Aaah, enää reilu viikko töitä, ja sitten jään kotirouvaksi.

olen kyllästynyt työhöni, vaikka en sitä kauaa ole tehnytkään. Tajusin että lapsillani on vaan yksi lapsuus ja minullakin vaan yksi elämä. Haluan viettää sen rakkaitteni kanssa, ja haluan olla kotona kun koululaiset tulevat koulusta ja nuorinkin on vielä alle kouluikäinen.



Tukia en saa,eletään miehen palkalla ihan mukavasti. Ikää minulla 31v. Voin palata työhön/opiskelemaan sitten myöhemmin. Muistakaa työn orjat, että työnantaja ei haudalla haravoi. -ap

alallani työt ovat olleet hankalan matkan päässä kotipaikkakunnaltani.

Rankan työuran johdosta polveni ei lopulta enää kestäneet useampaan kulkuneuvoon nousemista ja reipasta kävelyä toisesta kulkuneuvosta toiseen ja kolmanteen....sama takaisin päin.

Lääkäri kirjoitti suoraan ensin 5 viikkoa sairaslomaa, sairaspäivärahaa sain Kelasta ja omavastuun maksoi YTK-kassa. Sain n.700€/kk

Sen jälkeen olin ansiosidonnaisella työttömänä pari vuotta, n.740€/kk Kun ansiosidonnainen alkoi loppua oli haettava lisää lomaa koska jalkani kestivät kotiolot mutta ei mahdollista pitkää työmatkaa.

Sairaspäiväraha oli hiukan parempi kuin ansiosidonnainen, siksi valitsin sairasloman kahdeksi kuukaudeksi. Tuon jälkeen olisi ollut kuntoutussuunnitelmat ym. johon en aikonut.

Lääkäri kirjoitti siis kaksi kertaa kuuukauden sairasloman niin ettei katkoa tullut vaan hain heti perään tuon toisen. Hän itse neuvoi näin koska katsoi etten todella pääse kunnolla kävelemään enää.

Olisin kyllä halunut mieluimmin olla terve ja työssä päivät nauttien illoista ja viikonlopuista terveenä kävellen jne. Nyt särkyä oli päivisin, iltaisin ja viikonloppuisin..

Olin siinä "onnellisesssa" asemassa että ikäiseni pääsi työttömyyseläkkeelle johtuen syntymävuodestani.

Sairasloman jälkeen ei kauaa kulunut kun ansiosidonnainen loppui virallisesti ja siirryin työttömyyseläkkeellle. Saan työttömyyseläkettä n.740€kk/josta ei mene veroa, koska summa ei ole korkea.

Kohta alkaa varsinainen eläke. rahamäärä on suht sama kuin tähänkin asti. Mies elättää tavallaan, sillä saamallani summalla ei voi osallistua meidän kahden juokseviin kuluihin, kuten asumismenot, sähköt, vakuutukset, kiinteistöverot, vesimaksu, kodin hankinnat jne.

Ruokapuolen hoidan ja omat lääkkeeni, joita on verenpaineeseen kahdet, kolmet lääkkeet silmänpaineeseen, polviin.

Olen ollut nuorempana "kotirouvana" lasten ollessa pieniä. Silloin ei ollut kotihoidontukea, joten en saanut tällaista 700 euron tukeakaan.

Ensimmmäisen lapseni synnyttyä äitiysloma oli vain 3 viikkoa, ilman tukea hoidin tuetysti pienen lapseni. Vuotta myöhemmin sisaruksen synnyttyä äitiysloma oli jo 2kk pituinen, jonka jälkeen olin kotona kahden lapsen kanssa.

Kolmas lapseni syntyi, lomaa oli jo 7kk.

Eläkkeitä ei ole ihmeemmin kertynyt kotiäitiydestä, lapsiakin on syntynyt yhteensä kuusi.

Aviomies on ollut aina valmis laittamaan koko palkkansa perheen menoihin, ja onneksi on vaatimattomaan elämäämme riittänyt.

Työvuosia on on takana, mutta kiitollisena tilanteelleni lapset eivät ole joutuneet paljoakaan päivähoitoon. Minulle sopi kotiäitiys ja kotona "rouvana" olo on ihan kivaa.

Nyt ovat lastenlapset mummin aarteita. Saavat pitää vapaapäiviä päivähoidosta ja olla tarpeeksi toipilasajalla mummin luona sairauden jälkeen.

miksi piti ahtaa mättöä itseensä niin ettei polvet kestäneet normaalielämää?? voi helvetti...

en kylläkään kirjoittanut nro3 viestiä. -ap

jos omassa kodissa kokee tulevansa hulluksi! Miten käy, jos joudut työttömäksi tai pitkälle sairauslomalle? Kyllä minullekin oma työ on tärkeätä, mutta se rakkain paikka on oma koti ja siellä viihdyn aina!

