Synnytyskivut = kovat kuukautiskivut
Eka synnytykseni lähestyy, kumotkaa väite jota neuvolassa mulle synnytyspelkooni hoetaan. En varmasti usko että tulevat kivut vastaa mitään menkkakipuja!
Kommentit (23)
menkkakipuja vastaa se alkulämmittely ehkä
Alapää oli homman jälkeen tuusan nuuskana ja käveli kunnolla vasta puolentoista kuukauden jälkeen. Tänä aikana olisin voinut syödä buranaa vaikka joka päivä särkevään alapäähän.
siis siinä mielessä, että tiesin kuinka toimia, jotta oloni helpottuu. Mutta mulla kuukautiskivut ovat todella kovat. Pahimmillaan oksentelen ja meinaan kuolla...siltä ne ainakin tuntuu. Mutta jos otan lääkettä sopivan ajoissa niin kivut ei tunnu miltään. Eli kun mulla oli avautumisvaihe, niin samat keinot tepsivät kun kuukautiskivuissa, liikkuminen, heijaaminen ja kuuma suihku. Olisin halunnut ammeeseen, mutta en kerennyt.
Joten siinä mielessä neuvola on oikeassa ja kyllä siitä selviää....
Ainakin mulla I-vaiheen kivut tuntui ihan samalla alueella kuin menkkakivut, siis alavatsalla, mutta kyllähän se voimakkuus oli jotain aika huikeeta, varmaan potenssiin tuhat ainakin. Ja sitten kun olin auki kokonaan ja ponnistusvaihe alkoi, niin sitä kipua ei kylläkään voi kuukautiskivuilla kuvailla.. ehei, jotain ihan muuta.
Mutta kuten joku tuossa aikaisemmin kirjoitti, sen kivun kyllä unohtaa sitten kun vauva holahtaa ulos... Siinä on sitä voiton tunnetta ja kun vauvan saa rinnalle.... ei sitä kipua enää muistakaan..
Kuitenkin synnytyskivut olivat kovemmat. Esikoista synnyttäessä kipu oli siis juuri samanlaista kuin menkkakivut, mutta kovemmat.
Toista ja kolmatta lasta synnyttäessäni kipu oli aivan erilaista kuin eka kerralla. Kipu ei ollut menkkakipua, vaan kipu tuntui alapäässä, ja alapäässä oli myös kova paine. Johtui kai siitä, että toinen ja kolmas syntyi vajaassa 1,5 tunnissa eli siis syöksynä, joten alapää oli aika kovilla.
Kyllä ne kivut kuitenkin kestää ja kannattaa pyytää puudutusta jos kovin pahalta tuntuu. Jos ei epiduraalia saa niin kyllä jotain kuitenkin.
miten sitten toimit?kun tiesit, kuinka toimia, jotta olo helpottuu
mutta ei vaan ollut, kyllä kivut on eri luokkaa ja endossa ne sai jollain välillä poiskin
eli mulla avautumisvaiheen kivut olivat kuin kuukautiskivut. Mulla kuukautiskivut ovat aina alavatsassa joten poltot olivat myös mahapolttoja, eikä selkäpuolen polttoja. Mulla kuukautiskipuihin helpottaa liikkuminen ja heijaaminen, eli välillä olin pylly pystyssä ja heijasin itseäni, tai heijasin seisaaltaan. Myös lämmin vesi tai lämpötyyny antaa ihanan helpotukuksen lihaksille, joten kuuma vesi helpotti. Amme olisi ollut ihana ja jos joskus vielä synnytän vaadin päästä veteen.
ja neljänneltä ei sit nipistyksen nipistystä ennen kuin antoivat nuuskaa ja sit tuli nelja napakkaa supparia ja viidennellä synty.
Eli voi olla kivutonkin synnytys, mut ei varmaankaan ekalta vielä...
Ehkä aivan alkuvaiheessa samanlaiset tuntemukset, mutta sitä mukaa kun synnytys eteni, niin alkoi sattua enemmän kuin mitkään menkkakivut.
Pahimmillaan kipu tuntui koko alavatsan ja myös selän alueella. Tuntui kuin jotain tulikuumaa seivästä olisi työnnetty selän puolelta alavatsasta läpi ja samalla levitetty lantion luita erilleen. Hyvä, ettei paukettakin kuulunut, tunsin sen rutinan koko kehossa kun kaikki kudokset ja nivelet alavatsalla ja lantiossa joutuivat venymään.
mutta kyllä ne hyvin nopeasti olivat jotakin ihan muuta - en keksi edes sanoja millä sitä viiltävää, ajan tajun vievää, loputtomiin kestävää kipuhelvettiä voisi kutsua. Mulla kivut ei todellakaan ole unohtuneet synnytyksen jälkeen vaikka siitä on 3 vuotta. Ei kiitos koskaan enää!
