Onko tuntemasi itsemurhan tehnyt selkeästi ilmoitellut etukäteen?

Mieheni yritti nuorempana kolme kertaa peräkkäin, kun silloinen, ensimmäinen oikea tyttöystävä jätti. Oli perheestä, jossa parisuhteisiin on sitouduttu vahvasti, eikä osannut ajatella, että ei niin aina tarvitse olla. Ei varoittanut etukäteen, mutta tokihan kaikki sen ekan yrityksen jälkeen pelkäsivät koko ajan kuollakseen. Oli hoidossakin, mutta ei siellä oikein otettu tosissaan. Onneksi joku aina sattui paikalle, jonka fyysisest voimat riittävät estämään auton alle juoksun tai parvekkeelta hyppäämisen. Aikaa myöten se sit vaan meni ohi, kuvioon tulin minä ja asiat asettuivat. Mutta helvetillinen vuosi oli, ja pitkään sen jälkeenkin pelkäsi puhelimen sointia, sanoo anoppi.

Eräs tuttu teki yläasteella itsemurhan. Kellään ei ollut mitään harmainta aavistustakaan etukäteen. Oli sosiaalinen, pidetty ja iloinen poika. Hänellä on täytynyt olla aivan hirveän raskas taakka harteillaan. Samanlainen tapaus oli eräällä vanhalla miehellä- eli hyvin aktiivista elämää, tuntui nauttivankin siitä. Sitten yhtenä aamuna täysin harkitusti- poks, poissa.

Suvussani on myös muutama tapaus, kaksi ei ilmoittanut taaskaan mitään (vähän masennuksen merkkejä oli etukäteen tosin- järkyttäviä elämäntapahtumia), yksi taas yritti perua tekonsa viime hetkellä (yliannostus) ja soitti ystävälleen, että tämä soittaisi ambulanssin. Ei ehtinyt ambulanssi paikalle ajoissa. Ystävälle jäi hirveät syyllisyydentuskat tietenkin... Ja valitettavasti tämä tarina on tosi, näitäkin sattuu :(

Jostain syystä kun minä kuulen näistä itsemurhatapauksista, niin tunnen päällimmäisenä tietysti surua, sääliä ym, mutta myös helpotusta. Että sillä tyypillä on mahtanut olla hirveän paha olla, onneksi pääsi pois ja on nyt paremmassa paikassa. En tiedä koskisiko tämä jos lähipiirissäni tapahtuisi tällainen, luultavammin ei. Mitä tuntemattomampi ja surullisempi tapaus (esim. nistit, hyvin yksinäiset) sitä helpottuneempi oikeastaan olen. Kai minä vaan toivon, että tyyppi olisi tehnyt oikean ratkaisun.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 14:16"]Vai onko syyt/seuraukset vasta huomattu liian myöhään? Eli jälkikäteen.

[/quote]

ainoastaan yhden tiedän, joka teki itsemurhan edes vihjaamatta läheisille etukäteen. kaikki muut (valitettavasti tiedän useita) ovat puhuneet asiasta etukäteen.

Minäpä tiedän yhden tapauksen, josta ei edes voi olla varma oliko se itsemurha. Eli hoiti asiansa kuntoon, kämppä oli siivottu, firma myyty, ja hyvästit jätetty (tosin ei niitä hyvästeinä esitetty), ja jäi sitten rekan alle. Onnettomuudeksi tuo laskettiin, mutta jälkeen päin on useampikin hänet tuntenut ihminen miettinyt, että oliko se itsemurha sittenkin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 14:18"]

aikeistaan etukäteen. Jostain syystä Suomessa vain vallitsee tämä käsitys, että jos oikeasti haluaa tappaa itsensä, niin sitten tappaa, eikä ilmoittele siitä kenellekään.

[/quote]

tässä on vähän eroja - tietenkin itsetuhoisista ajatuksistaan voi puhua ja sitten ne toteuttaakin. mutta jos uhkailee läheisiään ja kiristää sillä tyyliin "jollet anna rahaa ni tapan itteni", näiden en ole ikinä kuullut toteuttavan uhkaustaan.

Mä en tunne, enkä tiedä ketään itsemurhan tehnyttä.

Jätti kyllä eräänlaisia hyvästejä, jotka jälkikäteen tajuttiin, ja isäni ehkä ounasteli jotakin siskostaan, koska kielsi toista veljeään jättämästä mitään vaarallista siskon ulottuville, mutta suoraan tyttö ei koskaan sanonut tai vihjannut. Sitten tuli se puhelu, että täti on tappanut itsensä - aseella. Kirje löytyi.

tuttavani puhui ystävilleen suunnitelmistaan jo pitkään ennen tekoaan. Mutta mitä nämä ystävät pystyivät tekemään, muuta kuin sanomaan, että älä tee sitä..?

Soitti vielä viime hetkillä ystävälleen, että nyt aion tehdä sen. Ystävä soitti ambulanssin paikalle, mutta se saapui liian myöhään.

Up