En vain kestä ympäristön paheksuntaa!

Jatkan työelämässä noin vuoden päästä. Siis aivan ihanaa olla kotona! Mua ei häiritse edes kateellisten tuttujen narina, olen kokenut niin kovia ettei tuo turha ruinaaminen oikeastaan muuta kuin naurata niin läpinäkyvää kateutta se on! On niin paljon tekemistä etten ole kertaakaan vielä tylsistynyt. Tämä oli minun kohdallani oikea ratkaisu, muttei sovi kaikille.

alallani työt ovat olleet hankalan matkan päässä kotipaikkakunnaltani.



Rankan työuran johdosta polveni ei lopulta enää kestäneet useampaan kulkuneuvoon nousemista ja reipasta kävelyä toisesta kulkuneuvosta toiseen ja kolmanteen....sama takaisin päin.



Lääkäri kirjoitti suoraan ensin 5 viikkoa sairaslomaa, sairaspäivärahaa sain Kelasta ja omavastuun maksoi YTK-kassa. Sain n.700€/kk



Sen jälkeen olin ansiosidonnaisella työttömänä pari vuotta, n.740€/kk Kun ansiosidonnainen alkoi loppua oli haettava lisää lomaa koska jalkani kestivät kotiolot mutta ei mahdollista pitkää työmatkaa.



Sairaspäiväraha oli hiukan parempi kuin ansiosidonnainen, siksi valitsin sairasloman kahdeksi kuukaudeksi. Tuon jälkeen olisi ollut kuntoutussuunnitelmat ym. johon en aikonut.



Lääkäri kirjoitti siis kaksi kertaa kuuukauden sairasloman niin ettei katkoa tullut vaan hain heti perään tuon toisen. Hän itse neuvoi näin koska katsoi etten todella pääse kunnolla kävelemään enää.



Olisin kyllä halunut mieluimmin olla terve ja työssä päivät nauttien illoista ja viikonlopuista terveenä kävellen jne. Nyt särkyä oli päivisin, iltaisin ja viikonloppuisin..



Olin siinä "onnellisesssa" asemassa että ikäiseni pääsi työttömyyseläkkeelle johtuen syntymävuodestani.



Sairasloman jälkeen ei kauaa kulunut kun ansiosidonnainen loppui virallisesti ja siirryin työttömyyseläkkeellle. Saan työttömyyseläkettä n.740€kk/josta ei mene veroa, koska summa ei ole korkea.



Kohta alkaa varsinainen eläke. rahamäärä on suht sama kuin tähänkin asti. Mies elättää tavallaan, sillä saamallani summalla ei voi osallistua meidän kahden juokseviin kuluihin, kuten asumismenot, sähköt, vakuutukset, kiinteistöverot, vesimaksu, kodin hankinnat jne.



Ruokapuolen hoidan ja omat lääkkeeni, joita on verenpaineeseen kahdet, kolmet lääkkeet silmänpaineeseen, polviin.



Olen ollut nuorempana "kotirouvana" lasten ollessa pieniä. Silloin ei ollut kotihoidontukea, joten en saanut tällaista 700 euron tukeakaan.



Ensimmmäisen lapseni synnyttyä äitiysloma oli vain 3 viikkoa, ilman tukea hoidin tuetysti pienen lapseni. Vuotta myöhemmin sisaruksen synnyttyä äitiysloma oli jo 2kk pituinen, jonka jälkeen olin kotona kahden lapsen kanssa.



Kolmas lapseni syntyi, lomaa oli jo 7kk.



Eläkkeitä ei ole ihmeemmin kertynyt kotiäitiydestä, lapsiakin on syntynyt yhteensä kuusi.



Aviomies on ollut aina valmis laittamaan koko palkkansa perheen menoihin, ja onneksi on vaatimattomaan elämäämme riittänyt.



Työvuosia on on takana, mutta kiitollisena tilanteelleni lapset eivät ole joutuneet paljoakaan päivähoitoon. Minulle sopi kotiäitiys ja kotona "rouvana" olo on ihan kivaa.



Nyt ovat lastenlapset mummin aarteita. Saavat pitää vapaapäiviä päivähoidosta ja olla tarpeeksi toipilasajalla mummin luona sairauden jälkeen.