Maistatteko toistenne ruokaa ravintolassa miehenne kanssa
jos siis teillä erilaiset ruoka-annokset? Mieheni ärsyyntyy suunnattomasti jos pyydän maistamaan omaani, mikä voi olla?
Kommentit (36)
niin tekee mieli maistaa sitä toistakin annosta -silloin saa niinkuin enemmän elämysti irti siitä ravintolakäynnistä.
Näin me miehen kanssa toimitaan, jos toisenkin annos himottaa :-)
ja kansallisuudesta riippumatta tämä tuntuu olevan yliestä ystävien ja perheen kesken.
EI se mikäään pakko ole m,utta jos toisella on jotain mielenkiintoista tai tämä erityisesti kehuu annostaan, on ihan normaalia tarjota toiselle maistiaista. Tai tutummalta voi pyytää, saako maistaa.
Tietysti arkijärki mukaan, jos pöytä on kovin leveä tai istutaan muuten kaukana, ruokapalojen kanssa ei laukata eikä kurkotella kohtuuttomasti ja muita häiriten.
Otetaan aina eri annokset just sen takia, että maistellaan sitten toisenkin ruoka-annosta.
yleensä miehellä on jotain liharuokaa (siis punaista lihaa, jota meillä ei syödä kotona) ja mulla taas jotain sellasta mitä mies ei syö.. :)
Harrastan paljon ruoanlaittoa, joten jos siipalla on joku maittosa annos, on sitä maistettava että osaa kotona tehdä samaa. Ravintolaan en mene kuin erityisestä syystä ja syömään erityisiä ruokia, omatekemä on parempaa ja hinta viineineen...
Kysytään tietenkin ensin, että "haluatko maistaa" tai "saanko maistaa".
Teen/olen tehnyt tätä vain oman mieheni kanssa. Aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään... Mieheni on siis yllyttänyt minut tähän ;).
jos siis teillä erilaiset ruoka-annokset? Mieheni ärsyyntyy suunnattomasti jos pyydän maistamaan omaani, mikä voi olla?
Toki annan jos mies pyytää mutta en ala vinkumaan että hänen täytyy maistaa.
puolet toisen annoksesta.
Eli siis syömme oman jälkiruokamme puoleen väliin ja sitten vaihdetaan lautaset. Näin molemmat saavat tavallaan kaksi jälkiruokaa!
Kätevää! Ja herkullista.
Saatamme me sitä pääruokaakin maistaa, mutta emme läheskään aina. Sitä ei vaihdeta toisen kanssa. Harvoin edes maistetaan, mutta tuo jälkiruoka on eri juttu. Mutta maistakoon ken haluaa.
niin tekee mieli maistaa sitä toistakin annosta -silloin saa niinkuin enemmän elämysti irti siitä ravintolakäynnistä. Näin me miehen kanssa toimitaan, jos toisenkin annos himottaa :-)
harvoin käydään ravintolassa ja aina otetaan erilaiset annokset. Pakko saada maistaa toisen lautaselta.
Jos minulla on jotain erikoisempaa ruokaa lautasella, annan lasten maistaa sitä. Esimerkiksi etanoita lapset ovat oppineet syömään siten, että kun tilasin itselleni alkuruoaksi pannullisen etanoita, jokainen lapsi sai aina maistaa yhden.
Meidän perheessä siis ruokaa siirtyy ravintolassa lautaselta toiselle ihan jatkuvasti :-)
Myös saatetaan ottaa miehen kanssa eri viiniä ja tokihan niitäkin pitää maistaa molempia.
joskus jopa vaihdamme annoksia puolessavälissä (huomaamattomasti ja ei fine dining -paikoissa). Pidän tätä kyllä hieman nolona mutta olen hyvä kestämään noloja tilanteita :D
Usein meillä on ihan erilaiset ruoat, enkä tosiaan haluaisi ihan "eri" makua suuhuni kesken ruokailun. Minusta tuollainen toisen lautaselta närppiminen on ihan teinitouhua.
Todelliset ruoan ystävät, foodies, tietävät, että maistaminen on enemmän kuin OK. Jopa Michelin tähden tasoisissa ravintoloissa ruoan maistamiseen varaudutaan kattamalla pöydälle ylimääräiset haarukat ja lautanen.
Maistaminen on hyvä tapa ja se osoittaa kiinnostusta ruokaan. Tapa, johon kannustan lämpimästi opettelemaan, jos ei ole tullut kokeiltua.
Todelliset ruoan ystävät, foodies, tietävät, että maistaminen on enemmän kuin OK. Jopa Michelin tähden tasoisissa ravintoloissa ruoan maistamiseen varaudutaan kattamalla pöydälle ylimääräiset haarukat ja lautanen.
Maistaminen on hyvä tapa ja se osoittaa kiinnostusta ruokaan. Tapa, johon kannustan lämpimästi opettelemaan, jos ei ole tullut kokeiltua.
Olen käynyt kymmenissä Michelin-rafloissa monessa eri maassa, eikä koskaan pöydällä ole ollut ylimääräisiä ruokailuvälineitä "maistamista" varten - kyllä ne on ihan sitä seuraavaa ruokalajia varten katettu! Yleensäkin noissa ravintoloissa moni ottaa ravintolan lippulaivan, maistelumenun, jossa on jo niin monta kymmentä erilaista ruokaa ja makua, että toisen lautaselta maisteleminen on aivan tarpeetonta.
Kokemukseni mun miesystävän kanssa ns. ulkona syömisestä oli porilainen nakkikopilla, hän ei suostunut syömään mitään, kun niin kallista, eikä halunnut myöskään multa maistaa. Kun kerran niin kallista pitää syödä, niin sietää sitten syödä kaikki itse kait, ettei vähään aikaan tarvi uudestaan törsätä turhuuksiin, luulen.
Meillä ei todellakaan ole romantiikan kaipuusta kyse, vaan ihan vaan puhtaasta annoskateudesta!