Jumissa kandintyön kanssa:(

Hirsijärvi yms tutki ja kirjoita. Mainio opus.



Mulla oli valkoisen paperin kammo ja kandin aloittamiseen meni 1,5vuotta kun sitten aloitin meni työ 6kk:ssa.



Mulle auttoi että pohdin mielessäni helpoimman kappaleen ja aloitin siitä rima matalalla. Sain edes jotain paperille ja sitä oli sitten helppo hioa ja parannella.

Ota joku perusteos, joka tukee aihettasi. Lue sitä ja kirjoita siitä kappaleita työtäsi varten. Pääasia, että saat jotain paperille. Siten pääset etenemään.

Tutkimussuunnitelmassa olet varmaan miettinyt jo työn rakennetta. Kirjoita otsikot ylös, ja kirjoita ranskalaisilla viivoilla jotain niiden alle, mistä haet tietoa ja kirjoitat.

Aluksi kannattaa myös vain surffailla netistä artikkeleita/hakea kirjastoista aihetta koskevia kirjoja. Niistä voi löytyä jotain käsiteltävää.

Jos tuntuu, että ajatus katkeaa, eikä uutta tekstiä synny, ota joku toinen kappale käsiteltäväksi. Kun tekstiä on syntynyt vähän, sitä on helpompi muokata ja (todennäköisesti ainakin osittain poistaa).

Kandityöt ei yleensä ole kovin pitkiä, joten mahdottomiin jaarituksiin ei ole tilaa. Pysy pääasiassa.

Tsemppiä!

Kaipa se ongelmani on loppujen lopuksi aihe. Valitsin aiheen, jota on vaikea tutkia ja työni tulee olemaan jonkinlainen kartoitus eräästä ilmiöstä. Perusteoksia siis minulla jo on, olen jossain vaiheessa jaksanut puhkua intoakin, mutta nyt on vaan joku epätoivo menossa.

Ehkä en ole päässyt vielä sen asian yli, että en voi tutkia aihetta, kuten olin ajatellut enkä siten voi käyttää sitä teoriaa, josta olin vähän lueskellut ja nyt olen vähän niin kuin tyhjän päällä.

Jos haluaa tehdä hyvää jälkeä, sitä on helpompi tehdä hiomalla olemassaolevaa tekstiä kuin luomalla suoraan timanttista kamaa.



Ensimmäisiä versioita tehdessä pyrin tietoisesti pitämään riman alhaalla ja asennoitumaan niin, että tästä voi tulla hyvä työ vain, jos nyt pystyn tuottamaan tekstiä, oli se minkälaista paskaa hyvänsä. Ainakin minulle se ei ollut pelkkää itsepetosta, vaan totuus. Se, että kirjoitin sivuja ja hyvin aikaisin auttoi myös saamaan työstä paremman. Oman tekstin heikoudet nappasi paremmin, kun dl oli sen verran kaukana, että sai pitää pitkiä taukoja kirjoittamisessa ja palta tiin tuorein silmin.



Valkoisen paperin pelko, kiire ja huolittelemattomuus olivat minulle ne perinteiset ongelmat ja tuo auttoi niihin hyvin, kunhan kykeni luopumaan siitä nerouden illuusiosta, jossa vitosen työ virtaa paperille itsestään.

Kandi on vain kandi, siinä ei pitäisi olla rima korkealla, sillä se on tutkimuksen teon harjoittelua.

Kirjoita jotain, ihan sama miten hirveää sontaa se olisi, saa prosessin käyntiin. Myöhemmin voi muokata. Ja muista että tuo työ on lopulta aika yhdentekevä samoin kuin oppilaitoksen loppuarvosanat. Turha siitä on täydellistä yrittää hioa.

Kandi on vain kandi, siinä ei pitäisi olla rima korkealla, sillä se on tutkimuksen teon harjoittelua.

ap:)

vaikeimmat kynnykset. Mä menin sitten kirjastoon ja pyysin sieltä jonkin kirjan josta olisi apua. Ja olihan siitä! Päätin, että teen just niinkuin siinä kirjassa neuvotaan ja etenen sen mukaan, tuli mitä tuli, ei voi enää vaikeampaakaan olla.



Ja ne ohjeet oli hyviä! Siinä mm. neuvottiin, että illalla jo tutustuu seuraavan päivän tekstiaiheeseen jotta sitten aamulla ei mene aikaa aloittamisen vaikeuteen. Aamulla sitten pääsin hyvin vauhtiin ja kirjoitin niin paljon kuin aina jaksoin. Myös se auttoi minulle, että jakaa kirjoitettavat kappaleet omiksi tiedostoiksi. Yht'äkkiä minulla olikin 50 sivun tiedoston sijaan monta 6 sivun tiedostoa. Tekstin muokkaus ja käsittely tuntui paljon helpommalta kuudella sivulla kuin valtavalla nipulla tekstiä.



Valitettavasti en enää muista teoksesta muuta kuin, että se oli punakantinen.