Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mies olla pettynyt lapsensa sukupuoleen?
25.02.2012 |
Täällä usein äidit itkee sitä, että heillä ei ole yhtään tyttöä, jotkut jopa oikeesti masentuu kun rakenneultra lupailee poikaa. Jollain tasolla näitä äitejä ymmärretään ja jopa tuo sängynpohjalle vajoaminen masennuksen kourissa ja kodin- ja lastenhoitokyvyttömyys tästä johtuen hyväksytään. Mutta mites miehet? Saako mies olla pettynyt, että tulikin vain tyttö(jä)? Jos mies näyttäisi olevansa todella masentunut siitä, ettei saa poikaa, hyväksyisittekö mammat tämän, vai huudettaisiinko täällä heti tyypilliseen tapaan että JÄTÄ SE SIKA?
Meillä on yksi lapsi, poika. Kun mieheni kertoi isoveljelleen, eronneelle yhden tytön isälle että tulossa on poika, tämä isoveli sanoi: 'Pikkubroidi veti paremmin! Täytyy toivoa, että löydän joskus vielä naisen että vois saada pojan.'
Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta, että tyttö saattaa olla miehelle isokin pettymys? (Nyt tänne tulee miljoona huutovastausta että mun mies ainakin rakastaa kaikkia meidän tyttöjä ja on sitä mieltä että hyvä ettei meille tullut poikia...)
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oli odottanut sitä kalakaveria ja on ihan lukossa tyttönsä kanssa. Ei edes vaippaa pysty sille vaihtamaan.
Miksei tytöstä saisi kalakaveria?
Niinpä.
Meillä on yksi tyttö ja on sellainen ns. isin tyttö. Kertoo isälleen kaikki salaisuudet jne. - sellaisetkin, joita ei halua äidille kertoa. Tyttö tykkää myös kalastaa tosi paljon ja käy kalassa isänsä kanssa, kun ollaan mökillä. Muutenkin tekee paljon asioita yhdessä isänsä kanssa ihan kahdestaan. Shoppailevat mm. vaatteita verkkokaupoista, urheilevat, hoitavat kasvihuonetta, rakentavat, remontoivat, leipovat, laittavat ruokaa, katsovat leffoja jne. Lisäksi käyvät yhdessä lätkämatseissa, cruisingissa (tykkää katsella autoja), museoissa jne. Paljon tehdään yhdessä myös koko perheen voimin, mutta aika usein menevät/tekevät myös ihan kahdestaan.
Uskoisin, että kyse on myös luonteesta, eikä vain sukupuolesta, miten läheinen äiti tai isä on lapsensa kanssa. Meillä isä on hoitanut tyttöämme hyvin tasapuolisesti mun kanssa ihan vauvasta lähtien, joten tyttö ja isä ovat tottuneet toistensa läsnäoloon ja seuraan.
Suosittelen hoitamaan ja olemaan läsnä lapselle ihan alusta lähtien. Silloin on ainakin mahdollisuus kehittää ja kasvattaa luontaista suhdetta omaan lapseen päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin perheen missä oli kolme tyttöä. Vanhemmat yrittivät vielä neljänneksi poikaa. Tyttöjä käskettiin rukoilemaan iltarukouksessa että äiti tulisi raskaaksi ja saisi pojan. Siis mitä vattua! Säälin niin kovasti tyttöjä. Mikä viesti isältä tyttärilleen! Onneksi eivät saaneet neljättä lasta. Mielestäni oikein isälle.
Mieheni toivoi poikaa, sai kaksi poikaa. Toisen kanssa heidän luonteet menee ristiin.. Poika tykkää samoista asioista kuin isänsä mutta haluaa tehdä kaiken eri tavalla. Erimielisyyksiä on riittänyt. Poikamme käy mieluummin kalassa ja urheilemassa pappansa kanssa, jonka kanssa tullut aina juttuun tosi hyvin. Toisen pojan kanssa luonteet ovat samanlaiset mutta kiinnostuksen kohteet ei kohtaa, joten eipä mies saanut harrastuskaveria hänestäkään.
Esikoispoika sai tyttären jonka kanssa mieheni on pehmentynyt. Käyvät kalassa yhdessä ja mieheni kuljettaa lapsenlasta harrastuksiin. Jakavat myös saman huumorintajun.
Mulle oli kova paikka, kun lapsemme sukupuoli paljastui. Itkin ja olin pettynyt mutta nyt, kun tuo tuossa tuhertaa, niin en vaihtais mihinkään eikä sukupuoli tunnu enää ollenkaan tärkeältä. :) Tärkeää on, että hyväksyy ja tunnustaa tunteensa niin asiaa pystyy käsitellä.
