Lue keskustelun säännöt.
Elämän liiallinen suunnittelu
24.02.2012 |
On alkanut tuntua että olen ehkä liian kontrollifriikki elämäni suhteen. Olen elänyt putkessa ja odottanut kaiken menevän jotenkin tietyn kaavan mukaan. Pitkään myös mietin että elämä on täydellistä "sitten kun" on sitä ja tätä omistusasuntoineen yms.
Olemme nuorehko pariskunta ja nyt olen alkanut miettiä että pitäisikö heittäytyä enemmän. Esim. lastenhankinnan suhteen olen ollut tosi jyrkkä että ei ennen kuin olen töissä ja opiskeluni opiskellut ja on oma asunto yms. Olen alkanut tajuta että ehkei olosuhteet ole koskaan täydelliset. Opiskella voi myöhemminkin, mutta mistä voimme tietää ettei hedelmällisyyden kanssa olisi ongelmia tai milloin kuolema korjaa meistä jomman kumman.
Onko täällä heittäytyjiä, miten uskallatte luottaa että kaikki järjestyy? Olen jotenkin tottunut ns. pitämään langat käsissäni kaikessa mitä teen, ja tietämättömyys ja elämän arvaamattomuus tuntuu pelottavalta.
Kommentit (24)
Mutta eihän sitä voi koko ajan elää "kuin viimeistä päivää"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt asiat turvallisen kaavan mukaan, eli ensin asunto/työ/aviokuviot selviksi ja vasta sitten lapsi. Itselleni olisi raskaampaa toimia toisin. Tämä on minulle helpompaa. Asioita ei tietenkään välttämättä saa sujumaan siten kuin itselle parhaiten sopii, mutta jos saa, mielestäni "kaavasta" poikkeaminen ei ole itseisarvo. Asioiden tietty järjestys ei ole suotta saavuttanut "kaavan" asemaa.
Mutta eihän sitä voi koko ajan elää "kuin viimeistä päivää"?
olet valaistunut :)
moni elää koko elämänsä tässä suunnittelemassaan putkessa, eikä valaistu.
sulla on vielä toivoa, heittäydy!
kyllä sä itse tiedät, mikä kannattaa ja mikä ei.
vaan niin, kuin jokainen päivä olis viimeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskitie lie paras vaihtoehto. Elämäänsä kannattaa suunnitella noin niinkuin suurinpiirtein-suunnilleen-tuntumalla eteenpäin. Eli miettiä ne asiat mitä elämältänsä haluaa ja pyrkiä niitä kohden. Näitä asioita ei kannata aikatauluttaa kovin tarkasti. Elämässä harvoin on myös niitä oikeita hetkiä jonkun asian tekemiselle. On vain hetkiä, joista täytyy uskaltaa valita. Lasten hankkimiseen tosin vaikuttaa biologia, joten sen suhteen kannattaa olla suht ajoissa liikkeellä. Talot voi hankkia myöhemmin ja opiskella voi vielä eläkkeelläkin!
Päivittäisessä elämässä voi heittäytyä, mutta en kyllä jaksaisi näiden ennen kouluja ja työtä ja asuntoa lapsia hankkineiden heittäytymistä vähän väliä määräaikaisiin työsuhteisiin, vuokra-asunnosta osaomistusasuntoon jne.
Mieluummin "kaavan" mukaan opinnot, työ ja asunto: nyt sitten heittäydytään lasten kanssa. Lapset on muuten maailman parhaita opettamaan "tässä ja nyt" -elämää :). Helpompi heittäytyä kaikenlaiseen, kun ei tartte stressata, onko vara vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsessäni heräämisen aiheutti se, kun totesin että ei se elämä aina menekään niin kuin suunnitteli.
Kyllä minäkin suunnittelin opiskelevani maisteriksi viidessä vuodessa ja meneväni sitten töihin, mutta niinpä ei käynyt. Eikä kaikki muukaan elämässä ole niin kuin 5-10 vuotta sitten kuvittelin, on tullut sairautta, menetettyjä ihmissuhteita yms.
Tuntuu vaan siltä ettei se kaava lopulta ole mikään tie onneen. Heittäytyminen on silti vaikeaa, helpompaa olisi vain polkea paikallaan. Pelkään että lykkään tärkeitä päätöksiä rohkeuden uupumisen vuoksi ja jään lopulta ilman kaikkia onnellisen elämän rakennuspalikoita. (Voisin esim. kuvitella olevani onnellinen ilman töitä mutten ilman elämänkumppania tai ehkä lapsia.)
ap
Suunnittelussa ei ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se heittäytyminen ei tarkoita sitä, että ei huolehdittaisi mistään asioista. Tämä niille, joden mielestä lastesuojelu on heittäytyjien lasten kohtalo.
