Teinien vanhempana olo on välillä niin raskasta:(

Miten ne omat fiksut lapset voi ailloin tällöin töpeksiä, välillä pahemminkin ja nolommin. Kun on juuri jostain asiasta varoittanut, niin eikös niin käy suurinpiirtein viikon sisällä. Mulla on kaksi niin järkevän oloista teiniä, joilla on hyvät arvot ja ovat reiluja kavereita. Koulunsa hoitaa hyvin, MUTTA kun pitää sitä alkoa mennä kokeilemaan ja sitten mokataan ja kunnolla...Mitään laitonta ei olla tehty vaan itseään nolattu...No olen saarnannut ja sen jälkeen tukenut kaikin keinoin, kuunnellut ja yrittänyt tsempata, että perhe tukee tällaisissa tilanteissa. Kurjalta silti tuntuu. Nuoret elää omaa elämäänsä eikä niitä kotiinkaan voi sulkea, toki rajat on. JOtenkin on vaan yritettävä kasvaa siihen, että vaikka kuinka heitä varjelisi, niin omat oppirahat näemmä pitää maksaa enkä voi heidän puolestaan elää, vaikka niiiiin haluaisinkin. Pahalta tuntuu silti, itsen ja nuoren puolesta. No viikon päästä on jo asioihin tullut etäisyyttä pikkusen enemmän ja ihmisillä uudet jutut puhuttavana, toki asia aina sisimmässä on nolo muisto...En halua kertoa tarkemmin mitä on tehty, mutta henkilökohtaisesti itsensä on nolannut, josta ei muille ole vahinkoa...Oli vain pakko asiaa kirjoittaa mielestään...Niin ja olen todella vietttänyt löastenin kanssa aikaa ja ovat saaneet huomiota. Ehkä sen vuoksi saankin tavallaan tämän ikävän kunnian, että kertovat minulle itse mokansa. En ainakaan vielä ole asiasta muualta kuullut. Ihana asiahan tuo on, että uskaltavat äidille paljastaa, vaikka nyt melkein tuntuisi paremmalta, kun en tietäisi. Tosin en silloin voisi tukea rakasta lastani ja sitä hän nyt kaipaa ja mäkin kaipaisin, kai siksi tänne kirjoitin)