Pojan äitinä sanoisin, että kumpaankin suuntaan aika paska asenne. Lasta kuuluu rakastaa, olipa mitä sukupuolta hyvänsä. Piste. Toki joskus kattelen tyttöjen vaatteita ja pohdin, miten kiva niitäkin ois lapselle joku päivä ostaa, mutten osaa millään tasolla samaistua siihen, että mokomasta pitäisi samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojan äitinä sanoisin, että kumpaankin suuntaan aika paska asenne. Lasta kuuluu rakastaa, olipa mitä sukupuolta hyvänsä. Piste. Toki joskus kattelen tyttöjen vaatteita ja pohdin, miten kiva niitäkin ois lapselle joku päivä ostaa, mutten osaa millään tasolla samaistua siihen, että mokomasta pitäisi samaistua.
> mokomasta pitäisi masentua.
Totta kai saa olla pettynyt, mutta ei saa näyttää sitä lapselle eikä syyllistää ketään. Aloittajan tarinan "Pikkubroidi veti paremmin! Täytyy toivoa, että löydän joskus vielä naisen että vois saada pojan" kommentti on hassu: NAISEN, joka vois saada pojan. Ei kai se naisen vika ole, jos tulee pelkkiä tyttöjä/poikia. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi lapsi. En tiedä oliko meillä kummallakaan ennen lapsen syntymää mitään toivetta sukupuolesta, itse ainakaan en osannut edes hahmottaa kumpi olisi mieluisampi. Poikaa ehkä olin ajatellut helpommaksi, kun koen itse tulevani helpommin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Naisten joukossa tunnen itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi.
Kun tyttö sitten syntyi, niin mies meni onnesta sekaisin tavalla, jota en olisi voinut ikinä kuvitella. Varmasti olisi pojasta seonnut yhtälailla, mutta on vain jäänyt mieleen se oma hämmennys, kun itsellä se rakkauden syntyminen kesti ja mies sekosi kertalaakista.
Vaikka saimme tytön, koen jotenkin että saatiin vähän molemmat. Ei tullut hörhelöprinsessaa, joka teininä meikkaisi ja laittaisi hiuksiaan ja haluaisi tekoripset. Tuli tyttö, joka ei kuusi vuotta täytettyään halunnut enää vaaleanpunaista. Ukin kanssa hän meni ongelle ja mummin kanssa leipoivat pullia. Barbeilla ei leikkinyt, mutta legoista ja junaradasta tykkäsi. Piirsi, teki lasihelmistä eläinhahmoja ja teininä opetteli neulomaan ja ristipistojakin on harrastanut. Isänsä kanssa on käynyt hiihto- ja pyörälenkeillä. Ja isänsä tavoin hänestä sukeutui IT-nörtti ja nykyisin keskustelevat koodaamisesta keskenään.
Ei mies tässä mitenkään ulkopuoliseksi ole jäänyt. Enkä toisaalta usko, että jostain jääkiekkopojasta olisi hänelle sen enempi iloa ollut.
Nyt meillä on myös vävy, joka on jonkin sortin autohullu. En varmaan olisi kestänyt, jos olisimme saaneet tuollaisen pojan, jota kiehtoo autojen rassaaminen ja jonka kaikki rahat menevät autoihin.
Sukupuolen sisällä olevat erot ovat loppujen lopuksi suurempia kuin sukupuolten väliset. Raisua poikaa toivova isä voi saada herkän runopojan joka haluaa harrastaa balettia. Ja hörhelöprinsessaa toivova äiti voi saada tytön, joka ei suostu käyttämään hameita, haluaa rassata mopoa ja menee amikseen autonasentajalinjalle.
Meillä oli tuuria, että saimme lapsen, jonka ajatusmaailma ja kiinnostuksenkohteet eivät tuntuneet meille kovin vierailta. Mutta kyllä vanhemman pitää hyväksyä sekin lapsi, jonka kohdalla miettii, että varmasti on sairaalassa vaihtunut, ei tuo voi olla meidän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain yksi lapsi. En tiedä oliko meillä kummallakaan ennen lapsen syntymää mitään toivetta sukupuolesta, itse ainakaan en osannut edes hahmottaa kumpi olisi mieluisampi. Poikaa ehkä olin ajatellut helpommaksi, kun koen itse tulevani helpommin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Naisten joukossa tunnen itseni aina jotenkin ulkopuoliseksi.
Kun tyttö sitten syntyi, niin mies meni onnesta sekaisin tavalla, jota en olisi voinut ikinä kuvitella. Varmasti olisi pojasta seonnut yhtälailla, mutta on vain jäänyt mieleen se oma hämmennys, kun itsellä se rakkauden syntyminen kesti ja mies sekosi kertalaakista.
