Kritisoin sairaalassa olevan mummoni jatkohoitosuunnitelmaa - OV
Haluavat etsiä laitospaikan jostain huitsinnevadasta, ja erehdyin kysymään että miks ihmeessä niin kaukaa mummon sukulaisten ja ystävien luota.
Jatkohoidosta vastaava sairaanhoitaja suuttui ja tokaisi mulle että oo onnellinen että mummoas ylipäätään edes hoidetaan kun yhtähyvin voitas jättää hoitamatta ja jos alan hankalaksi, niin mummo pistetään takaisin kotimökkiinsä yksin ja sitten on turha ruikuttaa apua kotisairaanhoidosta.
Aivan uskomatonta käytöstä! Mihin tällaisesta voi valittaa?
Kommentit (65)
Ei voi puhua toiselle tuolla tavalla. Voi toki selittää että lähempänä ei ole jatkohoitopaikkaa ja pahoitella. Onko siinä sitten suurempi vaiva kun omaiselle raivoamisessa? Asia selviää joka tapauksessa mutta ensimmäisellä tavalla omaiselle jää hyvä mieli.
Onhan ap:n kysymys ihan oikeutettu.
Jos mummeli joutuu jonnekin tosi kauas hoittoon vähenevät väkisinkin vierailut. Tälläinen lyhentää mummelin elinikää nopeastu.
Sirkka-Liisa Kivelän uusin kirja Vanhana tänään perustuu kirjeisiin, joita laitoksissa olevien vanhusten omaiset ovat kirjoittaneet. Merkillepantavaa oli Kivelän mielestä juuri se, että KUKAAN, joka oli valittanut tai kannellut omaisensa hoidosta (millekään taholle) ei kokenut, että siitä olisi ollut MITÄÄN hyötyä omaisen hoidon kannalta. Ihan turhaa touhua, joka ei muuta mitään.
Kanteluista tutkitaan vain, onko toimittu laillisesti vai eikö ole. Sellaista lakia ei ole, jossa sanottaisiin, että vanhusten omaisten mielenrauhaa ei saa järkyttää.
niin hoitosuunnitelma oli tosi hyvä, esim joka päivä ulkoilua.
Totuus oli sitten jotain ihan muuta. Ei ole resursseja ulkouluttaa about ikinä.
Ja valittaa ei sais??
paremmin kuin hoitokoti niin kaverilla on täysi vapaus hoitaa mummoaan kotonaan. Miksi ei hoida? Miksi?
Miksi sinä et ymmärrä, että moni meistä joutuu tekemään palkkatyötä tullakseen toimeen?
Mummonhoidosta saa pari hassua satasta, mikä ei riitä edes ruokaan, saati muuhun elämiseen.
Toiseksi monet mummot ovat oikeasti sen verran sairaita, että tarvitsevat opinkäynyttä hoitajaa. Ihan kaikki meistä eivät osaa edes insuliinia pistää, saati sitten vaativampia hoitotoimenpiteitä.
Väliä on vaan sillä, että mummo pääsee turvalliseen ja kunnolliseen hoitopaikkaan koska kyllä mäkin sen verran tajuan, että yksin se ei missään tapauksessa enää voi asua ja että me omaiset voidaan hoitaa mummoa ajoittain mutta ei mitenkään onnistu niin että hoidetaan koko ajan. Onneks mummo ei muuten kuullu sairaanhoitajan kiukuttelua eilen. t. ap
Yksikään th:n ammattilainen ei puhu noin ja tuskin kukaan muukaan. Ota lääkkeesi ja käy nukkumaan. Mummokin voi paremmin, kun lepäät hyvin.
Jos todetaan, että mummo pärjää kotona, niin sitten mummo palaa mökkiinsä ja yrittää pärjätä. Kummitädilleni kävi noin eli oli liian hyväkuntoinen laitokseen ja liian huonokuntoinen kotiin. Riippuu ihan lääkäristä, mikä on kanta sijoitukseen.
Ehkä se hoitaja ei suuttunut vaan kertoi ainoastaan turhautuneena totuuden eli kannattaisi olla onnellinen, että kohdalle osui tälläinen lääkäri.
