neljän lapsen perheet, onko paljon erilaista kuin kolmen kanssa?

tuskin se enää tässä vaiheessa niin tuntuu isolta erolta. Toisen saaminen avasi silmät lapsiperheen arjelle ja kolmas suuren lapsiperheen arjelle. Nyt odotetaan että vain huomataan aikamme riittävän kaikille neljälle :)

itselläni kolme ja mietinnässä neljäs. Juuri jokin aika sitten oli tutkimus (olisko ollut jossain hesarin sivuilla) siitä että lapsiluvun vaikutus onneen on sellainen, että 1.-2.-3. lapsi lisäsivät onnen tunnetta perheessä ja puolisoina, mutta onni suorastaan romahti neljännen lapsen kohdalla. Tässä oli aika iso tilasto-otanta, ja tavallaan ehkä ymmärrän tuon, tulee jossain vaiheessa se lakipiste sille jaksamiselle ja myös sille, että onko lapset jo vähän niinkuin "lauma".



Itse tunnen että jaksaisin vielä neljännen (olen nyt 38) mutta puoliso on sitä mieltä että neljäs olisi muilta lapsilta pois. Ja hän on tavallaan oikeassa, meillä ei ole tukiverkkoja lainkaan ja kolmen kanssa on jo hirmuista säätämistä että saadaan kaikki menot ja asioinnit hoidettua. Neljän kanssa olisi varmaan liian raskasta.



Itseäni ei siis estäisi mikään taloudellinen syy (esim. pitää ostaa uusi talo, auto tms) vaan tosiaan se, että jokainen lapsi saisi tarpeeksi aikaa ja huomiota ja kokisi olevansa ainutlaatuinen.



Nykyisen kolmen olemassa olevan lapseni parhaaksi olen päättänyt luopua neljännen haaveilusta. Onhan se haikeaa, mutta hyvä on näinkin.

paitsi että autoon ei enää mahdu

onhan se nyt sanomattakin selvää, että jokainen lapsi vie lisää aikaa ja rahaa, jollei lapsia sitten käsitellä jonain yhtenä laumana.