Lasten mummi rasittaa

Minullakin oli hänen kanssaan kaikenlaista kinaa erilaisista asioista. Hautajaisissa lapsenlapset muistelivat mummia aivan erityisellä lämmöllä ja kertoivat sellaisia asioita mummista, joilla heille oli ollut merkitystä tai joista oli hauskoja ja mukavia muistoja. Mummi oli heille tärkeä ja rakas ihmissuhde, rakkaampi kuin olin uskonutkaan. Älä puutu missään nimessä lastesi ja heidän mumminsa väliseen suhteeseen. Tekisit väkivaltaa kaikille osapuolille. Kanntaa niellä ne oma tmielipahan tunteet. Se on äitiyttä ja aikuisuutta sinulta.

Minä yrittäisin ehkä laittaa rajoja; kun mummi seuraavan kerran valittaa; peruutat seuraavan viikon/kuukauden sovitut jutut. Ja sanot napakasti että " kun aina väsyt niin paljon, niin pidetään taukoa. Katsotaan viikon/kuukauden kuluttua asiaa uudestaan; jos et jaksa, lapset eivät tule luoksesi"



Ja kun sitten se sueraava valituskerta tulee, toteat kylmänrauhallisesti: "Anteeksi että olemme sinua vaivanneet, seuraavan kerran tapaamme kahden kuukauden kuluttua tms." Ihmisen pitää ottaa vastuu sanomisistaan; jos valittaa että väsyttää, niin asialle tehdään jotain. Pelkkää valittamista en hyväksyisi sekuntiakaan.

Mutta tuntuu ankealta ajatella että mä hoidan mummin ennen aikaiseen hautaan kun niiiiiiiin väsyy lastenlasten kanssa.

Lapsille kyllä on todella läheinen, vanhemmista seuraava ja lapset luottaa ja rakastaa mummia todella. Ja hälle voi soittaa vaikka keskellä yötä jos on hätä. Mutta tämä asioiden vääntely..voi itku..

on oikeassa, lapsille mummi on silti hirmu tärkeä. Itse neuvoisin, että antaisit mummin auttaa kun itse ehdottaa, pyytäisit apua vain kun on pakollinen juttu, ja et reagoisi valittamiseen. Purkaisit pahan mielesi sitten miehellesi, ystävillesi tai tänne. Jos kerran olet jo yrittänyt sanoa.

Pyytää lapsia kylään ja haluaa oikeasti viettää aikaa heidän kanssaan mutta jälkeenpäin kuuluu sitten muualta, miten rankkaa olikaan.



Nyt en sitten ole pyytänyt hoitoa yli puoleen vuoteen ja vasta tammikuussa pääsi hoitamaan sairasta lasta neljäksi päiväksi. Taas on naapurit kuulleet, miten paljon on tehnyt meidän eteemme...



Anoppi tarvitsee siis aina sädekehää päänsä ympärille siitä, miten paljon tekee meidän hyväksemme. Harmittaa, kun joutuu taas pitämään taukoa, ja lapsethan siinä kärsivät. Mutta en halua kuulla puolitutuilta vihjauksia siitä, miten kuormitamme liikaa vanhaa ihmistä.

Miten toisen ihmisen annetaan käyttäytyä noin? Miksi mummilla olisi joku ihme oikeus sanoa yhtä ja tarkoittaa toista?



Jos ei jaksa hoitaa/kuskata/ olla lastenlasten kanssa niin sitten ei tapaa lapsenlapsiaan. PISTE

Miten toisen ihmisen annetaan käyttäytyä noin? Miksi mummilla olisi joku ihme oikeus sanoa yhtä ja tarkoittaa toista?

Jos ei jaksa hoitaa/kuskata/ olla lastenlasten kanssa niin sitten ei tapaa lapsenlapsiaan. PISTE

kostat viattomille lapsillesi mummon käytöksen. Siksi lasten takia kannattaa sietää tyhmäkin käytös. Mitä väliä jollain naapureilla on, jos itse tietää, että mummo on itse tarjoutunut.

Siis tismalleen samanlainen. Täysin.



