Missä muussa ammattissa opettajan lisäksi on tällaista?
Siis että joka päivä kuulee negatiivista arvostelua omasta persoonasta ja ulkonäöstä. Ei voi tehdä pienintäkään elettä, joka ei olisi esim. vähän hassu tai outo, (esim. pitää liian pitkän tauon sanojen välissä jonkun lauseen aikana), ettei joku heti kiinnitä siihen muidenkin huomiota. Tänään esim. tervehdin jotakuta oppilasta puolihuolimattomasti kiireissäni, ja olen kuulemma sosiaalisesti taidoton. Menee hermot, kun on koko ajan suurennuslasin alla mitä mitättömimmissä asioissa.
Kommentit (23)
IKINÄ ei ole kukaan opiskelija kommentoinut negatiivisesti ulkonäköäni, puhetyyliäni tms. mitenkään minun kuullen. Keskenään varmasti puhuvat, mutta siitä en välitä. Luojan kiitos en ole yläkoulussa/alakoulussa töissä...
, niin joka päivä monta kertaa pienten oppilaiden (7-8 v.) spontaanit ja iloiset tervehdykset ja halaukset saavat mieleni iloiseksi. Niiden avulla jaksaa esiteinien (11-12 v.) huononkin käytöksen.
Esim. tuo tämänpäiväinen kommentti oli ahdistava juuri siksi, että se on totta (eli että olen ujo), jos joku sanoisi huoraksi niin se ei ehkä tuntuisi niin pahalta, kun se on ihan tuulesta temmattua (vaikken siis jaksaisi sitä sen enempää kuunnella). Tavallaan siis juuri ärsyttää se, että kaikki mahdolliset heikkoudet omassa itsessä noukitaan esiin pilkattavaksi, alkaen siitä, että jos sanoo vahingossa jonkun sanan hassusti, sille voidaan nauraa vaikka kuinka kauan. Pitäisi siis olla koko ajan täysin täydellinen ja virheetön, ettei antaisi kellekään aihetta huomautella mistään.
oman kokemukseni mukaan nuorten vastaanottokodissa... Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, monesti se pään aukominen loppuu kun nuori huomaa ettei työntekijä olekaan aivan ääliö :)