Mulla ei ole ikinä ollut rahat loppu. Ei ikinä.

että huonoin tilanne on niillä jotka eivät ole vuosiin pystyneet käymään töissä? Jos on töissä ja välillä sairaslomalla/työttömän talous pysyy suhteellisen ok kunnossa. Samoin opiskelijalla joka tekee kesälomalla ja iltaisin/viikonloppuisin vähän töitä.



Jos taas käy niin että töitä ei kerta kaikkiaan saa, tai ei pysty käymään töissä sairauden vuoksi ne säästöt on äkkiä käytetty. (Ja kannattaa muistaa, että moni sairaus voi hiipiä huomaamatta päälle, oireina esim. jatkuvaa väsymystä tmvm. mikä haittaa työntekoa mutta sitä lopullista diagnoosia joutuu odottamaan jopa vuosia, ja mitään Kelan/vakuutusyhtiön tukia/maksuja ei saa ennen diagnoosia)



On ns. helppoa kerätä jemmarahoja jos aina välillä saa jostain ns. "ylimääräistä". Jos elää useampia vuosia minimituloilla (voimatta itse vaikuttaa asiaan, esim. sairailla ihmisillä on niin ettei töitä kykene usein tekemään/harva palkkaa vajaakuntoista osa-aikatyöhön jne.) niin on vaikeampaa.

Kun alkaa ne säästöt loppua, vaatteet hajota päälle, ehkä astioitakin menee rikki, samoin kodinkoneita, ehkä sohvakin jne. jne. Esim. opiskelijalla olettamus on että kitkutellaan X vuotta ja sitten saa töitä ja tulotaso nousee. Kaikilla noin ei mene, joillakin ei näy sitä parempaa huomista. On raskasta vuosikausia kituuttaa minimi tuloin, jos vaikka uusi sänky pitää ostaa, niin se ei käy noin vaan kuten normaalissa perheessä jossa jemmarahoja on valmiina. Samoin kengät, uusi talvitakki jne. maksavat vaikka miten katsoisi alennusmyynneistä.

Opikelijana hätävara oli 500mk, tulojen ja menojen ja huollettavien määrän kasvaessa myös hätävaran määrä on kasvanut, siksi se on nyt useita tonneja. Ja huom. Olen nyt 42v, en mikään juuri kotoa muuttanut teini.

Kotoa en saanut mitään, olen joutunut ottamaan täydet opintolainat.

aina on ollut joku "rahasto", jos ei muuta niin sitten usd jemmassa.

Aina olen saanut laskut maksettua. Välillä jää tosi vähän rahaa laskujen jälkeen mutta kaikki tulee maksettua.

Nyt olen saanut kerättyä jemmarahastoa lähes 8 tonnia. Käyn loppuviikosta laittaa 3 kk tilille noi. Jos tulee jotain taloudellisia ongelmia, voin käyttää luottokorttia ja niihin aina saa lisävolyymia, nyt kun katto on varmaan tonni tai 2.

kannata ap ryhtyä ylimieliseksi. Voi olla nimittäin joku kaunis päivä, että pilkka osuukin omaan nilkkaan. Esim. toinen teistä vammautuu pysyvästi tms. Kaikkea kun ei voi ennakoida. Ja mistäs ne rahat sinne sinunkin säästöösi on alunperin tullut? Kysynpä vaan. Joko sinulla on varakkaat vanhemmat, jotka ovat auttaneet (silloin sinulla ei ole tod. varaa arvostella!) tai sitten sinullakin on todellisuudessa ollut hetki, jolloin olet ollut ilman säästöjä. Mitä jos epäonni olisi kohdannut sinua siinä hetkessä? Sinäkin voisit olla kädestä suuhun-kierteessä.

ne säästöt on tulleet ihan palkasta. En ole laittanut kaikkea menemään. En vaan voi elää niin että menot = tulot. Aina pitää jää hiukan sivuun sitä kuuluisaa pahaa päivää varten. Ja tosiaan sitä tuuria on ollut matkassa ,ettei mitään järkyttävää ole tapahtunut. Mutta tosiaan vakuutukset on sitä varten ja nyt jo omaisuuttakin (melkein maksettu talo), jota voi vaikka myydä jos sairastuu vakavasti tms.

Ei mullakaan ole ikinä ollut rahat loppu. Mulla siihen on 2 syytä:

1) Säästäminen (osaan sopeuttaa menot tuloihin)

2) Hyvä onni - ei ole ollut vakavaa sairautta eikä työttömyyttä.

Todella paljon ihmiset sählää raha-asiansa onnettomaan kuntoon. Halutaan kaikki heti.

Toisaalta on sitten joukko ihmisiä, jotka ovat joutuneet tosi ahtaalla muuttuneiden olosuhteiden takia (työttömyys, yksinhuoltajuus, sairaus jne.)

Vaikka olin vuosia köyhä opiskelija ja olen ollut myös työtön. Mulla on ollut aina rahaa jemmassa, ja kun tilin saldo on laskenut tietyn rajan alle (opiskelijana se oli 500mk) olen laittanut kaikki kulut ja hankinnat minimiin, ettei ikinä pääse tilannetta että rahat loppuu, eikä olis rahaa ruokaan.

