henkistä väkivaltaa?

en tiedä lasketaanko tämä henkiseksi väkivallaksi, mutta tuskin on kamalan normaalia että kun olen lähdössä ystäväni kanssa ulos ym niin mieheni yrittää kaiken maailman jutuilla että sanoisin itse etten lähde etten sitten myöhemmin voi sanoa että hän kielsi menemästä. Minnekkään en saa mennä ilman lapsia vaikka hän juoksee joka ilta jossain eikä missään vaiheessa tule mieleen että ehkä minäkin haluaisin mennä. Ja jos meille tulee jostain riitaa niin minun ääneni on ärsyttävä (mikä onkin totta) ja minun pitää pitää suuni kiinni, hänen kanssaan on mahdotonta keskustella mistään. Tai ehkä kuitenkin vika on minussa.