En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta olen niin onnellinen kun mulla on vain kaksi lasta!!
en ois koskaan uskonut ajattelevani näin, olin aina halunnut ison perheen ja miehelle riitti nämä kaksi lasta. Olin asiaan välillä pettynyt, todella surullinen yms. Mutta nyt tuntuu niin hyvältä, lapset on nyt 8 ja 5. Enkä todellakaan haluais tähän kolmatta lasta, vauva-arkea, synnytystä yms.
Olen ajatellut asian myös niin, että koska ollaan aika pienituloisia niin näille kahdelle voidaan kuitenkin antaa se mitä pystytään, pääsevät pari kertaa vuodessa ulkomaille, saavat vaatteita, aikaa.. kolmannen, saati neljännen, kanssa se ois jo paljon hankalampaa ja kalliimpaa.
En sitä sano, etteikö joskus vielä meillekin tulis vauvaa (olen nyt 28v) mutta nyt ainakin tuntuu että never
Kommentit (18)
vuodessa perheen kanssa ulkomaille..
Ei elämää voi suunnitella noin että never!
Tiedä sitten josko mieli joskus muuttuu (jätän tilaa mahdolliselle iltatähdelle), mutta ainakaan ei sitten kolmea enempää.
Ei minusta olisi suurperheen äidiksi koska olen liian itsekäs,mukavuudenhaluinen ja lyhyt pinna mutta se on hyvä kun tämän itse tiedostaa enkä koe olevani mitenkään huono ihminen vaan realistinen.
T: 2 lapsestaan onnellinen
Ja joskus toinen voi kuolla Ei elämää voi suunnitella noin että never!
mahtaisitko kirjoittaa tuollaisia viestejä omalla nimelläsi?
aina ollut ja jostain syystä ajattelin että kun heitä niin kovin rakastan niin sitten täytyy lapsia olla useampi. Nyt ajattelen toisin. Luulen, että näille voimme antaa paremman tulevaisuuden kuin jos lapsia olisi vaikka se neljä tai viisi, mikä oli mun ihanne lapsiluku. Voimme auttaa paremmin rahallisesti, säästää heille yms.
Mulle jää kuussa käteen 1200e ja miehelle vähän enemmän, koen että olemme pienituloisia. Jos olisi useampi lapsi,niin tuskin pystyisimme reissaamaan kahta kertaa vuodessa (matkat maksaa, hotellihuoneet jne)
Olen itse isosta perheestä ja äitini taisi laskea liikaa tukien ja lapsilisien varaan. Itse haluan elää toisin
vai meinaatko että kaikkien tulisi jättää ehkäisyt pois ja synnyttää lapsia se kymmenen kipaletta?
Mutta voihan se puolisoin kuolla ja siinä sitä sitten ollaan kun on kymmenen suuta yksin elätettävänä
meillä on 5 lasta, onneks nuorinkin on jo 8 v. lapset saa kaiken, minkä haluavat. kumma kyllä, ei ne paljon halua. ei edes viikko- tai kuukausirahaa vaan rahaa annetaan, kun ne sitä pyytää. meillä olis varaa enempäänkin, mutta ikä tuli jo vastaan.
näin on hyvä.
tai siis ei olisi sitten mahdollisuutta matkustaa ja auttaa tulevaisuudessa lapsia rahallisesti. Itse koen nämä asiat tärkeiksi kun itse en ole taloudellista apua saanut vanhemmiltani.
En kuitenkaan ajattele niin että lapsia "tehdään" ja tiedän kyllä, että jos meille nyt vauva tulisikin, niin onnellisia hänestä oltaisiin, mutta hyvä kun voi tehdä valintoja, ainakin jollain tasolla.
On totta, ettei kaikkea voi elämässä suunnitella, mutta vastuu on otettava. Ja teki niin tai näin, voi asiat kääntyä päälaelleen, tulla sairautta, mitä vaan, elämä mennä päin persettä
Haaveilin pitkään kolmannesta lapsesta mutta nyt olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen enkä usko että mieli enää muuttuu. Olen 38-vuotias enkä rehellisesti enää jaksaisi aloittaa ns. alusta koko ruljanssia. Asiaan toki vaikuttaa sekin että esikoinen on erityislapsi. Mutta kukin tyylillään. Eiköhän jokainen tiedä omat jaksamisen rajansa ja taloudelliset resurssinsa.