Vaikka saimme tytön, koen jotenkin että saatiin vähän molemmat. Ei tullut hörhelöprinsessaa, joka teininä meikkaisi ja laittaisi hiuksiaan ja haluaisi tekoripset. Tuli tyttö, joka ei kuusi vuotta täytettyään halunnut enää vaaleanpunaista. Ukin kanssa hän meni ongelle ja mummin kanssa leipoivat pullia. Barbeilla ei leikkinyt, mutta legoista ja junaradasta tykkäsi. Piirsi, teki lasihelmistä eläinhahmoja ja teininä opetteli neulomaan ja ristipistojakin on harrastanut. Isänsä kanssa on käynyt hiihto- ja pyörälenkeillä. Ja isänsä tavoin hänestä sukeutui IT-nörtti ja nykyisin keskustelevat koodaamisesta keskenään.
Ei mies tässä mitenkään ulkopuoliseksi ole jäänyt. Enkä toisaalta usko, että jostain jääkiekkopojasta olisi hänelle sen enempi iloa ollut.
Nyt meillä on myös vävy, joka on jonkin sortin autohullu. En varmaan olisi kestänyt, jos olisimme saaneet tuollaisen pojan, jota kiehtoo autojen rassaaminen ja jonka kaikki rahat menevät autoihin.
Sukupuolen sisällä olevat erot ovat loppujen lopuksi suurempia kuin sukupuolten väliset. Raisua poikaa toivova isä voi saada herkän runopojan joka haluaa harrastaa balettia. Ja hörhelöprinsessaa toivova äiti voi saada tytön, joka ei suostu käyttämään hameita, haluaa rassata mopoa ja menee amikseen autonasentajalinjalle.
Meillä oli tuuria, että saimme lapsen, jonka ajatusmaailma ja kiinnostuksenkohteet eivät tuntuneet meille kovin vierailta. Mutta kyllä vanhemman pitää hyväksyä sekin lapsi, jonka kohdalla miettii, että varmasti on sairaalassa vaihtunut, ei tuo voi olla meidän.
Puhut vävystäsi hävyttömän rumasti. Jokaisella meillä on omat mielenkiinnon kohteet ja hienoa jos on löytänyt mieleisen harrastuksen! Terveen sellaisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ylpeä että mulla on 2 tyttöä ja poika. Mies 36v
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minuakin otti päähän kun toinenkin oli poika. Jos olisi ollut tyttö niin lapsiluku jäänyt kahteen. Onneksi kolmas oli vihdoin tyttö!
Näkyyköhän tämä päähän ottaminen jotenkin keskimmäisen kohtelussa? Kuopus tietysti lellitty, kun oli vihdoinkin "oikeaa" sukupuolta?
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on aina ollut, ja saa ollakin. Tottakai miehet saavat olla pettyneitä tyttöihinsä.
Yleisesti ottaen lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä naisille, joten äidin pettymys on varmaankin suurempi.
No toivottavasti yksikään maailman isä ei ole pettynyt _tyttöihinsä_.
Tuohan kohdistuu suoraan lapseen eikä siihen, että oli sukupuolen kuullessaan pettynyt sukupuoleen.
Siinä vaiheessa kun vauva on maailmassa ja lapsi talossa, ei yksikään terve ihminen ole pettynyt lapseensa.
Eri asia raskausaikana ultran jälkeen masennella, kun ei ole vielä edes tavannut koko lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla pettynyt, on se miestenkin oikeus :) Kunhan tunteensa käsittelee aikuismaisesti!
Minä (nainen) olen isäni ainoa lapsi, mutta hän on antanut ymmärtää aina toivoneensa tyttöä, ja olen tuntenut itseni todella rakastetuksi. Toisaalta minulla itselläni on vain poikia, ja pappa jumaloi heitäkin, eli tuskin sukupuolella oli väliä.
Mieheni on ollut mielissään pojista. Mies on urheilua inhoava nörtti, mutta silti poika on kuulemma tuntunut helpommalta ajatuksen tasolla. Tiedä sitten onko mieheni väärässä, samaa sukupuolta olevaa vanhempaahan teinit kuulemma enemmän haastavat :D Nyt ovat vielä pikkupoikia.
Mieheni isälle meidän pojat puolestaan olivat ainoita lastenlapsia, joilla on heidän puolen suvun sukunimi. Se seikka tuntui höpsösti olevan tärkeää tälle vanhalle miehelle.
Lapselle voi antaa kumman vanhemman sukunimen haluaa. Mitä tekemistä sukupuolella muka on asian kanssa?
Se kuvasi sitä, miten hassuja asioita ihmiset voivat toivoa lasten suhteen (sukupuolta, sukunimeä) ja olla pettyneitä, ainakin pienen hetkisen.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä että voitte saada lapsen. Vielä tyytyväisempiä jos lapsi on terve. Valitus "väärästä" sukupuolesta on loukkaus niitä kohtaan jotka potevat lapsettomuutta.
