Auttakaa mua ymmärtämään aamu-unista miestäni!
Mun miehellä on liukuva työaika ja se kovasti yrittää herätä aikaisin, mutta ei onnistu ja lähtee joka ikinen aamuPÄIVÄ sitten viime tipassa töihin. Seurauksena sitten että se juoksee suoraan sängystä autoon, melkein, ja tulee takaisin illalla niin myöhään ettei paljon kerkiä lapsia näkemään. Ja tietty kun tulee töistä niin ei voi heti ruveta lukemaan lapsille iltasatua tms, vaan syödä ja rojahtaa sohvalle ja mun pitää panna lapset nukkumaan.
Asiat oli paljon paremmin silloin kun miehellä oli perus 8-16 työaika. Silloin oli pakko mennä töihin kahdeksaksi ja pääsikin sitten aikaisemmin.
Mua todella suututtaa miehen käytös! Se väittää ettei pysty heräämään aikaisemmin ja oonkin huomannut että se ei hermoile enää niin paljon kun saa nukkua pidempään. Mut silti mua harmittaa ja suututtaa niin paljon! Jotenkin tässä alkaa tuntua että hän ei haluakaan nähdä lapsia eikä mua. :(
Onko oikeesti muka mahdollista ettei pysty heräämään aikaisin vaikka kello on joka ikinen aamu soimassa hyvissä ajoin, kun kerta ei ole pakko? Kyllä mä vaan pystyn heräämään aikaisin, eikä se ole kivaa, mutta kyllä mä sen kestän. Ja jos mulla olisi liukuva työaika niin menisin mahdollisimman aikaisin töihin että pääsisin sitten aikaisin poiskin.
Auttakaa mua nyt tajuamaan vai pitäiskö tässä hälytyskellojen soida??
Kommentit (30)
Täälläkin eräs aamutorkku, illanvirkku. Itsellä ainakin on aamulla aina niin väsynyt olo, että saisi vaikka talo palaa enkä välittäisi, kunhan saisin vain jatkaa unia.
On veemäistä herätä joka aamu niin, että olo on väsyneempi kuin illalla nukkumaanmentäessä. Ihan sama vaikka olisi nukkunut kymmenen tuntia, olo on silti väsy ja nukkua tekisi mieli vaikka koko päivä.
On olemssa sairauksia jotka väsyttävät ja sotkevat unirytmiä, mm. lisämunuaisten uupumus, joka minullakin on. Siihen päälle vielä luontaisesti iltapainotteinen rytmi, niin ei ihme että aamulla väsyttää...
Elämä on varmaan kärsimystä kun toinen ei ymmärrä että ihmisillä on erilaisia luontaisia rytmejä.
juuri sen takia mä täällä kysynkin ihmisten kokemuksia, että voisin paremmin ymmärtää niitä erilaisia luontaisia rytmejä. Kuten sanoin, mun on todella vaikea ymmärtää sitä, että joku ei pääse aamulal sängystä ylös ellei ole aivan pakko. Itsekin nukun kyllä mielihyvin pitkään, mutta jos mä olisin samassa tilanteessa kuin mieheni, niin menisin töihin niin aikaisin kuin mahdollista että pääsisin aikaisemmin pois.-ap
Jos aamulla väsyttää niin paljon kellon soidessa, että möisi sielunsakin paholaiselle jotta saisi jatkaa unia, niin ei siinä ole tilaa miettiä että ai kun olisi kiva päästä aikasemmin töistä tänään.
Kyse ei ole siitä että miehestä on ihan kiva nukkua pidempään, vaan siitä että olo on niin väsynyt että mikään muu ei ole niin tärkeää kuin jatkaa unia. Allekirjoittanut on tällainen henkilö. Ymmärrän että ulkopuolisen on vaikea tätä tajuta ja uskoa, mutta näin se vain on.
En tiedä kannattaisiko miehesi mennä johonkin unitutkimukseen tms, tutkimaan unenlaatua ja miten sitä voisi parantaa. Itse haaveilen unitutkimukseen pääsystä, mutta en tiedä tehdäänkö sellaisia edes eikä rahaakaan sellaiseen olisi.
T. Kroonisesti huono-uninen, tajuttoman väsynyt aina aamulla.
Kannattaisikohan tunnustaa tosiasiat ja toimia niiden mukaan? Miehesi vuorokausirytmi on tuollainen. Mutta tietenkään ei ole oikein, että sinä tai lapsi kärsitte tuosta. Eli tee selväksi miehelle, että odotat illalla osallistumista, lapsen kanssa olemista niin kauan kun lapsi vielä valveilla ja kotitöitä vaikka sen jälkeenkin.
