Mulla ei ole ikinä ollut rahat loppu. Ei ikinä.

Mutta kyllä silti olen viimeaikoina joutunut usein laskemaan ja miettimään ostokset tarkkaan, että ei se tili ole kokonaan nollille mennytkään.

Mutta mä olenkin tälläinen huithapeli, joka haluaa elämän olevan enemmän kivaa kuin järkevää. Toisaalta ei se niin kivaa ole ollut, ettei mulla olisi enää luottotietoja.



Mä en ole kauhean tarkka ihminen ja käyn töissä.

Yi-ihmisen (omasta mielestään) tekemä ketju

Ollut rahat loppu, ja tili pahasti miinuksella.

Olen ollut minimisairaspäivärahalla, ja työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta toisaalta maksan asuntolainaa +sähkölämmitykset jne. myyntikelvottomasta kämpästä, eikä mulla olekaan siis mitään minimiä mikä pitäisi jäädä käteen.

Siinä välillä loppuu ruokarahat, ja laskujen kanssa täytyy välillä venkslata, mutta kai tää näinkin menee.

ilman rahaa, aina noin 1000e varalla...

Kun opiskelijana alkoi rahat loppumaan ja vuokran maksu oli uhattuna, niin otin ilta- ja yötöitä siivousfirmasta. Olen pärjännyt muutenkin uskomattoman pienellä rahamäärällä, mutta aina huolehtinut, että laskut tulee ajoissa maksettua.

ei siihen ainakaan minulla auta minkäänsortin tietoisuus siitä, että ne loppuvat. Kun ei ole mistä säästää, eikä enempää töitäkään ehdi eikä jaksa tehdä, niin minkäs teet.

ei siihen ainakaan minulla auta minkäänsortin tietoisuus siitä, että ne loppuvat. Kun ei ole mistä säästää, eikä enempää töitäkään ehdi eikä jaksa tehdä, niin minkäs teet.

Vähennät kulutustasi. Saahan jo työtönkin sekä opiskelija tarpeeksi elämiseen, joten työssäkäyvänkin pitäisi kaiken järjen mukaan. Yritäpä laskea niitä pieniä puroja.

eipä mullakaan ole rahat vielä tähän ikään loppuneet. lähden siitä, että normaalijärjellä varustettu ihminen osaa hoitaa raha-asiansa.

Vaimo stressaa, kun talohankinnan jälkeen "on niin vähän rahaa". Käyttötileillä on 6000 euroa, mitään isoja hankintoja ei enää ole edessä ja tästä eteenpäin pitäisi jäädä jonkin verran säästöönkin...

Siis en ymmärrä että joka suunnasta tulee kommenttia et "jee kohta lapsilisät" Jee palkkapäivä".

Mulle ne päivät on vaan saldon jatke.

Meilläkin ihan normaalitulot.



Sitten ystävät ihmettelee kun en raaski ostaa jotai kallista ja he huolettomasti laittamaan menemään kun mieli tekee. Mistään en koe jääväni paitsi. Elämä itseessään antaa jo tarpeeksi.



Mielestäni vaatimattomuus kaunistaa ja on kyky löytää tyylia edullisesti. Vaatteita, huonekaluja ym.

Oon aina ollut pienituloinen, mutta myös tarkka rahankäyttäjä. Opiskelijana mulla jäi 100 euroa opintotuesta vuokran jälkeen käyttörahaa, mutta silläkin pärjäsin. Kävin hanttihommissa, joista sai vähän taskurahaa. Ikinä ei ollut tili ihan nollissa.



Valmistuttuani olen ollut töissä, tosin pienellä palkalla (2100 e/kk) ja silti hyvin pärjätään. Onneksi mies tienaa hyvin, joten pystyn olemaan hoitovapaalla nyt ilman rahahuolia :)

Toivottavasti et ikinä sairastu vakavasti/joudu työttömäksi, kolaroi kalliisti, tai ettei tapahdu jotain muuta maata mullistavaa:)



Ps. Me olemme todella tarkkoja rahan suhteen, mm. budjetti käytössä ja ostamme suurimman osan vaatteista/tavaroista kirpparilta, emmekä syö ulkona, ryyppää, osta kallista ruokaa, matkustele, jne.



Mutta silti rahat eivät riitä, uusi vastoinkäyminen oven takana kun vanhasta toivutaan.



Toivottavasti kailotat mielipidettäsi mahdollisimman monelle, jotta tiukan paikan tullen saat paljon empatiaa;))

laittaa minimiin silloin kun ne kulut koostuvat jostain tuiki tarpeellisesta, kuten katosta pään päällä. Kyllä meillä loppuivat rahat vuosia sitten kun mies jäi työttömäksi yllättäin ja kelan, kassan ym. päätöksiä sai odottaa kuukausikaupalla ja itse olin opiskelija ja äitiyslomalla. Nykyään ovat asiat hyvin, mutta muistissa tuo aika on pysynyt erittäin kirkkaana.

Itsestään okin helppo huolehtia, mutta kun tulee muita, niin ei aina voi ennakoida tai minmoida.

On aivan eri asia se,että esim. työttymyys ykskaks,onnettomuus tms iskee kuin se, että toisille ei riitä mikään palkka, rahamäärä jne.Moni hyvärahainen valittaa ettei ole varaa siihen eikä tähän,jatkuvasti venytetään laskujenmaksuja ym.

Onko ap:lla ollut muita elätettäviä kuin itsensä. Itsestään okin helppo huolehtia, mutta kun tulee muita, niin ei aina voi ennakoida tai minmoida.

Asunto ostettiin vasta kun olin valmistunut ja oli työpaikka. Samoin lapset hankittiin vasta kun työ oli vakituinen. Vakuutukset meillä on viimeisen päälle, haluan olla mahdollisimman varma taloudesta. Silti tokan lapsen saamisen jälkeen ei ollutkaan työpaikkaa johon palata ja olin melkein vuoden työttömänä. Mutta onneksi oli säästöjä ja sain sitten työpaikankin.

ap.

jemmailen leseitä ja jauhoja ympäri kämppää. Jos nälkä yllättää on mukava kerätä jauhoja ja ryynejä tapeteiden välistä. Minulla on vehnää yöpöydän laatikossa ja vaatekaapistakin löytyy jauhoja sekä hiivaa.



Ei tule hätä. Rahan vie varas, mutta jauhoja ei vie, kuin lämmin vatsa :)

mutta silloin loppui tältäkin tarkan markan tytöltä säästöt kun jäin yksinhuoltajaksi miehen lampsittua aivan yllättäen toisen matkaan. Toisesta ei voi mennä takuuseen vaikka olisi kuinka pitkä suhde takana. Ja kun jää yksin, sen oman rahan onkin riitettävä yllättäen todella paljon enempään kuin aiemmin oli.



Sitten toki miehen elatusmaksut ja muutot kun oli ohi niin alkoi löytyä tasapaino.

kannata ap ryhtyä ylimieliseksi. Voi olla nimittäin joku kaunis päivä, että pilkka osuukin omaan nilkkaan. Esim. toinen teistä vammautuu pysyvästi tms. Kaikkea kun ei voi ennakoida.



Ja mistäs ne rahat sinne sinunkin säästöösi on alunperin tullut? Kysynpä vaan. Joko sinulla on varakkaat vanhemmat, jotka ovat auttaneet (silloin sinulla ei ole tod. varaa arvostella!) tai sitten sinullakin on todellisuudessa ollut hetki, jolloin olet ollut ilman säästöjä. Mitä jos epäonni olisi kohdannut sinua siinä hetkessä? Sinäkin voisit olla kädestä suuhun-kierteessä.