Ei ole lapsia eikä tule. On oma valintani. Tiedän etten tule tekemään lapsia joten ei ongelma kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
koska poika varmistaa suvun jatkumisen. Se on miehellä geeneissä.
Se vaan on jännä että oikeastihan se on nainen joka sen varmistaa. Mies on vain statisti nainen rinnalla. Suorastaan hyödytön.
Ja jos ei synny poikaa niin mies saa syyttää ihan vain itseään, mitäs ei osaa tehdä poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se vaikuta kuin siihen, minkä kautta lapsi pissaa. Itse vetäisin turpaan sellaista miestä joka esim haluaa opettaa eri asioita tytöille ja pojille.
Vaikkapa tuo urpo joka oli toivonut kalakaveria ja sai tyttären: miksi vitussa ei voi mennä tappamaan niitä kaloja tyttärensä kanssa jos sellaista ylipäätään katsoo sopivaksi lapsille opettaa?
Juuri tän takia on musta hölmöä että sukupuolen ja ulkoisten sukuelimien katsotaan liittyvän toisiinsa niin läheisesti että sitä pitää heti syntymästä alkaen ruveta kuuluttamaan. Kaikki pääsis helpommalla jos olis vaan lapsia. Ne lapset erityisesti koska joutuvat ressut heti syntymästään typerien vanhempiensa stereotypioiden uhriksi.
Minulla on stereotypioihin vahvasti uskova isä, joka oli täysin pettynyt minuun ja sisariini. Tyttö tuli, tyhjä tuli, kuten maaseudulla sanottiin.
No, sai sitten pojan. Viimeinkin. Innosta puhkuen suunnitteli, miten poika on miniversio hänestä itsestään ja automaattisesti kiinnostunut samoista asioista kuin hän itse. Ironisesti poika olikin luonteeltaan täysin vastakohta eikä ole edelleenkään aikuisena kiinnostunut mistään isälle tärkeistä asioista, ja asenne maailmaankin on täysin erilainen. Tyyliin just isä etsii kala- ja metsästyskaveria, ja jättää kaiken taloudenhoidon naiselle, ja saakin taiteellisen vegaanipojan, joka elää tasa-arvoisesti ja pitää kunnia-asiana, että voi huolehtia puolisostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on aina ollut, ja saa ollakin. Tottakai miehet saavat olla pettyneitä tyttöihinsä.
Yleisesti ottaen lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä naisille, joten äidin pettymys on varmaankin suurempi.Miksi ihmiset ovat niin julmia, että pettyvät siihen kun oma lapsi on "väärää" sukupuolta? Se on oma lapsi, puolet äidin ja puolet isän geeniperimästä. Kuinka voi syntyessä jo olla pettynyt elämän upeimpaan saavutukseen. 😢
Isäni oli. On edelleen. Synnyin tyttönä ja pilasin hänen elämänsä. Sisareni myös. Kun äiti oli kolmannen kerran raskaana isä totesi, että jos sieltä vielä tulee tyttö, kotiin ei ole mitään asiaa teillä kummallakaan.
Että sellainen helmi.
Tuli poika ja äiti pääsi kotiin lapsen kanssa.
Lapsen kumppanin sukupuoleen voi hyvinkin olla pettynyt. Sitä kun aina toivoo että asiat on kuten pitääkin olla.
Alue: Aihe vapaa
Olen isä ja toivoin tyttöä. Ja tyttö tuli. Oli alusta asti selvää, että hän on ainoa lapsemme. Vaimoni on minua paljon nuorempi.
En minä sitä lähitulevaisuutta ajatellut. Tytöillä on tiettyjä tilastollisia etuja.
Tytöt elävät paljon poikia pidemmän elämän. Kaikenlainen hajonta naisten kesken on lähes olematonta miehiin verrattuna. On siis kohtuullisen todennäköistä, että kun vaimoni on vanha ja leski, tytär on elossa ja elämänhallinta kunnossa. Tällöin hän saattaa olla seurana ja apunakin leskivaimolleni.
Nimi ei yleensä periydy naisten kautta, mutta tärkeämpi asia eli geenit periytyvät. Valtaosa naisista ((80%) saa tai hankkii jälkikasvua. Sama ilmiö on muillakin eläinlajeille. Urokset ovat evoluution koekappaleita. Aina syntyy einsteineja, vastaavasti paljon ei elämässä menestyviä uroksia, joiden lisääntymishalut naiset kollektiivisesti blokkaavat. Miehistä lapsen saa noin 60%. Tyttölapsen todennäköisyys saada lapsia ja lapsenlapsia vaimolleni on siis merkittävästi poikaa suurempi.