Olen tehnyt selvitystä hankalasta omaisesta ja lopputulos oli se, että omaisen käynnit rajattiin minimiin. Sen jälkeen hoidettavakin alkoi voida paremmin.
vaan kunnan/kaupungin SAS-ryhmä tekee sijoituspäätökset. Mutta tuosta sh:n asiattomasta käytöksestä kannattaa ilman muuta valittaa, ensin osastonhoitajalle ja sitten ehkä myös hoitotyönjohtajalle tms.
Hoitaja voi puhua ihan mitä tahtoo, luvata vaikka paikan ihan mistä vaan. Terkkarinhoitaja ei liity milläänlailla siihen mihin vanhus sijoitetaan. Muut tahot päättävät (lääkäri) ja suunnittelevat jatkohoidon.
parasta ja mitä mummo haluaa. Voisiko hänen toiveensa olla asuminen kotona kotihoidon turvin omissa tutuissa paikoissa. Vai onko laitoshoito omaisten tahto? Moni vanhus jotenkin luovuttaa elämästä joutuessaan laitokseen, sillä siellä ollaan toisten armoilla ja joutuu jakamaan huoneen ventovieraitten kanssa. Meistä yksikään ei toivo omalle kohdalleen tuollaista.
Oletan joka kaupunissa ja kunnassa olevan hoitoportaat eli harvemmin kukaan siirtyy suoraan laitokseen. Ensin tuetaan kotihoidolla kotona asumista, sitten tehostettu asumispalvelu ja viimeisenä laitoshoito (jota ajetaan alas kovaa vauhtia kaikkialla).
Mikä oli alkujaan oma käsityksesi mummon jatkohoidosta ja tuliko sijoitusehdotus aivan yllätuksenä?
Tässäkin on monia puolia, mutta en ihan niele ap-kirjoitusta eli ammatti-ihmisen puhetta tuollaisenaan.
sh
Järkyttävää jos on totta.
Valita ensiksi osastonhoitajalle. Myöskään mikään kotisairaanhoito ei voi kieltäytyä asiakkaaksi ottamista jos kriteerit täyttyvät. Eivät myöskään voi tunkea mummoa kotiin ilman tarvittavia apuja/jättää hoitamatta, se on hoitovirhe ja heitteillejättö. Kyllä kysymys sijoituspaikasta on ihan asiallinen kysymys ja hoitajien pitää osata suhtauua myös ei asiallisiin kysymyksiin, SAATI sitten ihan perusjuttuihin ja omaisten toiveisiin.
Soita osastonhoitajalle huomenna, ovat yleensä töissä 8-16.
Haluavat etsiä laitospaikan jostain huitsinnevadasta, ja erehdyin kysymään että miks ihmeessä niin kaukaa mummon sukulaisten ja ystävien luota.
Jatkohoidosta vastaava sairaanhoitaja suuttui ja tokaisi mulle että oo onnellinen että mummoas ylipäätään edes hoidetaan kun yhtähyvin voitas jättää hoitamatta ja jos alan hankalaksi, niin mummo pistetään takaisin kotimökkiinsä yksin ja sitten on turha ruikuttaa apua kotisairaanhoidosta.
Aivan uskomatonta käytöstä! Mihin tällaisesta voi valittaa?
ja vanhuksiin, sulle sattui sitten oikean kunnon Palsta Mamma hoitajaksi. Ehkä toi vaan kertoo siitä, millaisia kusipäitä ja henkisesti sairaita tyyppejä sairaaloissa pyörii hoitajina.
valittaisi potilasasiamiehelle, se vaan ynähtäisi tylysti ja sanoisi että tee sitten sairaalaan kirjallinen valitus (jotta sinulle tulisi asiasta mahdollisimman paljon vaivaa). Mitään myötätuntoa et saisi, et asiasta kertoessasi etkä asiasi käsittelyssä - päinvastoin.
Yleensä sitä kiinnostusta hoitajien käytöstä kohtaan löytyy vasta jostain sairaalan johdon tasolta, ne lähimmät esimiehet vetävät aina yhtä köyttä alaistensa kanssa.
Suosittelisin että olisit tuosta laitoksen johtoon yhteydessä, katosisit millaisen palautteen sieltä saat. Jos ikävää suhtautumista olisi aistittavissa, niin suoraan vaan kantelua peliin.