Mä olen hänen kanssaan opetellut toimimaan hyvinkin jämäkästi. Jos olen kysynyt hoitoapua lapsille, olen etukäteen hyvin painokkaasti tehnyt faktat selviksi: kuinka pitkään hoito kestää, sitä ei voi lyhentää, mitä sen aikana täytyy tehdä ( jos on esim. joku harrastus, johon lapsi pitää viedä), ja sanonut vielä, että jos tuntuu liian raskaalta, niin ei tarvitse tehdä. Mutta että jälkeenpäin en kuuntele mitään ylimääräisiä narinoita.



Ja jos on aloittanut narinaansa, niin olen lopettanut sen tykkänään, sanonut, että ensi kerralla ei tarvitse. Välillä olen kääntänyt leikiksi, että hyvä vaan kun joku pitää mummelin virkeänä.



Hän myös ITSE ehdotti, että hän voisi alkaa käydä meillä joka toinen viikko siivoamassa, kun on jäänyt jo osa-aikaeläkkeelle. Maksua vastaan. Lupasin ja aloin maksaa hänelle enemmän, mitä hän itse pyysi.



Noh, kävi ensimmäisen kerran siivoamassa, ja oli tehnyt ihan törkeän huonoa jälkeä, ja sen lisäksi valitti, märisi marmatti, känisi selitti kuinka kamalaa oli, ja kuinka nyt on selkä niiiiiin kipeä. Suutuin tosissani, ja sanoin, että jos ei jaksa, niin ei tarvitse käydä. Mutta jos tahtoo käydä, ja saada siitä maksun, niin mä oletan täysin ammattimaista suhtautumista asiaan. Mä en kuuntele narinoita siitä, miten sotkuista meillä on ollut, MEILLÄ ON SOTKUISTA SILLOIN,KOSKA MEILLE ON TULOSSA SIIVOOJA!!!! Tai mitään siitä kuinka kesti pitkään tai nyt on selkä kipeä ja väsyttää. Kun mä en ole edes pyytänyt häneltä mitään.



Sen jälkeen on hoitanut hommat ihan ok, vaikka todellakin lupaili taas paljon enemmän kuin mitä sitten todellisuudessa tekee.



Huvittavaa tästä tekee se, että mua on kyllä ollut hanakka arvostelemaan siitä, että meillä on sotkuista, ja kuinka en jaksa siivota... mulla kun on myös vaativa työ ja kolme lasta, elän sellaista arkea, mitä hän ei ole ikinä kokenut.

pahalta kun mummo valitti ääneen että häntä väsytti kun olimme hoidossa. Ei lapset ole kuuroja

Miten toisen ihmisen annetaan käyttäytyä noin? Miksi mummilla olisi joku ihme oikeus sanoa yhtä ja tarkoittaa toista?

Jos ei jaksa hoitaa/kuskata/ olla lastenlasten kanssa niin sitten ei tapaa lapsenlapsiaan. PISTE

voihan hän olla lapsen kanssa muutenkin, miksi pitää olla mummilla hoidossa? menkää yhdessä kylään tai pyytäkää mummi teille. Mutta ette jätä lasta ja mummia kahdestaan. Ettekä pyydä hoitoapua.

Siis tismalleen samanlainen. Täysin.

Mä olen hänen kanssaan opetellut toimimaan hyvinkin jämäkästi. Jos olen kysynyt hoitoapua lapsille, olen etukäteen hyvin painokkaasti tehnyt faktat selviksi: kuinka pitkään hoito kestää, sitä ei voi lyhentää, mitä sen aikana täytyy tehdä ( jos on esim. joku harrastus, johon lapsi pitää viedä), ja sanonut vielä, että jos tuntuu liian raskaalta, niin ei tarvitse tehdä. Mutta että jälkeenpäin en kuuntele mitään ylimääräisiä narinoita.

Ja jos on aloittanut narinaansa, niin olen lopettanut sen tykkänään, sanonut, että ensi kerralla ei tarvitse. Välillä olen kääntänyt leikiksi, että hyvä vaan kun joku pitää mummelin virkeänä.

Hän myös ITSE ehdotti, että hän voisi alkaa käydä meillä joka toinen viikko siivoamassa, kun on jäänyt jo osa-aikaeläkkeelle. Maksua vastaan. Lupasin ja aloin maksaa hänelle enemmän, mitä hän itse pyysi.