Se, miten itse toimisit, jos sinulla olisi liukuva työaika, kannattaa unohtaa. Teillä on erilaiset rytmit, kyse ei ole teinimeiningistä.
Joillakin pyrkii koko vuorokausi menemään ympäri. Itse olen sellainen, ja tyttäreni myös, koska taipumus on periytyvä.
Aamuinen pakkoherääminen aiheuttaa voimakasta fyysistä stressiä, verenpaine nousee jne. Eli se ei ole terveellistä. Jos haluat miehesi voivan hyvin, et yritä painostaa häntä. Kyse ei ole tahdonalaisesta asiasta!
Sitä paitsi joku lapsistanne voi periä taipumuksen. Sitten viimeistään ymmärrät. :)
1)ajoissa nukkumaan
2)ajoissa aaqmulla ylös,sängystä vaikka suoraan kylmään suihkuun
3)elämä on valintoja
Musta toi on teinimeininkiä,aikuiselta mä en jaksaisi kattoo tommosta
miehelleni noita samoja asioita, mutta hän ei kuulemma vaan pystyjaksahalua. Olen samaa mieltä kuin sinä, että tuo on teinimeininkiä. En kuitenkaan haluaisi erota miehestäni koska muuten hän on kovin hyvä mies, yritän vaan ymmärtää.Hän onnistui kyllä heräämään siihen 8-16 työaikaan, koska oli pakko. Oli aamuisin kyllä kuin myrkyn niellyt ja iltapäivisin meni usein päikkäreille.
Kiitos kaikille kokemuksista!
-ap
Aamu-unisella on fyysinen tarve nukkua ja se ohittaa kaiken muun. Voihan sitä mennä töihin vaikka puolinukuksissa, mutta tehokas työaika alkaa luontaisesti aamu-unisella vasta iltapäivällä. Miehesi varmaan pärjää nyt paremmin töissään.
Pidät vain huolen siitä, että hän tekee osansa kotitöistä sitten illalla ja on lasten kanssa esim. viikonloppuisin enemmän. Sitä paitsi sitten kun lapsenne ovat teinejä, hän näkee heitä iltaisin enemmän kuin sinä. ;)
lasten ollessa pieniä, niin eihän se ollut mikään ongelma, laitettiin muksut myöhemmin nukkumaan niin nukkuhan ne sitten pidempää aamullakin.. ysiin kymppiin. :) Itse olen freelancer kirjoittaja ja mies muusikko, joten mikäs meitä sen paremmin palvelee kuin myöhäiset uniajat. Nyt kun mukulat ovat jo kouluikäisiä, niin ajoissa opetettiin heidät heräämään itse, aamupalan tekoon ja ajoissa lähtöön. Joten me heräillään, kun muksut tulee koulusta. Ainoa pieni murheenkryyni meillä on... NYT 11 v poika, joka on aamunvirkku tai sisäistänyt koulurituaalit, joten viikonloppuisin hän kaipaa seuraa jo kasilta. Jompsikumpsi herää seuraksi tai poika saa pelata pari tuntia, tai ehtii lähteä jo ulos.. jne.
Sen sanon, ettei nalkuttamalla parane tämäkään. Pakottamalla aikaisempaan rytmiin saa vaan zombien aikaiseksi.. tai meillä ainakin. Tsemppiä!
Jos miehesi menee nukkumaan töistä päästyään, jos joutuu heräämään aikaisin, miten teidän yhteinen aika muka lisääntyy? Sinuna yrittäisin ennemmin vaikuttaa siihen, että mies asennoituisi ottamaan sen "oman ajan", jonka nyt ottaa töistä päästyään vasta illemmalla, kun on yksin valveilla/lapset ovat menneet nukkumaan. Tuo uniasia vaikuttaa elämänlaatuun niin paljon, että jos asian voi fiksata muulla tavalla, se olisi parempi.
