Saako mies olla pettynyt lapsensa sukupuoleen?
Täällä usein äidit itkee sitä, että heillä ei ole yhtään tyttöä, jotkut jopa oikeesti masentuu kun rakenneultra lupailee poikaa. Jollain tasolla näitä äitejä ymmärretään ja jopa tuo sängynpohjalle vajoaminen masennuksen kourissa ja kodin- ja lastenhoitokyvyttömyys tästä johtuen hyväksytään. Mutta mites miehet? Saako mies olla pettynyt, että tulikin vain tyttö(jä)? Jos mies näyttäisi olevansa todella masentunut siitä, ettei saa poikaa, hyväksyisittekö mammat tämän, vai huudettaisiinko täällä heti tyypilliseen tapaan että JÄTÄ SE SIKA?
Meillä on yksi lapsi, poika. Kun mieheni kertoi isoveljelleen, eronneelle yhden tytön isälle että tulossa on poika, tämä isoveli sanoi: 'Pikkubroidi veti paremmin! Täytyy toivoa, että löydän joskus vielä naisen että vois saada pojan.'
Oletteko miettineet asiaa tältä kannalta, että tyttö saattaa olla miehelle isokin pettymys? (Nyt tänne tulee miljoona huutovastausta että mun mies ainakin rakastaa kaikkia meidän tyttöjä ja on sitä mieltä että hyvä ettei meille tullut poikia...)
Kommentit (105)
oli odottanut sitä kalakaveria ja on ihan lukossa tyttönsä kanssa. Ei edes vaippaa pysty sille vaihtamaan.
oli odottanut sitä kalakaveria ja on ihan lukossa tyttönsä kanssa. Ei edes vaippaa pysty sille vaihtamaan.
Miten tähän suhtaudut/suhtaudutaan?
minuakin otti päähän kun toinenkin oli poika. Jos olisi ollut tyttö niin lapsiluku jäänyt kahteen. Onneksi kolmas oli vihdoin tyttö!
joillekin miehille on kunnia-asia saada poikia. Muuten eivät ole 'Miehiä' sanan varsinaisessa merkityksessä.
Olen myös tuttavapiiristäni huomannut että yleensä äidit toivovat ainakin yhtä tyttöä ja isät poikaa, ja ihan koulutettuja kaupunkilaisia ollaan. Mutta toki täällä öav:lla kaikkien miehet toivovat tyttöjä (tai ainakin niin sanovat vaimoilleen :) ).
Meillä on kaikki lapset poikia ja olen joutunut suremaan sitä ettei tyttöä tullut, ei siksi ettenkö pojista tykkäisi vaan siksi että olin ajatellut että minulla olisi jonain päivänä (myös) tyttö ja näin ei tule käymään. Miehen kanssa ollaan asiaa puitu ja hän sanoi että tuntisi varmasti ihan samoin jos meillä olisi tyttöjä.
koska poika varmistaa suvun jatkumisen. Se on miehellä geeneissä.
Näinhän se on aina ollut, ja saa ollakin. Tottakai miehet saavat olla pettyneitä tyttöihinsä.
Yleisesti ottaen lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä naisille, joten äidin pettymys on varmaankin suurempi.
Meillä on kaksi poikaa, ja juuri käytiin keskustelu, että voisi se kolmaskin poika tulla. Siitä päädyttiin sitten siihen, että voisihan se olla tyttökin, ja todettiin, että sekin on ihan hyvä juttu - pojalle vaan olisi se tilaus ihan käytännön syistä. Pohdittiin sitten, oltaisiinko jääty jostain paitsi, jos oltaisiinkin saatu vain tyttöjä, ja todettiin, että varmaan silloinkin oltaisiin tyytyväisiä siihen, mitä on saatu. Nyt ainakin ollaan. Meille tämä sukupuolijuttu nyt ei vaan ole ykkönen.
Meillä on tuttavapiirissä paljon tyttöperheitä, ja ollaan saatu paljon juuri näiltä säälittelyjä kahdesta pojastamme. Aina otetaan esille kliseet poikien riehumisesta ja rankkuudesta ja ties mistä. Mieskin joutui oikein erikseen minulle toteamaan, että ei häntä kyllä nämä pojat haittaa yhtään, kun sukulaismies oli jopa vähän säälitellyt. Ilmeisesti on epämuodikasta olla poikien vanhempia! :D
mutta onko siitä jotain hyötyä?