Noh, kävi ensimmäisen kerran siivoamassa, ja oli tehnyt ihan törkeän huonoa jälkeä, ja sen lisäksi valitti, märisi marmatti, känisi selitti kuinka kamalaa oli, ja kuinka nyt on selkä niiiiiin kipeä. Suutuin tosissani, ja sanoin, että jos ei jaksa, niin ei tarvitse käydä. Mutta jos tahtoo käydä, ja saada siitä maksun, niin mä oletan täysin ammattimaista suhtautumista asiaan. Mä en kuuntele narinoita siitä, miten sotkuista meillä on ollut, MEILLÄ ON SOTKUISTA SILLOIN,KOSKA MEILLE ON TULOSSA SIIVOOJA!!!! Tai mitään siitä kuinka kesti pitkään tai nyt on selkä kipeä ja väsyttää. Kun mä en ole edes pyytänyt häneltä mitään.

Sen jälkeen on hoitanut hommat ihan ok, vaikka todellakin lupaili taas paljon enemmän kuin mitä sitten todellisuudessa tekee.

Huvittavaa tästä tekee se, että mua on kyllä ollut hanakka arvostelemaan siitä, että meillä on sotkuista, ja kuinka en jaksa siivota... mulla kun on myös vaativa työ ja kolme lasta, elän sellaista arkea, mitä hän ei ole ikinä kokenut.

Äitini kyllä saa sitten narista myös sydämensä kyllyydestä veljelleni ( mm. kuinka on ollut niin raskasta siivota, kuinka huono imuri meillä on jne jne.), veli kun ei osaa niitä rajoja pistää.

Mutta ei tuo, että en jaksa äitini marttyyriutta ole millään tavoin vaikuttanut äitini ja lasteni suhteeseen. Ihan yhtä paljon äitini käy edelleen kylässä, nyt niitä vierailuja vaan jaksaa paljon paremmin.

mummalle suoraan, että kyllä me nyt pidetään vähän taukoa kun tuntuu, että väsyt pienestäkin asiasta. Eikä lasten todellakaan tarvitse kuunnella tuollaista, jos mummo vaikka valittelee asioitaan lapsia hakiessaan tms. Eikä se ole väkivallan tekemistä lapsille jos ottaa huomioon mummon voimavarat. Sanot asiat suoraan mutta nätisti. Ja tuosta baarihommasta kyllä muistuttaisin, että et ole siellä edes käynyt joten et ymmärrä tuota hänen kommenttiaan! Kyllä meilläkin lapset rakastaa olla mummin ja ukin luona, mutta jos he eivät jaksa/ehdi niin on kyllä sanottu lapsille suoraan että heillä oli joku meno tai katsotaan vähän myöhemmin, kun mummo on vanha ja tarvitsee nyt vähän lepoa. Kyllä lapset ymmärtää kun esittää asian heille niin, ettei syytä ketään.



Pahempaa minusta lapsille on se, että mummo väsytetään ja kaiken lisäksi lapset saavat vielä kuulla kerrasta toiseen sitä "minä olen kyllä väsynyt mutta jospa minä jaksaisin teidän kanssa" tms. Tuo nyt on ihan älytöntä, että aletaan määrittelemään, monelta lapsen harrastus pitää loppua! Jos on suostunut hakemaan lapset sieltä niin kyllä hänen pitää osata hyväksyä se, että harrastus loppuu tiettyyn aikaan ja se siitä. Nielkööt sen. Siitähän ne lapset kärsii etteivät saisi olla harrastuksissaan loppuun asti kun mummolla on kiire johonkin.

Miten toisen ihmisen annetaan käyttäytyä noin? Miksi mummilla olisi joku ihme oikeus sanoa yhtä ja tarkoittaa toista?

Jos ei jaksa hoitaa/kuskata/ olla lastenlasten kanssa niin sitten ei tapaa lapsenlapsiaan. PISTE

voihan hän olla lapsen kanssa muutenkin, miksi pitää olla mummilla hoidossa? menkää yhdessä kylään tai pyytäkää mummi teille. Mutta ette jätä lasta ja mummia kahdestaan. Ettekä pyydä hoitoapua.