Mä olen myös iltavirkku, mulla ja miehellä on liukuva työaika ja meillä se menee just noin. Olen tehnyt kyllä myös aamutöitä niin, että työt alkavat 6-8, mutta siitä on seurannut vaan se, että nuorempana hanttihommia painaessa olin duunissa 7-15 ja nukuin päiväunia ja aikuisempana ns. aivotyötä tehdessä 8-16 tein työt pääosin kotona työajan ulkopuolella, koska noilla herätysajoilla mulla ei ollut tehokasta työaikaa töissä kuin 10-12, eikä kahdessa tunnissa saa tehtyä koko päivän töitä. 8-10 kun kävin vielä töissä ihan hitaalla ja lounaan jälkeen olin jo valmis nukkumaan. Onneksi sain likuvan työajan aika pian. Vireystila ei korreloinut kovin vahvasti sen kanssa, mihin aikaan oli mennyt nukkumaan ja montako tuntia yössä nukkui, vaikka tietty hyvin lyhyillä yöunilla oli tavallista väsyneempi. Viikonloppuna piti nukkua melkein kellon ympäri molempina päivinä, että jaksoi taas viikon aamuherätykset.
Joskus lomilla olen herännyt säänöllisesti seitsemältä tai puoli seitsemän ilman mitään ulkoisia ärsykkeitä, mikä toimi ihan hyvin edellyttäen, että puoliltapäivin saa nukkua reilut päiväunet. Muuten olin jo iltapäivällä ihan kujalla. Työelämässä tämä ei luonnollisesti onnistu, koska töissä ei voi ottaa päikkäreitä. Tehokkaimmin saan asioita tehtyä, jos herään 10-11 ja menen nukkumaan 2-3. Yhdeksältä heräämisen kanssa voi vielä elää, mutta sitä aikaisemmasta menee jo elämä sekaisin.
Kilpirauhasessani tai muissa paikoissani ei ole mitään vikaa enkä ole laiska tai vietä "koko päivää" sängyssä. Olen hereillä normaalin määrän tunteja ja kykenen tekemään töitä tai harrastamaan muita aktiviteetteja normaalin määrän tunteja päivässä. (Tästä syystä mä olen yleensä hyvä projekteissa, joissa aikataulu on haasteellinen ja loppua kohden on tosi kiire - olen yleensä vähemmistössä tiimin sisällä, kun puhutaan ihmisistä, joiden työnjälki ei ole käsittämätöntä sotkua klo 20 jälkeen. Jos duunipaikalla on nipottava aamuvirkku, yleensä nipotus loppuu yhden tiukan deadlinen jälkeen, kun aamuvirkku tajuaa, että on myös aikoja jolloin hän ei pysty työskentelemään kunnolla, mutta minä pystyn.) Ne tunnit eivät vaan satu yhteen agraariyhteiskunnan ihanteiden kanssa.
Tutkijana ja nyt säännöllisiä unia nukkuvan pikkuvauvan kanssa tämä myöhäisempi elämänrytmi on onnistunut hyvin, mutta ei hirveästi huvita ajatella, kuinka paskaksi elämä muuttuu, kun lapsi menee päiväkotiin tai kouluun.
En tosin siitä jaksa enää yleensä kiukustua.
Mieheni tosin on ihan omalla järjellään tajunnut, että hänen pitää arkisin noudattaa suunnilleen muiden päivärytmiä. Viikonloppuisin nukkukoon lounasajan yli.
Minä olin aiemmin se, joka aivan yliväsyneenä repi lapsen/lapset sängystä, teki heidän kanssaan aamutoimet ja vei päiväkotiin. Ja sitten iltapäivällä tukka putkella kiiruhti hakemaan päikystä. Tuo oli hirveän raskasta ja olin kireä kuin viulun kieli.
Kun kuopus tuli järkyttävään uhmaikään ja esikoinen piti viedä eri kouluun eskariin tajusimme että en mitenkään saa lapsia ja itseäni ajoissa töihin ja hoitoon. Mies siis otti Uhma-Ullan viennin itselleen ja alkoi auttaa hieman myös aamutoimissa.
Töiden jälkeen toki ottaa päikkärit, mutta se hänelle suotakoon kunhan on muuten iltatoimissa mukana. Ennen isä tuli kotiin n. 18.30 ja sitten senkin jälkeen otti ne päikkärit. Joten lapsia ei juurikaan nähnyt.
Meillä molemmilla on liukuva työaika, mutta lapsilla ei, joten heidän aikataulullaan on pakko mennä. Päiväkodissa ei ole juurikaan ketään enää klo 16.30 (harvinaista kuulemma mutta meillä näin). Eikä pikkukoululaisenkaan viitsi antaa olla yksin kotona tunteja.
Ja m i n k ä h ä n v i t u n takia sun paskalänkytys aloituksiis pitäis edes kommentoida??!Vaikutat siltä et tarvitset jotain erityisopen huomiota 24/ 7.--------------------->Siis PSYGIATRIN APUA!!!
Jätä se sika. Se ei arvosta sua.