tuhiseva hengitys kun hän nukkuu, kissojen kehruu (toisella varsin möreä kehräysääni, toisella korkeampi).
En kuule melkein mitään toisella korvalla, joten kovapintaisissa tiloissa (esim kivilattiat, lasiseinät jne) kuulen pelkkää hälinää enkä saa mistään mitään selvää. Joidenkin naisten puheäänet liikkuvat sellaisilla frekvenssialueilla, että ne vihlovat korvaa. Varsinkin jos näitä naisia on seurassa monta ja he puhuvat iloisesti ja innostuneina yhtä aikaa :)
Jota muistan pienestä asti rakastaneeni on se veden lotina + moottorin hurina kun makaat sisällä purjeveneen keulassa.
Meillä oli vanhemmillani purjevene. Ja parhaiten muistan ne hetket kun nukuin makuupussien päällä keulatilassa kesken purjehdduksen päikkäreitä... jotain niin rauhoittavaa, ja kun keulassa on suoraan vieressä sitä loisketta ja kohinaa.
Mutta parilla sedällä oli, ja lapsena pääsin aina pari kertaa kesällä yön yli mukaan reissulle.
Oi että on ikävä sitä tunnetta...
mielikuva tai muisto rentouttaa, vai rentoutuisitteko oikeastikin vaikka kuulisitte niitä millaisessa (ääni-)ympäristössä ja tilanteessa tahansa? Erotatteko noita spesifisiä ääniä tai niiden kaltaisia muiden joukosta epätavallisissakin tilanteissa ja jäätte kuuntelemaan tai huomaatte vain kihelmöinnin/rentoutumisen, vai liittyykö ne siihen tiettyyn tilanteeseen mukavina asiaan ja tunnelmasn oleellisesti kuuluvina ääninä.
Minulla on jo lapsesta asti tullut tietyistä tilanteista tai äänistä tunne, että "kihisee päässä". Muistan käyttäneeni jo silloin tuota termiä, vaikken tiennyt mistä on kyse. Viittaan linkkiin, jonka joku lähetti.
Musiikki kuitenkin luo tunnelmia. Erityisesti konemusiikin tahdissa tanssiminen ihan selvinpäin on luonut mulle aikamoisen huumauksen. Tätä tunnetta nuoruudestani kaipaan usein. Olisi periaattessa vieläkin mahdollista saavuttaa mutta pitäisi mennä johonkin ei valtavirta keikalle tms ja vaatisi hirveästi suunnittelua, pitäisi ehkä mennä yksin yms. ja olisin kaikkien mielestä vanha kalkkis vaikken ole kun vähän yli 30.
mutta lapsuudesta tuttuja, rauhoittavia ääniä ovat erityisesti kahvinkeittimen rupsutus ja ruohonleikkurin ääni. Tykkään myös kuulla vaimeasti liikenteen ääniä nukkumaan mennessä, mieluummin kuin täyttä hiljaisuutta.
mulla venäläisittäin puhuttu suomen kieli ja joskus venäjänkieli tai viro aiheuttaa tuollaista. Joskus vaan jollain on niin täydellisen ihana puheääni, että meen ihan nirvanaan. Muutamalla opettajalla ollut tällainen, ei ole helppoa keskittyä...
Jota muistan pienestä asti rakastaneeni on se veden lotina + moottorin hurina kun makaat sisällä purjeveneen keulassa.
Meillä oli vanhemmillani purjevene. Ja parhaiten muistan ne hetket kun nukuin makuupussien päällä keulatilassa kesken purjehdduksen päikkäreitä... jotain niin rauhoittavaa, ja kun keulassa on suoraan vieressä sitä loisketta ja kohinaa.
olin juuri kirjoittamassa samaa. Vesi lasikuitupurjeveneen keulaa vasten. Voi kun sen äänen saisi purkitettua talvea varten.
saan järkyttävän hepulin tietyistä äänistä, tai niiden yhdistelmistä pääasiassa. Eli jos telkkari on päällä, ei saa kuulua mistään tietsikan ääntä tai puhetta jne. En myöskään tykkää yhtään, jos vaikka elokuvassa äänen voimakkuus vaihtelee.
Kuuntelen raskasta metallia, ja tietynlainen rummutus (en osaa termejä) saa aikaan käsittämättömän olon. Jotenkin irtaudun ruumiistani. Erityisesti, jos biisissä tulee rauhallinen kohta ja sitten alkaa rummutus uudestaan. Samoin basso tekee ihme oloja, siis hyviä kuitenkin.
Hyvin rauhallinen olo tulee stt:n uutisista ja merisäästä :D
Voi olla mies tai nainen puhujana, useimmin kyllä kai mies, tosin sekin voi johtua siitä mitä medioita kuuntelen ja mitä videoita vaikka youtubesta katson.
Kouluaikoina unohduin monestikin vain nauttimaan jonkun open äänestä tai siitä tunteesta, tuskin kuuntelin itse "sanomaa" eli opetusta. :D
Mutta se on sellainen tavallaan kihelmöivä hyvänolon tunne ympäri päätä ja kalloa, ei millään lailla seksuaalinen, vain mukava johon haluaisi uppoutua vaikka loputtomiin.