Onko tutkittu montako itsemurhaa maksettaviksi lankeavat opintolainat ovat aiheuttaneet?

Muuta kesätyötä en saanut kuin lehdenjakoa, ja ne rahat menivät elämiseen.



Opintolainat onneksi jo maksettu.

jos niitä töitä saisi. Mutta siivoojaksikaan ei pääse, ellei ole omaa autoa ja korttia, joten jossain vaiheessa ei vain ole enää muita vaihtoehtoja. En tiedä, että miksi kaupat ottavat kyllä ihan nuoria ihmisiä ilman kokemusta kassatöihin, mutta sinnekään ei kelpaa.



Ja ironista kyllä, samasta syystä hahmotan olevani viimeinen henkilö, jonka tuota lainaa pitäisi ottaa: jos ei ole töissä, niin ei myöskään todennäköisesti saa valmistuttuaan töitä, jolloin ei pysty maksamaan lainaa takaisinkaan. Mutta näillä mennään, eipä ainakaan pääse erehtymään siitä, että elämä olisi kivaa.

Tuskin on tutkittu. Ja itsemurhalle on usein niin paljon syitä, ettei siitä yksin opintolainaa voi syyttää.



Asuntolainoihin verrattuna opintolainoissa on puhe pienistä rahasummista. Työssäkäyvälle opintolainan hoito aiheuttaa lähinnä tinkimistä harrastuksista tms. Sen sijaan siitä voi tulla kohtuuton taakka, jos on pitkään työttömänä ja kannettavana on vielä kenties muitakin murheita.



Työttömyyden ajalta Kela maksaa opintolainojen korkoja, mutta muistaakseni vain joitakin kertoja. Se apu on lähinnä armonpalan luokkaa.



Tässä keskuudessa vastuuta syydettiin jo lainan ottajalle, ja vastaukseksi annettiin, että laina on pakko ottaa, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Joku ammoin opiskellut muisteli korkotukilainojen aikoja ja kertoi auvoistasti ne jo maksaneensa. Nyt vain ei enää eletä aikaa, jona kaikki koulutetu saavat työtä. Tällä yhteiskunnalla on varaa syrjäyttää kalliisti pitkälle koulutettuja ihmisiä ja joillakin on vielä otsaa syyllistää syrjäytettyjä itseään. Tilanne on siis mutkallinen. Opintovelka ei ole velallisen moraalinen syy. Se on otettu hyvässä uskossa, se on ollut investointi paremman huomisen tavoittelemiseksi. Se on myös valtionjohtomme koulutususkovaisen ideologian mukainen teko. Käytännössä koulutuspolitiikka on ollut ainakin joillakin aloilla nuorten sumeilematonta kusettamista. Aivan varmasti on tiedetty, ettei esimerkiksi humanistisen korkeakoulututkinnon suorittaneista kaikki tule ikinä työllistymään alalleen, mutta koulutuspaikkoja on viime vuosiin asti lisätty. Tuoreella ylioppilaalla kuitenkin on ollut vain käsitys siitä, mitä ehkä haluaisi tehdä, mutta ei riittävän laajaa yhteiskunnallista näkemystä turhan opiskelun välttämiseksi. Minusta olisi kohtuullista, että valtio todellakin takaisi opintolainan maksun - mutta ei pankille, vaan opiskelijalle. Eli jos ei töitä saa, mutta on selvää näyttöä aktiivisuudesta työnhaussa, niin valtion pitäisi maksaa opintolainan hoito kokonaisuudessaan työttömyyden (tai pitkäaikaisen sairauden) ajalta. Siinä kuitenkin kallistun poliittisesti oikealle, että jos ei ole näyttää mustaa valkoisella omasta aktiivisuudestaan, ei valtion tarvitse hoidella lainoja. Omakin vastuu pitää olla.



Itselläni oli hurjimmillaan opintolainaa yhteensä noin 13 000 euroa. Nyt on jäljellä tonnin verran. Muutamia kertoja olen joutunut sopimaan, että maksan vain korot. Työelämäni on osin koulutukseni aliarvostuksen ja osin sairasteluni vuoksi ollut hyvin rikkonainen. Valoisana puolena haluaisin sanoa, että laina on tullut edes jotenkuten hoidettua jopa niillä vähäisillä resursseilla, joita minulla on ollut. Muitakin lainoja minulla hiukan on, mutta onneksi minulla on myös vastaavaa omaisuutta.



Opintolainan takia ei kannata mennä narun jatkoksi, eikä myöskään syyllistää itseään tai muita. Tämä yhteiskunta nyt ei ole täydellinen. Yksittäisen ihmisen välittömän talouden mittapuussa rahasummat voivat olla suuria, mutta toisaalta summat harvoin vastaavat esimerkiksi henkilöauton hintaa. Eli ei mitään maailmaa mullistavaa.



Päätän tämän tekstin kuitenkin toteamukseen, että takavuosikymmenten koulutususidealistien pitäisi nyt maksaa teoistaan. Suomesta ei tullutkaan hienojen ajatusten vientimaa, jossa 2/3 nuorista kannattaa korkeakouluttaa. Vähin, mitä nuo hölmöt poliitikot voisivat tehdä, olisi pyytää anteeksi. Ja paras asia olisi vanhimpien opintolainojen maksaminen valtion varoista, ellei velallinen ole ollut kerta kaikkiaan saamaton vätys.

mutta se, että opintolainan takia ei kannata tehdä itsemurhaa... no, kuinka elämisen arvoista elämä on, jos se päätyy pisteeseen, jossa ei tule ikinä olemaan vapaa velastaan, eikä koskaan tule saamaan edes pientä osaa siitä elintasosta, joka keskituloisella henkilöllä on, ja jota varten on itse yrittänyt opiskella?



Opiskellessa köyhyyttä on helppo sietää sillä, että tietää sen joskus loppuvan. Mutta silloin, kun tietää, että se ei tule loppumaan ikinä - mitä siinä vaiheessa on elämällä enää annettavana?



Käytännössä parin vuoden työttömyysjakso valmistumisen jälkeen lyö ne naulat kenen tahansa arkkuun.

Jopa veljeni joka oli työttömänä varmaan viisi-kuusi vuotta valmistumisensa jälkeen selvisi sen kanssa. Ja kyllä ne korot on olleet ennen paljon korkeammat. Omassanikin oli varmasti 10% tienoilla.



Ihmettelen suuresti tätä lainakammoisuutta. Todella moni kieltaytyy opintolainaa ottamasta ja sitten valittaa niukkkuutta.