Lue keskustelun säännöt.
Ihastus, apua!
26.02.2012 |
Miten ihmeessä ootte päässee yli ihastuksesta? Työkaveri kyseessä. Joka päivä tekemisissä sen kanssa. Lyö vaan jalat alta, ei voi mitään. Ehkä tää on joku 30-kympin kriisi? Kamalaa, auttakaas vähän. Mies ja lapsia on ja pettää en aijo. Mutta mistä sitä voi olla varma? Äääääääk!
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin vilkasta ei ole. Mutta joskos tää virittäis enemmän touhua!
Ja 11cm mies voi mennä toisia ketjuja häiriköimään. Mä ääkkään ja iikkaan niin paljon kun lystää :)
Ap
Palataanko huomenissa asiaan samoissa merkeissä?
#6
ihastuksenne tulisi suraan kysymään että kiinnostaisiko rakastelu? Sanoisitteko jotta mieli tekis, mutta ei, vai jotta kumpi varaa hotellin? Vai haukutteko suoraan siaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa huomata, et just noin se meilläkin toimii.;) Oma mies alkaa osoittaa kiinostusta mua kohtaan ilman että mun täytyis olla sitä itse kerjäämässä=D. No sehän taas johtuu just siitä, että kun mä miehen kanssa sekstatessa "kuvittelen" olevani sen työ ihastuksen kanssa, niin tulee jotenkin ihan eri fiilikset sängyssä ja kun oma mies saa sitäkautta tuntea ja nauttia kiihkeemmästä naisesta, niin mieskin alkanut huomiomaan mua ihan eri tavalla ja nytkin viikonloppuna ilmassa oli ihanaa pikkuflirttiä ja niitä kivoja "hipaisuja" ja halailuja joita oon niin kaivannut.;))
Toivottavasti teillä toimii samoin.:)
Mä en ainakaan näe mitään pahaa tässä jos se saa kevään heräämään uudelleen meidän suhteeseen, sanokoot muut mitä sanoo.
en tunne syyllisyytta, houkuttelen heti tilaisuuden tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läpi kaikki mahdolliset skenaariot. Lopulta koko 'suhde' alkoi tuntua täysin järjettömältä, sillä en voinut nähdä sille yhtään hyvää lopputulosta. Vähitellen sitten olen viilentänyt välejä mieheen, vaikka se minua nyt satuttaakin. Lopulta pyysin, että emme enää osoita mitään hellyyttä toisiamme kohtaan. Tiedän, että näin on paras, vaikka olenkin ainakin tällähetkellä aika onneton ja ikävä oon kauhea.
Tästä kyllä selviän, olen aivan varma, ja tulen vielä kiittämään itseäni että toimin järjellä.
En vain voi satuttaa niin montaa ihmistä.
en tunne syyllisyytta, houkuttelen heti tilaisuuden tullen.
No mites sulla miehes kanssa kotona? Onko alkanut toimia samaan suuntaan tuo, niinkuin meillä oon havainnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan kuvitella miten pikkujouluissa tulee käymään näillä neideillä. Pikkuhuppelissa naureskellaan ja flirttaillaan kunnes pikkutunneilla pikkarit nilkoissa nussitaan jossain näkösuojassa. Sitten kotona hirvee morkkis päällä. Been there, seen that..
Ja mullakin mies ja muutama lapsi, ihan kiva etten ainoa ole. Unissani usein tuo työpaikan namu minuakin hoitelee.. jännältä tuntuu joskus herätä äärimmäisen kiihottuneena ja kuunnella oman äijän tasaista kuorsausta. Välillä sitten olen tyydyttänyt itseni, joo kaipa ihan luonnollista? Saa taas unenpäästä sitten kiinni. Tuo työpaikan ihastuksenikin on naimisissa, joten ei siitä ikinä mitään synny, kait..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää taas tulla tänne jatkamaan tätä terapiaistuntoa ja selvittämään ajatuksiaan.
Tää ihastuksesta haaveilu auttaa ainakin mua jaksamaan.
Eikä se ole oikeestaan omalta mieheltä pois, jos mä kuvittelen et se onkin joku toinen, kun se mua panee. Päin vastoin, olen silloin kiihkeempi ja suorastaan imen miestä sisääni. Jotenkin se vaikuttaa myös mieheen, et se tuntuu paljon kovemmalta, kuin mitä normaalisti on.
Ja just ne ihanat unet, niitä mäkin näen aina silloin tällöin ja joo. Olen kyllä joskus ajatellut tuotakin, et jos joskus henkilökunnan pikku pippaloissa tuliskin se tilanne eteen, niin oisinko valmis laskemaan ne pikkarit nilkkoihin, niinkuin tuossa joku epäili. Sitä on kyllä vaikea etukäteen sanoa kun sydän sanoo yhtä ja järki huutaa toista, mut tuskinpa niin huppelissa oisin, että alkaisin ihanaa haavetta ihan konkreettisesti toteuttaa...Tai mistäs sitä varmasti tietää.
Mulla kun itseasiassa on kokemusta vain kahdesta eri miehestä, joista toinen on mieheni ja toinen se hunsvotti, jolle menetin neitsyyteni. Olen sitäkin miettinyt, että näinkö se vähäinen kokemukseni alkaa kolmekymppisenä kostautua, kun tuntuu sille, että joka kevät tulee joku uusi ihastus. Yleensä se ihastuminen sitte kyllä kesäloman aikana hiipuu.
Nyt tää nykyinen ihastuminen työkaveriin tuntuu vaan taas niin ihmeen ihanalle ja ylitsepääsemättömälle. Työpäivät menee kuin pilvissä leijuen ja se mies pyörii kokoajan mielessä ja vertaan sitä joka käänteessä tuohon omaan ukkooni. Tunnetteko naiset samoin?
#6
Täällä uusi kohtalotoveri ilmoittautuu. Minä en tee jatkuvasti töitä hänen kanssaan vaan projektiluontoisesti harvakseeltaan. Jännä juttu: nyt kun olen puhunut kotona uudesta pätkästä jossa hänkin on, oma mies on mua kohtaan huomaavaisempi. Ollut siis pitkään nihkeä, ja nyt täyskäännös. Taitaa aavistella jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tää edellinen, numero 36, on tuolta alusta numero 6.
Ihastuksesta ei tähän mennessä ole vielä ollut mitään 'haittaa'. Töissä on mukavampaa, pukeudun nätimmin, jaksan vähän aamuisinkin laittaa itseäni ja olo on vaan tosi energinen! Oma mieskin on alkanut vähän flirttailemaan :) tänään keittiössä tuli yhtäkkiä halaamaan :). Oi oi! Ihastuminen tekee hyvää! Jokainen meistä on ihminen ja kaipaa muutakin kuin samaa päivästä toiseen. Toivottavasti vaan tää ihastus siirtyisi työkaverista omaan mieheen
iik
ääk