Lue keskustelun säännöt.
Pahin mokasi työhaastattelussa?
22.02.2012 |
Siis omasta mielestäsi? Kävin pari päivää sitten haastattelussa ja vatvon nyt sitä mitä tuli sanottua. Oli aika kova prässi mutta pidin pokkani koko haastiksen ajan... Hyvä minä :)
Helpottakaa mun oloa ja kertokaa jotain karmeita haastattelumokianne :) Niin, ja saitteko paikan?
Kommentit (69)
kerroin heille että osaakaan tuota C kieltä niinhyvin kuin mitä pitäisi
ja heikkouteni on tuo ja tuo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkärin työhönosoituksen vuoksi oli pakko hakea. Sain paikan, vaikka yritin viestiä, etten ole teille sopiva työntekijä.
tämä siis kun haastattelija kysyi innokkaasti että mähän näytän kokemuksen perusteella osaavan käyttää tosi hyvin ohjelmaa x.
Ja kyllähän mä osasinkin, enkä edelleenkään oikein tiedä, että mikä aivoissa napsahti tuossa kohdalla:D Tuon jälkeen meni muukin haastattelu ihan penkin alle, harmi, kun olisi ollut tärkeä paikka saada.
ja se haastatteluhuone löyhkäs bensan tapaiselle aineelle niin, että haastattelija joutui avaamaan ikkunan. Juu, en saanut paikkaa.
mä niin tiedän tuon tunteen! haastattelussani kysyttiin kehityskohtia ja vaikka olin miettinyt vastauksen etukäteen, mainitsin KAKSI TÄRKEINTÄ OMINAISUUTTA siihen haettavaan duuniin. en tosiaan tiedä mitä ajattelin. noh, aika näyttää kuinka kävi.
tämä siis kun haastattelija kysyi innokkaasti että mähän näytän kokemuksen perusteella osaavan käyttää tosi hyvin ohjelmaa x.
Ja kyllähän mä osasinkin, enkä edelleenkään oikein tiedä, että mikä aivoissa napsahti tuossa kohdalla:D Tuon jälkeen meni muukin haastattelu ihan penkin alle, harmi, kun olisi ollut tärkeä paikka saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin että huonona puolena voisi sanoa, että olen ehkä joskus liian kiltti, ja hyviä puolia on sitten kaikki muut. Plus hirveä omalle "vitsille" nauramishohotus päälle.
Jälkeenpäin mietin että mitkä hemmetin "kaikki muut" puolet. Ja mikä siinä oli hassua että piti oikein itse nauraa.
En saanut työtä.
Ekassa haastattelussani vastasin liian rehellisesti, kun kysyttiin huonoja puolia. Minulla ei myöskään ollut ystäviä, joten en oikein keksinyt mitään, kun piti kertoa millaisena ystäväni minua pitävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin möläytin että koska en ole muuallekkaan päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdatkihan kovin kauan jaksaa tätä työtä kun olet ylikoulutettu. Vastasin että tehän haette vaan 10kk määräaiksaista äitiyslomansijaista, kai sen aikaa jaksaa vaikka päällään seistä.
en saanut paikkaa.
olisin ehkä saanut työpaikan osa-aikaisena työnä koulun ohelle.
Matka sinne oli hirveen pitkä joten ajattelin mielessäni jo etten tule selviämään ilman auto sinne.
Haastattelija kyseli että mitä luulen että miks opettaja oli ehdottanut just mua sinne töihin.
tyhmänä vastasin että "en todellakaan tiedä"
Jälkeenpäin kyllä hävetti. Sain kuitenkin toisen paikan ja lähempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin että huonona puolena voisi sanoa, että olen ehkä joskus liian kiltti, ja hyviä puolia on sitten kaikki muut. Plus hirveä omalle "vitsille" nauramishohotus päälle.
Jälkeenpäin mietin että mitkä hemmetin "kaikki muut" puolet. Ja mikä siinä oli hassua että piti oikein itse nauraa.
En saanut työtä.
Kun kuulin, että 80% siinä toimistolla olisi siviilejä, niin sitten luikahti se lapsus:
"no, se on kiva. Helpompi varmaan työskennellä siviilien kanssa ja en tiedä, sopeutuisinko työskentelemään sotilaiden kanssa..." Meinasin puraista kieleni, kun olin sen sanonut. En edes tarkoittanut sitä ihan täsmälleen vaan sitä, että kiva,jos olisi työkavereina ihan naisiakin eikä pelkkiä miehiä...