"vannoutunut" kaksilapsinen, 27 v. En koskaan sano ei koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu että kaksi on juuri hyvä määrä. Leikit menevät yksiin (lapset samaa sukupuolta), molemmille lapsille riittää vanhemman syli, perhe tuntuu juuri nyt täydelliseltä ja kokonaiselta. Enkä tosiaankaan haikaile raskautta, synnytystä tai vauva-aikaa, ihanaa kun ovat ohi!
meillä on 5 lasta, onneks nuorinkin on jo 8 v. lapset saa kaiken, minkä haluavat. kumma kyllä, ei ne paljon halua. ei edes viikko- tai kuukausirahaa vaan rahaa annetaan, kun ne sitä pyytää. meillä olis varaa enempäänkin, mutta ikä tuli jo vastaan.
näin on hyvä.
Lapset oppisi säästämään haluamaansa varten. Kaikkea rahaa ei ole pakko laittaa kulumaan.
musta oli jopa huvittavaa kun päivämiehessä oli muutama viikko sitten juttua ison perheen taloudesta, kuinka lapset eivät voi saada kaikkea haluamaansa rahan takia. Jotkut pojat kertoivsat että aina ei ole voinut harrastaa rahan takia mitä haluaa, mutta että siihen tottuu kun ei saa paljon mitään. Ja se kahdeksan lapsen äiti selitti kuinka hyvä on kun lapset ei saa kaikkea, ja eivät voi matkustaa mutta mökillä on kyllä mukavaa.
No joo, jokainen nyt varmasti tajuaa, että perusduunari, tai edes lääkäriperheen lapsi ei Suomessa voi saada kaikkea haluamaansa ja hyvä niin, mutta on aika kamalaa jos lapsi "tottuu siihen ettei saa juuri mitään" tai ettei voi harrastaa.
Kyllä se harmittaa kun muut voi, muut saa ja muut pääsee
musta oli jopa huvittavaa kun päivämiehessä oli muutama viikko sitten juttua ison perheen taloudesta, kuinka lapset eivät voi saada kaikkea haluamaansa rahan takia. Jotkut pojat kertoivsat että aina ei ole voinut harrastaa rahan takia mitä haluaa, mutta että siihen tottuu kun ei saa paljon mitään. Ja se kahdeksan lapsen äiti selitti kuinka hyvä on kun lapset ei saa kaikkea, ja eivät voi matkustaa mutta mökillä on kyllä mukavaa.
No joo, jokainen nyt varmasti tajuaa, että perusduunari, tai edes lääkäriperheen lapsi ei Suomessa voi saada kaikkea haluamaansa ja hyvä niin, mutta on aika kamalaa jos lapsi "tottuu siihen ettei saa juuri mitään" tai ettei voi harrastaa.
Kyllä se harmittaa kun muut voi, muut saa ja muut pääsee
Mulla ihannelapsiluku oli 4 lasta ja nyt on 3 lasta ja olen tyytyväinen. Meillä myös miehelle riitti nämä lapset (ja se kolmaskin oli siinä rajoilla), mutta koska tuli tuo kolmas niin itse en ollut pettynyt tms. koska ero lapsilukumäärässä tuntui enää niin pienelle.
Nyt kun lapset jo isompia 7v-12v, niin tämä määrä tuntuu hyvältä (melko max määrä meille). Kyllä se mieli pikkuhiljaa muuttui kun lapset kasvoivat ja omaa ikääkin tuli lisää. Minulla ikää jo 40v, joten ei taida lisää lapsia todellakaan tulla edes jatkossa.
Ihan samat ajatukset minulla etten jaksaisi enää vauva-taaperoarkea ja näille jo olemassaoleville voidaan tarjota enemmän, vaikka rahallisesti emme olekaan pienituloisia.
vastuuta, että ajattelee ensisijaisesti jo olemassa olevia lapsia eikä niinkään sitä omaa vauvakuumetta. Haluan, että lapsilla mahdollisuus matkoihin, niin kotimaassa kuin ulkomailla, että lapsilla hyvät kauniit vaatteet ja että lapsille on oikeasti sitä aikaa ja jaksaa touhuta heidän kanssaan.
Nyt ymmärrän miestä paremmin, aiemmin olin jopa katkera kun hän ei halunnut enempää lapsia. Mutta juuri sitä hän tarkoitti että saa näille annettua mahdollisimman paljon. Ja uskon, että lapsista nautin enemmän nyt kuin jos mulla olisi viisi lasta kahden vuoden ikäeroilla
ap
Ei elämää voi suunnitella noin että never!