Se on sitä, että uskaltaa haaveilla ja ottaa riskejä luottaen siihen, että elämä kantaa. Nähdä tilaisuus, ja uskaltaa tarttua siihen. Silti voin aina huolehtia siitä, että lapsilla on ruokaa ja turvallinen kasvuympäristö jne.
Olen tehnyt monia äkkiliikkeitä, kuten esim. hankkinut lapset nuorena ja kouluttautunut vasta sen jälkeen. Teen keikkatyötä omasta halustani, minun alallani töitä on tarjolla joka nurkalla mutta minä en tahdo sitoutua. Haluan itse määrätä milloin teen töitä ja missä. Myös tulotaso on parempi kuin vakityössä. Voin säästää, ja pitää loman kun siltä tuntuu.
rinnastuisi suoraan johonkin lasten heitteillejättöön.
Mietin enemmän asioita kuten lasten hankinta ilman täydellistä elämäntilannetta (esim. vain toinen vakityössä, ei omistusasuntoa) tai ulkomaille muuttoa töiden perässä tai mitä ikinä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäytyjiltä puuttuu helposti peruspalikat ja se lapsikin tehdään kenen sattuu kanssa. Ja omiakaan resursseja ei ole mietitty loppuun asti.
Siinä sitten kertyy ne lastensuojelun kriteerit aika äkkiä!
on läheisille todella rankkaa ja tuntuu kontrolloimisena.
Minun äitini on tämmöinen. On suunnitellut jo valmiiksi minunkin lasteni elämän. Tietysti myös minun ja sisarusteni elämän on suunnitellut valmiiksi, ja saa hirveitä kohtauksia aina kun asiat ei mene niinkuin hän on suunnitellut.
Nyt ollaan lähdössä hiihtolomareissulle, ja sitäkin äitini on jo suunnitellut vaikka ei ole edes lähdössä mukaan. On oikein aikatauluttanut valmiiksi tekemisemme ö.ö
Se suunnitteleminen on todella ärsyttävää ja kuluttavaa, vaikka kukaan ei edes kuvittele toimivansa hänen suunnitelmiensa mukaan.
Sanotaan hänelle aina että "joo, meneeköhän taas vähän yli". Sillä lopettaa vähäksi aikaa, mutta jatkaa kyllä myöhemmin.
Käytännössä tämä on johtanut siihen ettei kukaan kerro mitään omia asioita hänelle vapaaehtoisesti. Kukaan ei myöskään kuuntele mitä hänellä on sanottavaa, sillä kaikki hänen sanomisensa kuulostaa korvissamme kontrolloimiselta silloinkin kun ne eivät sitä ole.
Oman itsesi ja läheistesi takia kannattaa sinun, ap hakea apua vaikka ammattiauttajalta.
Ainakaan äitini ei itse ole tapaansa pystynyt muuttamaan vaikka tiedostaa sen ongelmalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäytyjiltä puuttuu helposti peruspalikat ja se lapsikin tehdään kenen sattuu kanssa. Ja omiakaan resursseja ei ole mietitty loppuun asti.
Siinä sitten kertyy ne lastensuojelun kriteerit aika äkkiä!
Onneksi sulla aina kaikki elämässä menee ihan juuri niin kuin olet suunnitellut. Ikinä yhtään yllätystä ei tule, kaikken voit suunnitella ja itse hallita.
putken (opinnot-seurustelu-avoliitto-avioliitto-vakiuinen työpaikka-talo-lapset) lävitse.
Omilla ehdoilla tehtävät valinnat vaativat usein huomattavasti enemmän vaivannäköä ja työteliäisyyttä, verrattuna siihen, että valitsee vain sen kaikkein kulutettuimmman ja helpoimman polun, ja menee massan mukana.
Ei se aina ole mitään "heittäytymistä", vaan kovaa työtä ja vastuuta omista valinnoista.
Elämä on onnellista ja turvallista ja lapset hoidettu.