Mä en nimittäin tuntenut noita synnytyskipuja kovia menkkakipuja kovempana. Mulla yleesnä ihan sietämättömät menkkakivut, melkempä itku tulee kun menkat alkaa, eikä synnytyksessä tuntunut sen pahempii. En sitten tiiä onko mulla kipukynnys jotenkin korkeampi, mut en edes ajatellu et olis jotain lääkitystä tarvinnu.
Tehdäänpä heti alkuun selväksi muutama seikka:
1. naisten kuukautiskivuissa on huimia eroja. on naisia, joilla ei ole kipuja, sellaisia, joita vähän jomottaa, mutta burana helppii. Sitten on heitä (meitä), jotka invalidisoituvat kipujen vuoksi sikiöasentoon, eikä mitkään reseptilääkkeetkään auta.
2. synnytyskivuissa on huimia eroja. jokainen synnytys on ainutlaatuinen. toisilla sattuu vähemmän ja toisilla sitten taas hyvin paljon. synnytyksissä myös tapahtuu eri asioita, jotkut repeävät, joiltakin tulee vauva nopeasti ulos, toiset ähertävät monta päivää...
Eli ei voida yleistää! Kenellekään ei voida sanoa, että vastaavat kuukautiskipuja.
Kipeäähän se tekee, varmasti jokainen synnyttänyt on sitä mieltä, että roimasti enemmän kuin pahimmat menkkakivut. Mutta se mikä on fakta, on se, että NE OVAT KESTETTÄVISSÄ.
Ei viitsitä turhaan pelotella kanssasisariamme näillä legendaarisilla tarinoilla kuolemaakin kauheammista synnytyksistä. Syntymä on elämän kaunein ihme, jonka eteen on kärsittävä, mutta aivan inhimillisyyden rajoissa. Kyllä luonto on sen niin hoitanut.
Musta ainakin tuntu varsinkin ponnistusvaiheessa, että oikeesti repeen kahtia. Kyllä menkkakivut ei oo mitään synnytyksen rinnalla.
taas kuukautiskrampit olleet kivuliaampia kuin synnytykset. Kaikki on yksilöllistä.
alle vuorokauden kun taas kk kivut kestää useamman päivän. Joten kun kivut alkaa, ajattele että se on pian ohi, ei suinkaan kestä yhtä kauaa kuin kuukautiset. Rohkeutta!
Avautumisvaiheen alkupuoli ehkä on jotain menkkakipujen tapaista. Sitä lievittää älyttömän paljon lämpö, eli esim. kuuma kaurapussi ristiselän ja/tai alavatsan päällä. Toka lapsi meinasi syntyä kotiin, kun ei tajuttu synnytyksen etenevän niin nopeasti - haudoin itseäni sillä kaurapussilla silloin. Samoin kolmannessa synnytyksessä oli paljon apua altaasta - lämmin vesi vei kummasti kipuja. Ne todelliset kivut tulevat mulla 15 min ennen lapsen ulos työntöä - ja ne ovat niin kovia, että heittelehdin sängyllä ja huudan. Niihin ei ole ollut apua kuin epiduraalista, joka taas vie koko tunnon supistuksista -> vaikea ponnistaa. Mutta kyllä sen 15 min jotenkin kestää, koska mullekin on jo neljäs tulossa... vähänhän se aina hirvittää, mutta silti, sen 15 min nyt oikeasti kyllä kestää vaikka kamalaa onkin. Ja totta on, että kipu helpottaa heti lapsen synnyttyä. Jälkisuppareihin ym. saa sitten tarvittaessa särkylääkettä. Tokihan kovat kivut muistaa vielä muutaman kuukaudenkin kuluttua, mutta pääasia, ettei enää silloin satu!
... epiduraali vei sen pois. Supparit oli jotain niin kauheeta, että huusin vaan suoraa huutoa (siis ennen kun saivat epiduraalin laitettua).
Ja kun sitten lasta ulos puserrettiin koitin kiivetä seinille ja paeta paikalta ja olin jopa väittänyt kuolevani. 1,5h taistelun jälkeen lapsi saatiin lopulta imukupilla ulos vedettyä. Mutta koko tuon ponnistusvaiheen ajan olin niin sumussa, että en siitä muista kuin ihan yksittäisiä asioita. Mies on kertonut mitä tapahtui. Ja jos en olisi papereita lukenut, väittäisin, että ponnistusvaihe kesti n. 10 min. Ts. mulla tuo suunnaton tuska aiheutti jonkinlaisen muistin ja ajattelukyvyn sumentuman joka helpotti asiaa vaikkei kipua vienytkään.
Synnytyskivut ovat pahempia.
Mutta se on jännä, että tuska ja kipu ovat järkyttävän kovat, niin kun lapsi pullahtaa pihalle kaikki unohtuu. Siinä vaiheessa vain haluaa nähdä lapsen, kaikki muu unohtuu.