Anoppi pyytää lapsia hoitoon, oli loukkaantunut syksyllä, kun hoidin itse sairaat lapset jne. mutta kun sai itse hoitaa, alkoi taas ne juorut muille. Siksi siis meillä on taas menossa vaihe, että lapset eivät mene mummolle hoitoon. Mummo hoitaa siis toisia lapsenlapsiaan viikottain, koska heidän vanhempiaan tämä muille valittaminen ei häiritse tai ehkä eivät edes sitä kuule. Minä vain haluan pitää huolen, että kukaan ei kuvittele meidän tahallaan kuormittavan mummoa liikaa. Me kyllä kyläilemme mummolla ja mummo meillä eli lapset näkevät rakasta mummoaan, mutta hoitoapua en pyydä.

ettei se mummo halua valittaa niille naapureille, vaan haluaa tuntea itsensä tärkeäksi ja hyväksi mummoksi. Siksi mielellään antaa ymmärtää olevansa paljon lastenlasten kanssa, ja auttavansa paljon. Ei minusta sitä tarvitse mummolta viedä pois. Eri asia tietysti, jos nimenomaan lasten kuullen valittaa, että ei jaksa.

kun tossa oli ehdotus että käykää vain kylässä. Inhoaa sitä että joutuu olemaan jouten ja vain seurustella meidän kanssa.

Kun tulee meille kylään niin mun on siivottava. tai sitten hän siivoaa (tekee sen kyllä ilolla ja onkin hyvä siinä) mutta vain istumaan hän ei tule koskaan. Ajanhaaskuuta kuulemma.

Aikaisemmin olen joskus pyytänyt häntä koiran vahdiksi, hän suostui ilomielin kun pitää koirista ja oma oli just menehtynyt. Edellisenä iltana alkoi valitus ja ruikutus kuinka kamalaa hällä tulee olemaan ja hän ei ole kanssamme missään tekemisissä kun tulemme ainakaan kuukauteen. Itku kurkussa illan varoitus ajalla etsin korvaavaa hoitajaa kunnes mummi saapui, nouti koiran ja asia oli sillä selvä. Sen jälkeen en ole häntä siihen hommaan kysynyt.



Mä en kestäis tätä pomputtelua ja syyllistystä yhtään ellei kyseessä olisi tosiaan lapset. Ja tauot tapaamisissa ei auta. Se on samaa narinaa aina. Viimeksi siskoni sopi hänen kanssaan lasten hausta ja mellakka oli samanlainen. Löi luurin korvaan kun sisko sanoi että perutaan juttu ja saapui paikalle sovitusti.



Mä en kuuntele kitinää, sanon aina sen että perutaan sitten mutta kun mummi on tyyppiä että on aina oikeassa ja mun sanomiset ei paljoa hetkauta. Sitten mä valitan miehelle ja käyn kuumana.



Mutta "kiva" etten ole yksin! :)

ruikuttaa jos ei pyydä ja ruikuttaa jos joutuu tulemaan.Tod rasittavaa.Eivät osaa antaa tilaa seuraavalle sukupolvelle vaan haluavat pitää ohjat kädessä tällä ns."kiristys systeemillä" no ei sitte tulla kun olis tarvis tai kun ei tarvis niin voisin kyllä tulla.Meillä kylläkin mummo ja mummia ei huvita käydä.

Ja mä kyllä kerron mummille säännöllisesti kuinka hän on tärkeä meille ja kerron sen myös muille. Eli saa kiitosta. Rahaa ei IKINÄ huoli avustaan. Ei koskaan vaikka olen sitäkin tarjonnut.

Vaikea on kuitenkin olla sopimatta mitään kun valitus tulee vasta kun ei enää voi perua. Eli ovella kun lähden tai puhelimessa. Lasten kuullen ei kyllä valita useinkaan. Joskus kun ollaan siellä kylässä niin kyllä mesoaa kuinka ei sitten yhtään tykkää kun taas on harja nurinpäin talossa mutta sitten peruu sanomisensa. Meidän lapset on oikeasti todella kilttejä ja rauhallisia. Siis muunkin kuin mun mielestä. Ja heille on muitakin paikkoja missä kyläillä jos haluavat. Eli kyse ei ole siitä että tyrkkään pentuni mummilaan ja olisivat kuin p*rkeleet koko ajan. Uskovat ja tottelevat mummilan sääntöjä aina.



Mummi on kova määräilemään kaikkia. Siskoaan ja äitiään määräilee ja pomputtaa ja kiukuttelee mennen tullen. Muissa asioissa ei mulle rähise kun ei uskalla mutta tietää että on n.s niskan päällä lasten suhteen.