Voiko miltei nelikymppinen toivoa elämältään ja parisuhteeltaan jotain muuta?
Vaikuttamatta kriisiseltä akalta?
Itse olen tilanteessa, että kaikki on ok, mutten ole oikein tyytyväinen mihinkään.
Olenko epätoivoinen jos yritän jotenkin korjata tilannettani mieleisekseni vai tyydynkö tähän ja olen puolionneton lopun elämääni?
Olenko siis valintani tehnyt ja elelen nyt valintani kanssa tyytyväisenä elämäni loppuun asti?
Mikä tämä kriisi neljänkympin kieppeillä oikein on? Muilla yhtään samaa?
Kommentit (4)
Olet klassinen tapaus. ; )
Juuri neljänkympin kieppeillä moni alkaa tarkastelemaan tähänastisia valintojaan kriittisin silmin: Mitä minä oikeasti haluan elämältä? Olenko saavuttanut mitään? Onko kaikki muka tässä?Moni myös päätyy parantamaan elämänlaatuaan eri tavoin: on downshiftaajia, tuhoisasta suhteesta eronneita, maratoninjuoksijoita, iltatähden tehneitä, alanvaihtajia... Tutki avoimesti ja rehellisesti itseäsi. ole itsellesi kiltti ja lempeä, anna aikaa ja hoivaa. Vastaus löytyy kyllä, vaikka se voi olla kovan työn takana. Kriisi kasvattaa AINA, jos sen vaan käy läpi.
T:Psykoterapeutti
Et usko, mutta on äärettömän helpottavaa kuulla olevansa "klassinen tapaus".
On siis muitakin ja joku vielä joka osaa kertoa että kaikki tämä on normaalia.. =)
Ja itku pääsi tuosta ohjeesta olla itselleni lempeä ja kiltti..
Kiitos!
t. ap
Ja painotan tuota kiltteyttä ja lempeyttä erityisesti. Tee asioita, joista nautit. Vähintään kerran päivässä!
Ja olet tosiaan aivan "normaali". Muistan, kun opiskellessani luin paljon neljänkympin kriisistä, koska se osui itsellenikin juuri silloin kohdalle.
Itse vaihdoinkin siis alaa tuon kriisin keskellä ja löysin myös uutta puhtia parisuhteeseen terapian avulla. Opin jopa hyväksymään itseni ihan tällaisenä keskeneräisenä ihmisenä. Ei tarvitse koko ajan tsempata ja yrittää, voi vaan olla oma itsensä vikoineen kaikkineen. Se riittää.
Ajattelin tässä myös aloittaa purjehdusharrastukseni taas uudestaan ja ehkä kiivetä Kilimanjarolle... Tätienergiaa nääs. : D
Miksi joillakin ihmisillä
on lähes AINA viesteissään
näin lopullinen sävy?
Kuulostat eräältä
äijältä, joka yritti
aina kuulostaa viisaammalta,
"elämää nähneemmältä" ja kohtalokkaammalta,
kuin todellisuudessa olikaan.
Minullekin hän hoki katkerana 1997,
kun olin vielä alle kolmekymppinen,
että "oot valintas tehnyt".
Jos olet alle 40-vuotias mies,
sinulla voi hyvikin vielä olla
elämää 30-40 vuotta jäljellä.
Ja noiden jäljellä olevien vuosien
aikana saat ja voit VIELÄ tehdä monta valintaa.
Lapsiasi en kuitenkaan kehota sinua jättämään,
vaikka ex-vaimosi pitäisikin heistä tulevaisuudessa huolen!
T: Norsun muisti
Olet klassinen tapaus. ; )
Juuri neljänkympin kieppeillä moni alkaa tarkastelemaan tähänastisia valintojaan kriittisin silmin: Mitä minä oikeasti haluan elämältä? Olenko saavuttanut mitään? Onko kaikki muka tässä?
Moni myös päätyy parantamaan elämänlaatuaan eri tavoin: on downshiftaajia, tuhoisasta suhteesta eronneita, maratoninjuoksijoita, iltatähden tehneitä, alanvaihtajia... Tutki avoimesti ja rehellisesti itseäsi. ole itsellesi kiltti ja lempeä, anna aikaa ja hoivaa. Vastaus löytyy kyllä, vaikka se voi olla kovan työn takana. Kriisi kasvattaa AINA, jos sen vaan käy läpi.
T:Psykoterapeutti