Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kirjailijaksi
19.02.2012 |
Mistä aloittaa?
Mulla on erittäin vilkas mielikuvitus, moni sanoo et kirjailijaksi saattaisin sopia.
Ongelma on, että en keksi mistä aloittaa. Joku ihan perusjuttu. Joku tilanne, jonka ympärille rakentaa tarina ja sitä myöten kirja...
Alku on vaikein, sen jälkeen juttu luistaa mistä tahansa :F
Kommentit (38)
aikoinaan tekeleensä (se oli jotain dekkarin ja nuorisoromaanin väliltä olevaa fiktiota) kustantamolle. He jopa vastasivat ja antoivat palautetta.
Olin lukenut kyllä lukuja tuosta tekeleestä eikä se todellakaan ollut mikään erikoinen kaunokirjallinen elämys. Mutta sinällään kiinnostavaa, että se kustantamo vaivautui edes kommentoimaan (mainitsivatkin palautteessa, että se oli sekoitus dekkaria ja jotain muuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää saada ne sanat paperille, usein hauskoja (ja lyhyitä) tarinoita on helppo sanallisesti kertoa tutuille, esim. erikoisesta työpäivästä tmv.
Mutta se että saa asiat paperille niin että tuntematon lukija niistä jotain saa irti onkin vaikeampaa. Monesti tutuille kun kertoo jotain mukana on heille ennestään tuttuja henkilöitä, eli riittää kun sanoo "anopilla meni pullat väärään kurkkuun kun koira kanto sen dildon keittiön lattialle" (=jos tuntee kyseisen anopin ja hänen tiukan siveellisen luonteensa juttu naurattaa enemmän vert. jos ei tunne anoppia kuten kirjan lukija ei tunne, ellei kirjailija ole saanut häntä eläväksi sivuille).
Ja kirjan tekeminen vaatii pitkäjänteisyyttä, eli että jaksaa takoa näppistä ja saada tekstiä aikaan myös "tänään ei huvita mikään" päivinä. Lisäksi juonen pitää kantaa alusta loppuun: ensin lukija on saatava ensi sivuilta koukkuun, kuljetettava tarinaa niin että se pakottaa lukemaan, ja lopussakin olisi hyvä olla vielä joku juju.
Jos ei ihan harlekiini kirjoja ala kirjoittamaan, niin olisi hyvä myös omata laaja yleissivistys. Parhaista kirjoista saa paljon irti koska niistä oppii jotain uutta. Saa esim. uutta näkökulmaa asioihin, vaikka kyseessä "viihdeteos" olisikin. Kirjailijat nostavat usein esille ajankohtaisia ja/tai kipeitä asioita, esim. nuorten huoletonta rahankäyttöä ja pikavippejä tai vaikkapa vanhusten yksinäisyyttä. Ja kirjan ei tarvitse keskittyä siihen aiheeseen, vaan esim. vaikka kritiikki yhteiskuntaa kohtaan voi tulla kirjassa esiin sivuhahmon kautta ja olla näennäisen pienessä roolissa koko teokseen nähden.
ideoita. Ja näitä ideoita, aihelmia kyllä keksii ihan vaikka tarkkailemalla kanssaihmisiä ja miettimällä heidän taustojaan pelkän ulkoisen olemuksen perusteella.
Minulla on työn alla romaani, ja sen juonikuvio ja henkilöhahmot ovat syntyneet vuosien opiskelujen, taustatutkimusten ja tapaamieni ihmisten sekä omien kokemusteni myötä. Yksi tärkeä lähtökohta ovat olleet sellaiset mieleenpainuvat henkilöt, joita en ole kovin hyvin tai ollenkaan tuntenut, mutta joiden habituksessa on ollut jotakin äärimmäisen kiehtovaa niin että muistan heidät vielä parin vuosikymmenen jälkeenkin. Nuorena olin myös kaupassa töissä ja huvitin itseäni miettimällä asiakkaiden ammatteja ja kodin sisustusta näiden ostamien ruokien ja tavaroiden perusteella. Nämä asiat ruokkivat mielikuvitusta.
Ja tosiaan aloitus vaikutti varmasti huvittavalta. Kyllä siis, olen julkaissut netissä jo joitain pieniä tarinoitani ja kovasti on lukijat kehuneet (ns. fanficciä kirjoittanut vain, sekä runoutta).
Nyt haluaisin kirjoittaa jotain ihan uutta, se tuo vaikeutta. Olen pohtinut juuri sitä omien elämänkokemustan kirjoittamista, mutta ikääkin on vasta 20 v. joten elämä on vasta suhteellisesti katsottuna edessä.
Fanficciä kirjoitaessa hahmot on olleet jo valmiita, luonteita myöten pitkälti. Siksi ihan itse kaiken luominen on paljon...vaikeamman oloista. Runoja en saanut aikaan kuin aikoinaan vakavasti masentuneena, joten turha niitä edes yrittää :D
Pitää erityisesti koettaa tuota muistivihon mukana pitoa, jos se auttaisi luomaan idoita...