Hoksattiin tuossa eilisiltana, että jos olisimme edenneet kaavan mukaan "työ-koulutus-hyvä tulotaso-vakiintunut parisuhde-omistusasunto-lapsi", niin ensimmäinen lapsi olisi tervetullut vasta nyt kun olen 36-vuotias :D
Todellisuudessa meillä on oikein kiva perhe ja mukava elämä. Yksi rikkauksistamme on, että meillä on näin monta lasta ja osa heistä on jo melko isoja. Olemme kasvaneet yhdessä. Lapset ovat nähneet elämää, niitä huonompia- ja parempia asuinalueita; millaista elämä on köyhänä ja millaista varakkaana; miten omilla teoillaan pystyy todella vaikuttamaan elämään.
Ei yhtään harmita, että lapsia on tullut ennen opiskeluja ja niiden aikana. Uraa olen saanut oikein mukavasti rakennettua, ei perhe-elämä liity siihen mitenkään.
Minusta ei ole ollenkaan huono juttu tuo kertomasi ennaltasuunnittelu, jos koet sen itsellesi sopivaksi tavaksi elää eikä se tuo sinulle lisäpaineita. Ongelma siitä tulee sitten, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan ja siitä ahdistuu.
Itse en näe että asiat pitäisi ratkaista vain yhdellä tietyllä tavalla. Tapoja on monia. Jos jossain asiassa mennään kiville, yleensä löytyy joku toinen hyvä ratkaisutapa.
Joskus nuo elämän sattumat myös ohjaavat aivan uusille urille, jotka voivat olla parempia mistä on osannut ikinä uneksiakaan.
Elämä on onnellista ja turvallista ja lapset hoidettu.
Enkä ole asioita tehnyt sen perinteisen kaavan mukaan, en aina kovinkaan paljon suunnitellut, välillä jopa ihan ajautunut. Kaksi kesken jäänyttä koulua. Aina ei mitään hajua työllistymisestä meneillään olevien hommien jälkeen, kolme lasta ja niillä kaksi isää. Sun mielestä varmaankin pakka pahasti levällään.
Ei olla missään vaiheessa oltu lastensuojelun tms asiakkaita.
t.16
Heittäytyä voi myös vaikka asioita tekee tietyssä järjestyksessä. Langat voi pitää käsissään vaikka ei noudata kaavaa. Vaikka tekisi nopeitakin päätöksiä eikä polkisi paikallaan, niin voi silti elää "sitten kun" elämää. Heittäytyminen ei välttämättä tarkoita että luottaa siihen että kaikki järjestyy.
Ap voi tehdä kaavan mukaan tai rikkoen kaavaa ja silti voi olla onnellinen tai onneton, luottavainen tai epäileväinen. Se mitä ap taitaa etsiä on elämänasenne ja suhtautuminen asioihin. Ap:lta taitaa olla luottamus itseensä ja omat elämänarvot olla hukassa. Ne pitää jokaisen löytää itsellensä omalla kohdallaan, ne mitkä toimivat toisella eivät välttämättä toimi toisella- eli näitä arvoja et voi lainata/matkia.
Eri ihmiset joutuvat kohtaamaan eri asioita elämässään ja etukäteen sitä ei yleensä tiedä mitä yllättävää saattaa tulla. Toisilla elämä on yhtä onnea tai toiset tuntuvat saavan ne kaikki vastoinkäymiset. Luulisi että näillä kokemuksillakin on merkitystä suhtautumiseen.
Sitä voi elää tätä päivää ja nauttia/ottaa kaiken irti jossei sitä onnea elää tulevaisuudessa sitten olekaan. Sitä voi myös varautua useammalla eri tavalla tulevaan hankkimalla mammonaa ja tukiverkkoja. Voi myös luottaa itseensä ja omaan vahvuuteensa että selviää tuli mitä tuli.
Jokainen meistä on omanlaisensa ja jokaisella varmaan omat selviytymiskeinot. Onnea ap omiesi etsimiseen:) Itse tiedän omani, joka on se kaava ja luottamus itseeni.
sehän on fakta, että et voi tietää etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan. Ja juuri siksi pitäisi heittäytyä enemmän ja elää hetkessä. Koska huomista ei välttämättä tule. Tämä taito elää tuolleen vaatii sinnikästä opettelua ja uudelleen asennoitumista. Oikeasti. Voit jäädä huomenna auton alle. Sitten on liian myöhäistä enää elää. Jos koko ajan on katse tulevaisuudessa, et elä tätä hetkeä. Tulevaisuutta ei välttämättä edes tule.