Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mies olla pettynyt lapsensa sukupuoleen?
25.02.2012 |
Täällä usein äidit itkee sitä, että heillä ei ole yhtään tyttöä, jotkut jopa oikeesti masentuu kun rakenneultra lupailee poikaa. Jollain tasolla näitä äitejä ymmärretään ja jopa tuo sängynpohjalle vajoaminen masennuksen kourissa ja kodin- ja lastenhoitokyvyttömyys tästä johtuen hyväksytään. Mutta mites miehet? Saako mies olla pettynyt, että tulikin vain tyttö(jä)? Jos mies näyttäisi olevansa todella masentunut siitä, ettei saa poikaa, hyväksyisittekö mammat tämän, vai huudettaisiinko täällä heti tyypilliseen tapaan että JÄTÄ SE SIKA?
Meillä on yksi lapsi, poika. Kun mieheni kertoi isoveljelleen, eronneelle yhden tytön isälle että tulossa on poika, tämä isoveli sanoi: 'Pikkubroidi veti paremmin! Täytyy toivoa, että löydän joskus vielä naisen että vois saada pojan.'
Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta, että tyttö saattaa olla miehelle isokin pettymys? (Nyt tänne tulee miljoona huutovastausta että mun mies ainakin rakastaa kaikkia meidän tyttöjä ja on sitä mieltä että hyvä ettei meille tullut poikia...)
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 kpl tyttöjä on ja aluksi olin hieman pettynyt asian tilaan. Elämän myötä sitä on kuitenkin oppinut ottamaan tyynesti suurempiakin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, joten ei tuokaan tunnu enää niin merkittävältä asialta. Enhän minä olisikaan halunnut siirtää näitä miehisiä asioitani ja oppejani eteenpäin.
Olen nainen ja saanut isältäni miehisiä oppeja. Minulta luonnistuu esim. halkomakoneen käyttö, tänä syksynäkin ekat leivinuunin lämmitykset olen hoitanut itse halkomillani polttopuilla.
Autoni ulko- ja sisäpesut hoidan pääasiassa itse. Viime kesänä öljysin terassimme ja maalasin terassin katon & kaiteet.Naimisissa olen rakkaan mieheni kanssa. Olen ylpeä että pystyn itse hoitamaan mahd. paljon näitä "miehisiä" juttuja.
Hieno juttu.
Olenhan minäkin yrittänyt tarjoilla teknisempää osaamista tyttärilleni, mutta eipä heitä tunnu kiinnostavan edes auton renkaanvaihdon opettelu, joka voisi olla kyllä ihan hyvä taito osata, vaikka ei itse normaalisti renkaita vaihtaisikaan. Saati sitten mikään muukaan 'miehisempi' juttu.
Ja lapsista tulee sellaisia kuin niistä tulee, ei siihen juurikaan vanhemmat voi vaikuttaa. Tai kait ne voisi jotenkin 'pilata', mutta ei niiden elämää voi valmiiksi suunnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
koska poika varmistaa suvun jatkumisen. Se on miehellä geeneissä.
Se oli sitä entistä aikaa kun poika peri talon ja maat.
Eiköhän jo todeta että aika meni?
Käsittämätöntä että nykyaikana iskä, etenkin kaupunkialueella kun sitä tilaa ei ole tulossa perintönä pojalle riipaksi kaulaan joku arvottelee sukupuolen mukaan.
Saahan sitä olla pettynyt, on se miestenkin oikeus :) Kunhan tunteensa käsittelee aikuismaisesti!
Minä (nainen) olen isäni ainoa lapsi, mutta hän on antanut ymmärtää aina toivoneensa tyttöä, ja olen tuntenut itseni todella rakastetuksi. Toisaalta minulla itselläni on vain poikia, ja pappa jumaloi heitäkin, eli tuskin sukupuolella oli väliä.
Mieheni on ollut mielissään pojista. Mies on urheilua inhoava nörtti, mutta silti poika on kuulemma tuntunut helpommalta ajatuksen tasolla. Tiedä sitten onko mieheni väärässä, samaa sukupuolta olevaa vanhempaahan teinit kuulemma enemmän haastavat :D Nyt ovat vielä pikkupoikia.