Arvaatte varmaan, sainko työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes haastattelija yhtäkkiä vaihtoi englanniksi ja menin aivan lukkoon. Siis tyyliin what´s your hobby. Aloin vaan miettimään, että kauheeta, en harrasta mitään ja en osannut vastata ja sanoin jotain että en osaa englantia vaikka nyt sentään jotenkin osasin että olisin kyllä työstäni selvinnyt. No enpä saanut paikkaa.
Jälkeenpäin on kyllä huvittanut, ja ollut valmiina vaikka valehtelemaan.
haastattelussa niin ei se ainakaan ole vaikuttanut. Olen päässyt joka ainoaan paikkaan johon olen hakenut.
nää on just näitä. mikä ihme sitä terveeseen ihmiseen menee... sitä vaan kuulee itsensä sanovan aivan mottipäisiä asioita.
ap
Kun kuulin, että 80% siinä toimistolla olisi siviilejä, niin sitten luikahti se lapsus:
"no, se on kiva. Helpompi varmaan työskennellä siviilien kanssa ja en tiedä, sopeutuisinko työskentelemään sotilaiden kanssa..." Meinasin puraista kieleni, kun olin sen sanonut. En edes tarkoittanut sitä ihan täsmälleen vaan sitä, että kiva,jos olisi työkavereina ihan naisiakin eikä pelkkiä miehiä...Arvaatte varmaan, sainko työn.
Töihin. Haastattelija kertoi että kodissa on pääasiassa miehiä (hoidettavia). Sanoin vaan pokkana siihen " ei se mitään haittaa".
Tosiasiassa tykkään vanhoista papparaisista, enkä siinä hetkessä edes tajunnut kuinka negatiiviselta suhtautumiseni mahtoi vaikuttaakaan. Jälkeen päin harmittelin kovasti. Ensinnäkin mua jännitti, toiseksi olin kuumeessa eikä ajatus ollut kirkkaimmillaan, ja - kolmanneksi mulla ei ole ollut kasvuiässä yhtään positiivista suhdetta miessukupuoleen "isä narsisti, papat kuoli ennen kuin synnyin, isoveljet jonkin verran traumatisoituneita ja kummisetä hylkäsi mut kokonaan kun olin viiden" . Jos mun tunne-elämä olis ollu pienest ä positiivisuutta täynnä papparaisia jamiehiä kohtaan yleensä niin varmaan olis tullu luonnostaan jotain tämän tapaista " Sepä mukavaa :)" koska ei mul TODELLAKAAN ole mitään "papparaisia" vastaan. Mielenkiintoisia ihmisiä siinä kuin "mummotkin"
jännitti se haastattelu aivan hirveästi, halusin sen paikan! Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes kysyttiin: "tupakoitko". Ja rehellisenä ihmisenä vastasin, että tupakoin silloin kun juon.
Seuraava kysymys olikin sitten, "kuinka usein juot?" johon jostakin käsittämättömästä syystä vastasin, että aina silloin kun haluttaa tupakkaa!
Sitten tuli ällistynyt ilme haastattelijoille ja samaten mulle ja kauhea naurukohtaus. Selittelin siinä sitten, että tupakoin noin joka toinen viikonloppu tms.
SAIN PAIKAN!
Yhtä lukuunottamatta olen päässyt niihin työpaikkoihin, joihin olen päässyt haastatteluun.
Tässä yhdessä kävi seuraavasti: kiertelin kaupungilla kaupoissa, lopulta jo kiireisenä ja väsyneenä menin sovittuna aikana haastatteluun. Minut kutsutiin sisään, riisuin toppatakkini ym. ja rojahdin tuolille istumaan ennen kättelyä, ennen kuin pyydettiin istumaan. Ihan oikeasti, sillä hetkellä tajusin asian ja tajusin menettäneeni paikan. Sen näki haastattelijan ilmeestä. Eipä tuo montaa kysymystä minulta sitten kysynytkään. Itsekin häkellyin niin, etten osannut esim. pyytää anteeksi tms, mikä vielä olisi voinut pelastaa tilanteen.
Up