Saako mies olla pettynyt lapsensa sukupuoleen?
Täällä usein äidit itkee sitä, että heillä ei ole yhtään tyttöä, jotkut jopa oikeesti masentuu kun rakenneultra lupailee poikaa. Jollain tasolla näitä äitejä ymmärretään ja jopa tuo sängynpohjalle vajoaminen masennuksen kourissa ja kodin- ja lastenhoitokyvyttömyys tästä johtuen hyväksytään. Mutta mites miehet? Saako mies olla pettynyt, että tulikin vain tyttö(jä)? Jos mies näyttäisi olevansa todella masentunut siitä, ettei saa poikaa, hyväksyisittekö mammat tämän, vai huudettaisiinko täällä heti tyypilliseen tapaan että JÄTÄ SE SIKA?
Meillä on yksi lapsi, poika. Kun mieheni kertoi isoveljelleen, eronneelle yhden tytön isälle että tulossa on poika, tämä isoveli sanoi: 'Pikkubroidi veti paremmin! Täytyy toivoa, että löydän joskus vielä naisen että vois saada pojan.'
Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta, että tyttö saattaa olla miehelle isokin pettymys? (Nyt tänne tulee miljoona huutovastausta että mun mies ainakin rakastaa kaikkia meidän tyttöjä ja on sitä mieltä että hyvä ettei meille tullut poikia...)
Kommentit (105)
Saa olla pettynyt, mutta se pitää käsitellä "pois alta" että osaa silti muodostaa hyvän suhteen lapseensa, eikä pura sitä pettymystä siihen lapseen. Jollei onnistu yksin niin sitten ammattilaisen kanssa.
Viiden keskenmenon jälkeen minulle sekä puolisolle oli aivan yksi ja sama mikä lapsen sukupuoli oli. Kunhan vaan jotain elossa tuli niin oli uskomaton helpotus ja hyvä olo.
Käy välillä vähän sääliksi näitä ihmisiä, jotka pettyvät raskaasti sukupuoleen.
Entisellä työkaverilla on 2 tyttöä. Mies yrittää tehdä vanhimmasta tytöstä (10v) poikaa. Ei anna leikkiä tyttöjen leluilla, haukkuu niitä. Vie metsälle, ongelle, pieniin raksahommiin, ei anna käyttää hametta kotona.
Kaikesta huomaa että isän mielestä lapsi/lapset ovat väärää sukupuolta.
Mies oli kavereilleen ennen lasten syntymää kertonut odottavansa kovasti poikaa.
Todella lapsellinen mies taikka nainen täytyy olla, jos ei tajua, ettei vauvaa tilata kuin katalogista. Sieltä tulee mitä tulee, tässä asiassa luonto määrää.
Jokainen lapsi on oma kokonainen ihmisensä, ei mikään sinun egonjatke tai fantasioiden tukija. Jos ei sitä tajua, ei kannattaisi hankkia lapsia.
Sellaisten ihmisten jotka haluavat vain tyttöä / poikaa ei pitäisi hankkia lapsia. Se on väärin tulevaa lasta kohtaan. Menkää kotiin kasvamaan ja kypsymään tai terapiaan ratkomaan ongelmianne ennen kun alatte hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tyttäreni kanssa kalassa, mutta myös barbie-messuilla ja jokainen Disney-prinsessaleffa on katsottu. Välillä rakennetaan terassia ja välillä koruja. En ole sekuntiakaan ollut pettynyt lapsen sukupuoleen, mutta tuskin olisin ollut pettynyt poikaankaan. En ymmärrä pettymystä lapsen sukupuoleen.
M44
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn tyttäreni kanssa kalassa, mutta myös barbie-messuilla ja jokainen Disney-prinsessaleffa on katsottu. Välillä rakennetaan terassia ja välillä koruja. En ole sekuntiakaan ollut pettynyt lapsen sukupuoleen, mutta tuskin olisin ollut pettynyt poikaankaan. En ymmärrä pettymystä lapsen sukupuoleen.
M44
Olet kuin mun isä! Minun isäni sai viisi tytärtä, ja kaikki meidät kasvatettiin juuri noin. Meistä kaikista kasvoi itsevarmoja ja tervepäisiä naisia. :)
Mun äitini halusi tytön ja saikin (minut). Sitten hän halusi että tyttö olisi kuin hän, samat mielipiteet, samat arvot. Hän koitti kasvattaa minut itsensä jatkeeksi, pienoiskappaleeksi. No tämähän ei onnistunutkaan. Nyt meillä on huonot välit, emme ole tekemisissä.
Mitä tästä opimme? Ottakaa tyytyväisinä vastaan se lapsi joka teille syntyy. Antakaa lapselle tilaa ilmaista itseään ja kasvaa omanlaiseksi ihmiseksi. Älkää haaveilko ja suunnitelko tytöstä / pojasta ja minkälaisen haluatte hänen olevan. On ihana seurata lapsen kasvua ja kehitystä ja nähdä minkälainen pieni ihminen hänestä kehittyy omine ominaisuuksineen.