Eikö kannattaisi olla iloinen, että on yl. saanut oman lapsen ja jos se on vielä tervekin niin kyllä minä ainakin tyytyisin osaani..kaikki ei aina mene niinkuin haluaa...se on se "elämäni aikuisena"!
itse olen onnellinen pojistani, mutta huomaan usein joutuvani puolustautumaan kun tyttöjen äidit säälii minua. Kurjaa ja inhottavaa. Ei se että lapset on poikia vaan se että ympäristölle se tuntuu olevan ongelma.
VAikea käsittää miten elämäni olisi parempaa jos lapset olisivatkin tyttöjä? Ilmeisesti se vaan olisi huimasti parempaa.
ole yleistä, että miehille lapset olisivat vähemmän tärkeitä.
Rupesin miettimään että mitenhän pettynyt isäni oli kahteen tyttöön.. Tein avauksen koska en ole nähnyt aiheesta lehtijuttuja enkä keskusteluja.
Rupesin miettimään että mitenhän pettynyt isäni oli kahteen tyttöön.. Tein avauksen koska en ole nähnyt aiheesta lehtijuttuja enkä keskusteluja.
Itse en toivo tyttöä, mutta jos tulee niin rakastan.
toinen poika.
Mies oli todella pettynyt poikaan. Minusta se tuntui kauhealle. Hän ei meinannut millään saada mitään tunnesidetta poikaan aikaseksi hän toivoi niin kovasti toista tyttöä. Meni pari vuotta kun alkoi päästä yli pettymyksestään. Silti se tyttö on vieläkin selvästi se ykkönen :(
Ja minusa tuntuu kauhealle tämä pojan "syrjiminen".
Eihän se vaikuta kuin siihen, minkä kautta lapsi pissaa. Itse vetäisin turpaan sellaista miestä joka esim haluaa opettaa eri asioita tytöille ja pojille.
Vaikkapa tuo urpo joka oli toivonut kalakaveria ja sai tyttären: miksi vitussa ei voi mennä tappamaan niitä kaloja tyttärensä kanssa jos sellaista ylipäätään katsoo sopivaksi lapsille opettaa?
Juuri tän takia on musta hölmöä että sukupuolen ja ulkoisten sukuelimien katsotaan liittyvän toisiinsa niin läheisesti että sitä pitää heti syntymästä alkaen ruveta kuuluttamaan. Kaikki pääsis helpommalla jos olis vaan lapsia. Ne lapset erityisesti koska joutuvat ressut heti syntymästään typerien vanhempiensa stereotypioiden uhriksi.
miehen kromosomeista riippuen, joko miehellä on niitä poikakromosomeja tai ei, naisella ei ole siinä kohtaa osaa eikä arpaa.
Eihän se vaikuta kuin siihen, minkä kautta lapsi pissaa. Itse vetäisin turpaan sellaista miestä joka esim haluaa opettaa eri asioita tytöille ja pojille.
Vaikkapa tuo urpo joka oli toivonut kalakaveria ja sai tyttären: miksi vitussa ei voi mennä tappamaan niitä kaloja tyttärensä kanssa jos sellaista ylipäätään katsoo sopivaksi lapsille opettaa?
Juuri tän takia on musta hölmöä että sukupuolen ja ulkoisten sukuelimien katsotaan liittyvän toisiinsa niin läheisesti että sitä pitää heti syntymästä alkaen ruveta kuuluttamaan. Kaikki pääsis helpommalla jos olis vaan lapsia. Ne lapset erityisesti koska joutuvat ressut heti syntymästään typerien vanhempiensa stereotypioiden uhriksi.
Mä olen taas kuvitellu että nää lapsensa sukupuolen nitistäjät ja salaajat on niitä pettyjiä - 'äh, ei tullu poikaa, en halua tyttöä, tehään siitä neutri'.
Esim. heikoissa ravinto-olosuhteissa (alipainoiset naiset) syntyy runsaammin tyttöjä, koska naisen eilmistö abortoi enemmän energiaa vaativat pojat.
miehen kromosomeista riippuen, joko miehellä on niitä poikakromosomeja tai ei, naisella ei ole siinä kohtaa osaa eikä arpaa.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on aina ollut, ja saa ollakin. Tottakai miehet saavat olla pettyneitä tyttöihinsä.
Yleisesti ottaen lapset ovat kuitenkin tärkeämpiä naisille, joten äidin pettymys on varmaankin suurempi.
Miksi ihmiset ovat niin julmia, että pettyvät siihen kun oma lapsi on "väärää" sukupuolta? Se on oma lapsi, puolet äidin ja puolet isän geeniperimästä. Kuinka voi syntyessä jo olla pettynyt elämän upeimpaan saavutukseen. 😢
Se on yksi elämän asia, missä ei voi valita, vaan on otettava sa mikä annetaan.
Ymmärrän kyllä, että voi olla jollekkin kova paikka.