Ne sairaaloiden ja hoitolaitosten sisäiset valitukset kannattaa unohtaa ihan silkkana ajan ja vaivan hukkana.
ruveta riitelemään noiden hoitsujen kanssa, jotka ovat itseään täynnä. Mummosi siitä vaan tulee kärsimään... Ja jos lähdet valittamaan, mummo ei ainakaan saa hoitoa, se on varma. Eikä potilasasiamies vois mitään tehdäkään koska tossa on vaan sanaa sanaa vastaan, hoitaja syyttäis ap:ta valehtelusta ja homma painettaisiin villaisella.
ruveta riitelemään noiden hoitsujen kanssa, jotka ovat itseään täynnä. Mummosi siitä vaan tulee kärsimään... Ja jos lähdet valittamaan, mummo ei ainakaan saa hoitoa, se on varma. Eikä potilasasiamies vois mitään tehdäkään koska tossa on vaan sanaa sanaa vastaan, hoitaja syyttäis ap:ta valehtelusta ja homma painettaisiin villaisella.
Miksi eivät ota itse mummoaan luokseen asumaan ja hoida häntä? Miksi yleensä ovat päästäneet mummon sairaalakuntoon? Eivät ole tainneet käydä edes mummoa katsomassa yksin mökissään ja nyt kolkuttaa sitten omatunto niin, että pitää sairaalassa riidellä hoitajille!
Valittajat hoitakoon sukulaisensa itse!
Ap, hoida mummosi itse, kun osaat ja tiedät
kun tästä nousi eilen niin kova kina. Olen siis toi alkuperäisen viestin kirjoittaja ja oon tänään taas käynyt mummoa katsomassa ja neuvottelemassa jatkohoidosta. Mummo itse meni toimeenpiteen vuoksi sen verran huonoon kuntoon ettei pysty tällä hetkellä oikein ilmaisemaan tahtoaan selvästi mut ilmeisesti hänen vointinsa kohenee vähitellen. Toivottavasti ainakin.
No, joka tapauksessa kerroin tänään päivällä osastonhoitajalle mitä arvostelemani hoitaja oli sanonut. Osastonhoitaja pyysi anteeksi hoitajan käytöstä ja sanoi et kyseessä on asia jota potilalle tai tämän omaisille ei tietenkään sais sanoa. Eli siinä suhteessa olin oikeassa.
Jatkopaikan suhteen olin väärässä sillä hoitopaikkoja ei todellakaan mummon köyhässä kotikunnassa ole. Mummo itse ei tietenkään haluu laitokseen mutta nyt mulle sanottiin että on epärealistista ajatella että mummo toivuttuaankaan pystyisi enää asumaan yksin. Osastonhoitaja sanoi myös että on hirveen tavallista että vanhus ja omaiset asettavat epärealistisia odotuksia sille että vanhus voisi asua yksin näin vakavan sairauskohtauksen jälkeen.
Mummon kotikuntaan oli sairaalasta soitettu ja sieltä oli sanottu, että mummo voi olla sairaalassa kunnes jatkohoitopaikka löytyy mut tähän hätään ei sellasta ole. Osastonhoitaja taas myönsi kysyttäessä että mummon paikka ei välttämättä ole jatkossa sairaalassa ja lykkäsi päätöksenteon lääkärille. Meistä lapsenlapsista mun sisko saa kaks viikkoa lomaa töistä jos mummo passitetaan yksin kotiin ja mä olen ajatellut ottaa vapaata seuraavan viikon, mut hätäratkasuhan toi on eikä sillä päästä kun seuraavat kolme viikkoa eteenpäin.
Voi olla että halus mummo tai me tai ei haluttu, niin mummo kuljetetaan ainakin jossain vaiheessa tilapäiseen hoitopaikkaan joka alunperin oli tarjolla. Mitään tehostettuja kotihoitoja tai edes kotisairaanhoitoa mummon kotikunnassa ei ole, se tuli nyt selväks samalla.
Ei ole herkkua olla vanhus tässä maassa! Vitsi kun olis paljon rahaa niin palkkaisin mummolle sairaanhoitajan tai kotiapulaisen. Eniten harmittaa nyt kuitenkin toi, että mummon kaikkia vaivoja ei enää hoideta koska toimenpiteet ovat huonokuntoiselle vanhukselle liian suuri riski.