Ehkä mulla on ollut hvyä tuuri ja/tai tarkka luonne raha-asioissa. Ihan kammottavaa luekakin noita, jotka laskee senttejä miten pärjää vaikka viikon.

olet asunut vanhempiesi luona ja kerännyt säästöjä vai muuttanut omillesi teininä ja tienannut heti esim. 8000 e/kk, jotta sinulla on ollut ensimmäisestä kuukaudesta lähtien tuhansien säästöt? Tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa en ihan usko.

Vaikutat sellaiselta ihmiseltä, joka on päässyt elämässä melko helpolla eikä ole kohdannut vastoinkäymisiä. Yritä ymmärtää, että kaikki eivät ole näin onnekkaita. On esimerkiksi päihdevanhempien lapsia, jotka heitetään alaikäisenä kotoaan ulos. Heillä ei ole säästöjä pahan päivän varalle. On myös esim. ihmisiä, joilla on talous kunnossa, mutta asunnosta löytyykin homeongelma, jonka korjaamiseen menee kymmeniä tuhansia euroja ja tämän lisäksi toinen vanhemmista joutuu yllättäen työttömäksi. Esimerkkejä on lukuisia.

Minäkään en voi ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka tuhlailevat ja törsäilevät ja sitten valittavat "köyhyyttään". Mutta vielä vähemmän voin ymmärtää ylimielisiä ihmisiä, jotka ovat itse selvinneet helpolla ja halveksuvat muita, jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Olisit onnellinen ja kiitollinen asemastasi ja käyttäisit aikasi vaikka hädässä olevien auttamiseen, etkä pönkittämään itseäsi.

Työskentelen sairaanhoitajana ja ihmiskohtalot, joita olen nähnyt, eivät useimiten todellakaan johdu "luuseriudesta" vaan ikävien sattumien summasta, joka on käynyt yhdelle ihmiselle liian suureksi taakaksi selviytyä. Ja muista ap, että hieno asema yhteiskunnassa ei suojaa sairastumiselta.

kannata ap ryhtyä ylimieliseksi. Voi olla nimittäin joku kaunis päivä, että pilkka osuukin omaan nilkkaan. Esim. toinen teistä vammautuu pysyvästi tms. Kaikkea kun ei voi ennakoida. Ja mistäs ne rahat sinne sinunkin säästöösi on alunperin tullut? Kysynpä vaan. Joko sinulla on varakkaat vanhemmat, jotka ovat auttaneet (silloin sinulla ei ole tod. varaa arvostella!) tai sitten sinullakin on todellisuudessa ollut hetki, jolloin olet ollut ilman säästöjä. Mitä jos epäonni olisi kohdannut sinua siinä hetkessä? Sinäkin voisit olla kädestä suuhun-kierteessä.

ne säästöt on tulleet ihan palkasta. En ole laittanut kaikkea menemään. En vaan voi elää niin että menot = tulot. Aina pitää jää hiukan sivuun sitä kuuluisaa pahaa päivää varten. Ja tosiaan sitä tuuria on ollut matkassa ,ettei mitään järkyttävää ole tapahtunut. Mutta tosiaan vakuutukset on sitä varten ja nyt jo omaisuuttakin (melkein maksettu talo), jota voi vaikka myydä jos sairastuu vakavasti tms.

1. Itse aiheutettua

2. Itsestä rippumatonta



1. Katergoriaan menee yli varojensa elävät, eli ne joilla aina rahat loppu vaikka tuloja ihan ok olisikin. Usein tällä ryhmällä tarve esittää parempaa mitä on, eli pakko olla hieno auto ja iso asunto ja merkkivaatteet, joita usein rahoitetaan lainoin ja pikavipein. Nippa nappa pysytään pinnalla, mutta pienikin juttu saa korttitalon kaatumaan (esim. lomautus, muutaman viikon työttömyys tmv. tai vaikka pakollinen parin tonnin remontti autoon/asuntoon)



2. ryhmän edustajat taas ovat pienituloisia ihmisiä, kuten kansaneläkettä saava eläkeläinen jolla paljon lääkemnoja (eikä välttämättä ymmärrä että sossusta saisi rahaa...) pitkäaikaissairaat ja pitkäaikaistyöttömät. On hyvä muistaa että moni iäkkäämpi tupataan eläkeputkeen, eli ei edes yritetä saada työllistymään vakka ihmisellä ehkä itsellään työhaluja olisi. Jos kansakoulupohjalta koittaa etsiä työtä se on aika vaikeaa, toisaalta liki eläkeikää olevaa ei enää kannatta kouluttaa uuteen ammattiin jne. Näillä ihmisillä talous on hallussa, eivät elä yli varojensa, tuloja vaan liian vähän normaalin elitason ylläpitämiseen (eli pakko ostaa uudet talvikengät=viikko kaurapuurolla).

nyt vaan miettimään, mistä vähentää. Jättäisikö laskut maksamatta, vai ruoan lapsille ostamatta. Muuta meillä ei juurikaan ole, mistä vähentää. t. kasi