Oma isäni kutsui yhtä siskoistani välillä ulkopuolisille pojaksi, niin kovaa hänelle tämä "pojattomuus" oli. On myös kertonut minulle, että on sydämessään varma, että se raskaus, joka äidilläni meni kesken oli poikaraskaus.
Me tytöt emme ole mitään ja jo vanhenevaa isää ärsyttää jokainen saavutuksemme ja hän meitä aina koittaa etukäteen lannistaa ja kieltää tavoittelemasta mitään.
Itse en ymmärrä, miten lapsen sukupuoli voi olla niin tärkeää. Rakastan lapsiani sukupuoleen katsomatta.
2 kpl tyttöjä on ja aluksi olin hieman pettynyt asian tilaan. Elämän myötä sitä on kuitenkin oppinut ottamaan tyynesti suurempiakin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, joten ei tuokaan tunnu enää niin merkittävältä asialta. Enhän minä olisikaan halunnut siirtää näitä miehisiä asioitani ja oppejani eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
2 kpl tyttöjä on ja aluksi olin hieman pettynyt asian tilaan. Elämän myötä sitä on kuitenkin oppinut ottamaan tyynesti suurempiakin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, joten ei tuokaan tunnu enää niin merkittävältä asialta. Enhän minä olisikaan halunnut siirtää näitä miehisiä asioitani ja oppejani eteenpäin.
Olen nainen ja saanut isältäni miehisiä oppeja. Minulta luonnistuu esim. halkomakoneen käyttö, tänä syksynäkin ekat leivinuunin lämmitykset olen hoitanut itse halkomillani polttopuilla.
Autoni ulko- ja sisäpesut hoidan pääasiassa itse. Viime kesänä öljysin terassimme ja maalasin terassin katon & kaiteet.
Naimisissa olen rakkaan mieheni kanssa. Olen ylpeä että pystyn itse hoitamaan mahd. paljon näitä "miehisiä" juttuja.
Olkaa tyytyväisiä että voitte saada lapsen. Vielä tyytyväisempiä jos lapsi on terve. Valitus "väärästä" sukupuolesta on loukkaus niitä kohtaan jotka potevat lapsettomuutta.
Stereotypiat sukupuolista elävät näköjään vieläkin vahvana.
Tiedoksi vaan kaikille, tänä päivänä tytöstä voi tulla automekaanikko tai timpuri ja pojasta taasen voi tulla parturi tai lähihoitaja.
Varmaan tuollaiset tunteet ovat ihan tavallisia. Tunteet eivät ole väärin. Mutta ehkä olisi hyvä tarkastella mistä moiset tunteet johtuvat. Mitä siellä on taustalla. Miksi haluaisin juuri tytön tai pojan? Ehkä ongelmia tuo se, että on päässään luonut haavekuvan siitä millaista poika- tai tyttölapsen kanssa olisi. Ja sitten jotenkin ajattelee ettei ”väärän” sukupuolen kanssa voikaan tehdä kivoja asioita.
Tässä tosin täytyy muistaa että lapsi ei ole vanhemman jatke eli vaikka tulisikin se ”oikea” sukupuoli niin voi hyvin käydä niin ettei lasta kiinnosta tippaakaan se mitä vanhempi oli haaveillut heidän kanssa harrastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä että voitte saada lapsen. Vielä tyytyväisempiä jos lapsi on terve. Valitus "väärästä" sukupuolesta on loukkaus niitä kohtaan jotka potevat lapsettomuutta.
Minua ei ainakaan kiinnosta kenenkään lapsettomuus. Minä valita, jos minulla on mielestäni jotain valittamisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa tyytyväisiä että voitte saada lapsen. Vielä tyytyväisempiä jos lapsi on terve. Valitus "väärästä" sukupuolesta on loukkaus niitä kohtaan jotka potevat lapsettomuutta.
Minua ei ainakaan kiinnosta kenenkään lapsettomuus. Minä valita, jos minulla on mielestäni jotain valittamisen aihetta.
Empatiakyvyn puute on tosi paha juttu.
Vierailija kirjoitti:
Viiden keskenmenon jälkeen minulle sekä puolisolle oli aivan yksi ja sama mikä lapsen sukupuoli oli. Kunhan vaan jotain elossa tuli niin oli uskomaton helpotus ja hyvä olo.
Käy välillä vähän sääliksi näitä ihmisiä, jotka pettyvät raskaasti sukupuoleen.
Tuollaisten vastoinkäymisten jälkeen ei todellakaan sukupuoli ole se tärkein asia!
Juuri näin. Minusta riittää kuvia, kun lapsuudessa " autoin" isääni kotona raksahommissa. Tykkäsin myös kalastaa. Heti kun olin tarpeeksi iso, leikkasin mummulassa nurmikkoa ja autoin mm. puu- ja maalaustöissä. Teininä tienasin käyttörahaa auttamalla isääni metsätöissä.
T. Nainen 24 v.