Lue keskustelun säännöt.
Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
20.02.2012 |
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
Tai sitä, jonka läpimurto johti ydinpommien valmistukseen
Pah, useat Manhattan-projektin tyypit eivät tunteneet yhtikäs mitään tunnontuskia vaan olivat suosittelemassa ennaltaehkäisevää iskua Neuvostoliittoon kylmän sodan alkuvuosina. Samaa kylmäpäisyyttä suosittelen AP:llekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin päiväkodissa töissä ja silloinen miesystäväni tuli ihan järkyttävässä kännissä työpaikalleni ja alkoi kertoa ylpeänä kuinka oli pettänyt minua edellisenä yönä, ihan hemmetin noloa ja eniten harmitti että ne lapset näki sen sekopään, onneksi sain sen kuitenkin pihalle sieltä aika nopeasti ja melkein yhtä nopeasti myös elämästäni.
Siis hävetti tietysti se että seurustelin moisen hullun kanssa.
päättelen, että kysymys on jostain itsetuhoisesta käyttäytymisestä, kuten bulimiasta tai itsensä satuttamisesta (esim. hyvin ahdistuneet ihmiset saattavat usein purkaa vihaa/ahdistusta esim.lyömällä itseään, siis ihan normaaleissa tilanteissa, ei välttämättä minkään raivonpurkauksen keskellä).
Pakko olla jotain tämän suuntaista annettujen "vihjeiden" perusteella. Ap esim. sanoi että on jotain mitä kukaan ei voisi juuri hänestä kuvitella. No, kaikista voi varmaan kuvitella, että käyvät vessassa, kärsivät joskus ilmavaivoista ym. ruumiintoiminnoista. Täytyy olla siis jotain käyttäytymiseen liittyvää.
Oli mitä oli, niin tsemppiä ap; maailma ei kaadu tähän, varmasti :)
Itse en nyt muista mitäänomaa mokaa lohduksesi, mutta takaan, että niitä riittää. Olen esim. yllä ku8vatun kaltainen omituinen höpöttäjä hermostuessani. Ja hei, onko mikään oikeasti nolompaa kuin olla niin utelias, että arvuuttelee ja spekuloi täällä sherlokkina toisten mokia... :)
Ap,
pystyisitkö kertoa ainakin että miltä se juttu sai sinut vaikuttamaan muiden silmissä? Pervolta, harhaiselta, raivo-ongelmaiselta,..?
mutta harhaisesta en tiedä, ehkä sitäkin. Säälittävältä varmaan eniten kuitenkin, ja hullulta?
ap
Joku tuli antamaan rakentavaa kritiikkiä ja sait hysteerisen itkukohtauksen tms?
Ei kyllä mikään kovin paha toikaan...
olin nuorena (ja nättinä!) tyttönä työpaikan porukan kanssa seminaarissa hotellissa. Minä ja työkaverini olimme siis asiakaspalvelijoita, ja suurin osa heistä keski-ikäisiä tai vähän vanhempia rouvia. Pomonamme oli n. 30v, komea miekkonen, johon puolet työkavereistani oli salaa tai vähemmän salaa ihastunut.
Itse sain jo valmiiksi vähän pahaa silmää näiltä tädeiltä, koska olin tosiaan kovin nätti, ja lisäksi matkalla kohti korkeakoulutusta (siis opiskelija, töissä osa-aikaisena). Olin koko alkureissun yrittänyt tutustua kaikkiin ja olla mahdollisimman mukava, ja tuntui että jää oli jo vähän särkymässä. Kunnes sitten viimeisen illan (kyseessä siis kaksipäiväinen "seminaari") iltarientojen päätteeksi päädyin pomoni sänkyyn. Noh, ei se mitään, ajattelin hipsiä yöllä omaan huoneeseen ja toivoa ettei huonekaveri herää. Mutta sitten kiihkeiden leikkien päätteeksi nukkumatti yllätti,ja nukahdin pomon viereen.
Heräsimme vasta,kun bussikuljetus kotiin oli lähdössä jahotellista piti kirjautua ulos.
Ja tottakai pomon huoneen ovi oli ihan sen aulatilan vieressä (suora näkyvyys), jossa tädit aamulla odottelivat uloskirjautumista. Siis koko porukka katsomassa,kun kömmin pörröisenä ja just sitä tehneen näköisenä ulos pomon huoneesta... Oli erittäin lämpimät fiilikset työpaikalla sen jälkeen. Eräissä pikkujouluissa yksi työkaverini itki kännissä,miten hän niin mielensä pahoitti kun se lortto vietteli meidän "Jussin"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättelen, että kysymys on jostain itsetuhoisesta käyttäytymisestä, kuten bulimiasta tai itsensä satuttamisesta (esim. hyvin ahdistuneet ihmiset saattavat usein purkaa vihaa/ahdistusta esim.lyömällä itseään, siis ihan normaaleissa tilanteissa, ei välttämättä minkään raivonpurkauksen keskellä).