Mieheni isälle meidän pojat puolestaan olivat ainoita lastenlapsia, joilla on heidän puolen suvun sukunimi. Se seikka tuntui höpsösti olevan tärkeää tälle vanhalle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä että voitte saada lapsen. Vielä tyytyväisempiä jos lapsi on terve. Valitus "väärästä" sukupuolesta on loukkaus niitä kohtaan jotka potevat lapsettomuutta.
Minua ei ainakaan kiinnosta kenenkään lapsettomuus. Minä valita, jos minulla on mielestäni jotain valittamisen aihetta.
Empatiakyvyn puute on tosi paha juttu.
Ai, että minä en saa sanoa mielipidettäni, koska se saattaa loukata jonkun herkkiä tunteita? Minun mielipiteeni on siis vähemmän tärkeä, niinkö? Jos minun äitini on kuollut auto-onnettomuudessa, niin te ette saa keskustella autoista, koska minulla tulee pahamieli?
Kyllä saa olla ja voi sanoa sen lapselle että toivoin toista sukupuolta olevaa mutta väärä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää olla pettynyt lapsen sukupuoleen. Entisen miesystävän kanssa kärsimme lapsettomuudesta. Minua alkoi kuitenkin vaivaamaan kun mies käytti aina sanaa poika kun hän haaveili tulevasta lapsesta. Sanoi sitten että haluaisi ennemmin pojan, jos tulee tyttö niin ei halua osallistua lapsen kasvattamiseen, vaan se on äidin tehtävä.
Heitin lapsihaaveet nurkkaan ja myöhemmin myös ukon..
Petyin omaan kusupuoleeni.
Antti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä hassu ja ylinen tabu aikana, jolloin puuhaillaan suurella joukolla sukupuolineutraalia elämää eli keskuudessamme on vain ihmisiä. Tyttö ja poika ovat kirosanoja.
Vastaus ap:lle: Kaikki saa tuntea mitä hyvänsä. myös pettymystä lapsen sukupuolesta, mutta sitä ei ole yleisesti hyväksyttyä kertoa muille.
Ja rehellisesti omalla kohdallani, voin sanoa että olimme vilpittömästi molemmat vanhemmat sitä mieltä, että ihan sama kumpi tulee. Tosin olenko oikea ihminen vastaamaan, sillä molemmat saatiin
Olen kuullut sanottavan, että vain todella viriilit miehet siittävät poikia, muut sitten tyttöjä. Lieneekö totta? Mutta totta on ainakin se, että miehellä on X- ja Y-kromosomeja, kun taas naisella vain X-kromosomeja. Miehestä riippuu siis, onko syntyvä lapsi tyyppiä XY eli poika, vai XX-tyyppiä eli tyttö.
Vanhan kansanuskomuksen mukaan sängyn alle piti laittaa kaikenlaisia miesten työkaluja sahasta ja vasarasta lähtien, jos halusi saada poikalapsen. Kukaan ei estä kokeilemasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin saa olla pettynyt, tunteet ei ole oikeita tai vääriä.
Eri asia sitten, miten asian antaa vaikuttaa. Kostaako tyttärelleen ja pilaa tämän elämän, kun ei sattunut olemaan poika? Se on väärin tietenkin.
Itsellä on molempia, ja olen siitä onnellinen. Mutta kai olisin onnellinen, vaikka olisi vain yhtä sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sanottavan, että vain todella viriilit miehet siittävät poikia, muut sitten tyttöjä. Lieneekö totta? Mutta totta on ainakin se, että miehellä on X- ja Y-kromosomeja, kun taas naisella vain X-kromosomeja. Miehestä riippuu siis, onko syntyvä lapsi tyyppiä XY eli poika, vai XX-tyyppiä eli tyttö.
Vanhan kansanuskomuksen mukaan sängyn alle piti laittaa kaikenlaisia miesten työkaluja sahasta ja vasarasta lähtien, jos halusi saada poikalapsen. Kukaan ei estä kokeilemasta!
Mä taas olen kuullut toisin päin, eli että tosi miehet siittää vain tyttöjä :D Kai näitä legendaarisia hajatelmia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sille mitään, mutta aina nähdessäni perheitä, jossa on esim. 3 poikaa tai enemmän tai nuorimmainen on tyttö, tulee mieleen, että siinä on sitä tyttöä tavoiteltu. Sama toki toisin päin.
Meillä mies oli onnellinen tytöstä.
Suomessa ei ole lottovoitto syntyä pojaksi.