Pakko olla jotain tämän suuntaista annettujen "vihjeiden" perusteella. Ap esim. sanoi että on jotain mitä kukaan ei voisi juuri hänestä kuvitella. No, kaikista voi varmaan kuvitella, että käyvät vessassa, kärsivät joskus ilmavaivoista ym. ruumiintoiminnoista. Täytyy olla siis jotain käyttäytymiseen liittyvää.
Oli mitä oli, niin tsemppiä ap; maailma ei kaadu tähän, varmasti :)
Itse en nyt muista mitäänomaa mokaa lohduksesi, mutta takaan, että niitä riittää. Olen esim. yllä ku8vatun kaltainen omituinen höpöttäjä hermostuessani. Ja hei, onko mikään oikeasti nolompaa kuin olla niin utelias, että arvuuttelee ja spekuloi täällä sherlokkina toisten mokia... :)
Miten ihmiset ovat sinuun tänään suhtautuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtui jotain: teit jonkin mokan tai sait kritiikkiä
Sen jälkeen teit: löit, viiltelit tai sätit itseäsi tuon takia ja työkaveri(t) näki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palvelemaan asiakasta. Asiakkaan lähdettyä huomasin rinnukseni olleen täynnä piparinmuruja :)
Aloit lyömään itseäsi, mumisemaan itseksesi, huusit ja pissasit housuun? Jotain sekopäistä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselleen nauraminen.
Katsoiko joku rimanalitussarjan Huikea Kakkukisa viimeisimmän jakson? Sen, missä kilpailijan kakku luhistui ensin vähän, sitten kokonaan? Siinä kilpailija ei jäänyt itkemään vaan osasi kunnolla tehdä pilaa omasta epäonnistumisestaan.
Työkavereillekin on helpompaa, kun tietää että kollega ei ole jatkuvan häpeän alaisena vaan asialle nauretaan avoimesti pari päivää ja sitten se unohdetaan. Vaikka sitten tulis paskat lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tulipa testattua eilen pikkujouluissa se tiimin uusi Kalle, aika kova kone.
Harmi vaan että kämmäsi ja lähetti viestinsä koko firmalle.
minusta lainkaan noloa. Kyllä noloista tilanteista selviää, pakkohan se on. Ei kukaan ole täydellinen!
Kun menin hänen jälkeensä myöhemmin yhteiseen työhuoneeseemme toisen kollegani kanssa, oli työkaverini siellä pöytänsä vierellä kyykyssä ja riipi itseään terävällä piikillä (sellainen piirrostyökalu) kyynärvarteen. Hätkähti kun tulin ja katseemme kohtasivat, kun ei ollut kuullut oven avaamista.
Kollega jäi hetkeksi pois töistä ja myöhemmin hänen palattua siirryin itse muihin tehtäviin. Aika kummallinen olo tuosta jäi, enkä osannut ottaa asiaa puheeksi, kun kollega sitä itse selvästi häpesi ja vältteli minua tapauksen jälkeen. Varoin hermostuttamasta häntä, sillä en todella halunnut ainakaan aiheuttaa mitään lisäkärsimystä tuolle selkeästi ongelmaiselle ihmiselle. Vaikeaa, jos tuollainen "virtahepo" jää käsittelemättä työyhteisössä. Vaikuttaa nimittäin työyhteisön sisäiseen luottamukseen, jos jonkun mielenterveyden uskotaan kovasti horjuvan.
Oletko puhunut ap työterveydessä tästä asiasta, joka sinua ahdistaa?
jokainen itse mokannut tietää, että mokista pystyy puhumaan helposti vasta sitten, kun niistä no kulunut tarpeeksi pitkä aika. Ap:n mokasta on kulunut pari päivää, ei hän vielä pysty siitä puhumaan, joskus vuoden kuluttua tilanne on jo ihan toinen.
Tsemiä vaan ap, aika auttaa häpeään, ja ehkäpä tuosta mokasta on loppujen lopuksi jotain hyötyäkin - ehkä nyt vihdoin ja viimein haet apua siihen asiaan, joka sinua painaa. Ainakin minä tajusin hakea apua omaan ongelmaani vasta, kun sain ulkopäin niin kovan iskun, joka herätti siihen että nyt on pakko tehdä jotain. Jälkeenpäin en voinut kuin ihmetella, miksi ihmeessa viivyttelin avun hakemisen kanssa, ihan turhaan kärvistelin monta vuotta, jo muutama keskustelu psykologin kanssa auttoi valtavasti.
ex-pomolleni meilin että meidän tarttis mennä pariterapiaan. Lisäsin meiliin linkin artikkeliin, jossa aihetta käsiteltiin.
Meilin piti mennä siipalleni.
sitten oksensit....