Tämä hänen kokemuksensa ja olisi varmasti heijastunut pojan kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö niitä voisi vaihtaa synnytyslaitoksella. siellää voi olla useita vanhempia, jotka olisivat halunneet erisukupuolisen lapsen. eikö niitä voi vaihtaa keskenään.
Saa olla pettynyt ohimenevän hetken, mutta ei katkera koko ikäänsä. Omaa lastaan tulee kasvattaa hyvin ja arvostaa, oli se se kumpaa sukupuolta tahansa. Puolison voit valita, mutta lapsi on osa sinua, jatkoa sinulle.. ja siitä sinun pitää huolehtia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. On itsestäsi kiinni mitä jätät jälkeesi kun kuolema sinut korjaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö ja poika. Mies ei ollut todellakaan pettynyt että eka lapsi oli tyttö. Mutta oli onnellinen että toinen vauveli oli poika ja niin olin minäkin. No lopputulema on että mies tulee tytön kanssa paremmin toimeen ja minä pojan vaikka molemmat ovat toki rakkaita aina.
Meillä sama. On kumpaakin sukupuolta. Uskon itse, että enemmän persoonat vaikuttaa.
Meillä minä olen kiinnostuneempi urheilusta jne. Mies on taas tytön kanssa enemmän ehkä elokuvahullu.
Vietän paljon enemmän aikaa pojan kanssa treenimatkoilla jne. Ja vastaavasti mies taas tytön kanssa.
Aikanaan mies kyllä toivoi kahta tyttöjä. Ajatteli niiden olevan enemmän ystäviä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sitä olla pettynyt, on se miestenkin oikeus :) Kunhan tunteensa käsittelee aikuismaisesti!
Minä (nainen) olen isäni ainoa lapsi, mutta hän on antanut ymmärtää aina toivoneensa tyttöä, ja olen tuntenut itseni todella rakastetuksi. Toisaalta minulla itselläni on vain poikia, ja pappa jumaloi heitäkin, eli tuskin sukupuolella oli väliä.
Mieheni on ollut mielissään pojista. Mies on urheilua inhoava nörtti, mutta silti poika on kuulemma tuntunut helpommalta ajatuksen tasolla. Tiedä sitten onko mieheni väärässä, samaa sukupuolta olevaa vanhempaahan teinit kuulemma enemmän haastavat :D Nyt ovat vielä pikkupoikia.
Mieheni isälle meidän pojat puolestaan olivat ainoita lastenlapsia, joilla on heidän puolen suvun sukunimi. Se seikka tuntui höpsösti olevan tärkeää tälle vanhalle miehelle.
Lapselle voi antaa kumman vanhemman sukunimen haluaa. Mitä tekemistä sukupuolella muka on asian kanssa?
Kieltämättä vähän huvitti kun yksi rautarouva, joka pitää paitsi lapsensa myös miehensäkin tiukassa otteessa, selitti kun ultrassa näkyi 3.tyttö, että mies sanoi et just tyttöä toivoikin, ei olisi poikaa halunnutkaan :D "hieman" defensiivistä, jos edes totta, mutta story sopi hyvin tämän täydellisen naisen elämänmalliin. Heidän perheessänsä on kaikki onnellisia, koko ajan!
Tulee mieleen työkaveri, jolla kaksi poikaa.
Kun alkoi odottaa kolmatta, kävi kaksi kertaa tarkistamassa lapsen sukupuolen ja oikein korosti sitä, että ei ollut uskoa että vihdoin saa tytön. Puhelee poikiensa kuullen miten ihanaa on saada pikku prinsessa ja miten tytöstä tulee kaikkien sukulaisten lellikki.
Karseaa kuunneltavaa ja sääliksi käy poikia joilla vielä eri isä kuin tällä tytöllä, eli poikien isä ei siis ole jatkuvasti läsnä.
"upeat" lähtökohdat kerrassaan pienillä elämissään, kun äiti korostaa miten yksibon parempi kuin muut sukupuolen takia.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on tyttö ja poika. Mies ei ollut todellakaan pettynyt että eka lapsi oli tyttö. Mutta oli onnellinen että toinen vauveli oli poika ja niin olin minäkin. No lopputulema on että mies tulee tytön kanssa paremmin toimeen ja minä pojan vaikka molemmat ovat toki rakkaita aina.