Ja tää tosiaan on unelma. Ilman unelmia ei elämässä saavuta mitään :) En tiedä onko mulla TODELLISIA suuria kykyjä, mutta tähän elämääni mennessä on ventovieraatkin niin paljon kehuneet satunnaisia tarinoitani että eikai tuo kokeilu olisi paha?
Ehkä musta ei ammattikirjailijaa tule koskaan, mutta olisi todella hienoa jos saisin kirjoitettua edes kokonaisen kirjan :) Vaikka muun ammatin ohessa.
Terkuin AP, joka vain kokee että kaikki omat päähän pomppivat kiinnostavat kirjaideat on "jo kirjoitettu". Uutta on vaikea keksiä...
Mutta ehkäpä mäkin voin yrittää?
itse kirjoittamista, ja mua aina niin huvittaa se lyttäämismeininki, mitä kirjoittamiseen täällä liittyy. Toki vain hyvin pieni osa käsikirjoituksista julkaistaan, mutta toisaalta osa lähetetyistä kässäreistä lienee edelleen hiomatonta tekstiä, mitä ei missään nimessä julkaista, ja jostain ne pari promilleakin tulevat? Ei kai musiikkiopistossa opiskelevistakaan sanota, että ei susta mitään ammattimuusikkoa tule, turhaa touhua. Kirjoittaminen tuo mielekkyyttä elämään, se on harrastus, josta voi tulla työkin. Olen opiskellut kirjoittamista avoimessa yo:ssa perus- ja aineopintojen verran, ja vertaistuki siitä ryhmästä on ollut ihanaa. Siellä ei ole näitä keljuilijoita, joiden mukaan sulta ei onnistu ikinä mikään ja missään. Meille opettaja sanoi aina, että kyllä ne huippupianistitkin sormiharjoituksensa tekee, mutta eivät esiintymislavalla, eli yhtä lailla kirjoittaja tekee pieniä harjoituksia, ei keskity vain Suureen Romaaniin. Kirjoittamisesta on tehty erilaisia oppaita, niihin kannattaa tutustua. Esimerkiksi Dianne Doubtfiren Aiotko kirjoittaa romaanin on vanha ja ohut opus, mutta pullollaan käytännöllisiä neuvoja. Sitten taas Natalie Goldbergit ovat enemmän hengennostatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet kirjailija, kömpelöä kieltä ainakin.
pitää pystyä kirjoittamaan monenlaista tekstiä, kömpelöäkin.
Minä kirjoitan työkseni, en nyt sano tarkemmin, ja huomaan kyllä lauseesta ammattimaisuuden. Omakustannekirjailija saatat olla.
Siis siinä mielessä, että ovat saaneet teoksensa julkaistua. Sitten tunnen paljon pöytälaatikkokirjailijoita, niitä on Suomi täynnä.
Ero näiden kahden välillä löytyy lähinnä siitä, että toisella ryhmällä on sisäistä draivia saattaa työnsä päätökseen. Yhdistävä tekijä on valtava halu kirjoittaa, ilman odotusta suuresta menestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, olet polkusi alkupäässä.
On hyvin tavallista haaveilla kirjailijuudesta, mutta todeta, että "idea puuttuu". Sitten kun oivallat, että idea löytyy sinun sisältäsi eikä tulee mistään ulkoa annettuna, pääset matkaan.
Kirjat syntyvät kirjoittamalla.
Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa kirjoittaa kirjaa, mutta olennaista on, että kirjoittaa.
Hyvä kielitaju, kieliopin hallitseminen, yleissivistys, kyky nähdä asioita syvemmin, draaman hallinta...näitä tarvitaan.
Kirjailijaksi tullaan siis kirjoittamalla. Ei muuten. Voit hakea inspiraatiota ja vinkkejä, ohjeita ja näkökulmia kirjottamiseen ja luovuuteen liittyvästä kirjallisuudesta ja lehdistä.
Jos sisimmässään haluaa jotain epämääräistä "oikeudenmukaisuutta" tyyliin "näytän koulukiusaajilleni" tai "vihdoin vanhempani hyväksyvät minut" tai "minua aletaan rakastaa", kannattaa heti miettiä jokin muu ammatti.
t. kirjailija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuohon oikeen voi lisätä mitään!
Minäkin olen kirjailija. Ja yhdyn täysin kollegani mielipiteeseen, että usein kirjan kirjoittamisesta haaveilevat ihmiset luulevat sen olevan helppoa ja kenen tahansa kykenevän siihen. He ovat uskomattoman sokeita omalle latteudelleen ja rakentavat äkkiä identiteetin "kirjoittamisestaan", vaikka eivät edes osaa.
Mutta on toki poikkeuksiakin. Tervetuloa alalle: voin sanoa, että tässä kyynistyy, hankaloittaa sosiaalista elämäänsä, ja avaa ovensa vieraiden arvostelulle. Mutta välillä on upeitakin hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihmisiä, jotka haluavat kirjailijaksi tullakseen julkkiksiksi.
Haluavat kohauttaa.
On ihmisiä, jotka haluavat kirjailijaksi, koska ovat jo julkkiksia.
Haluavat laannuttaa kohun.
Sitten on niitä, jotka vain kirjoittavat koko ajan.
Jotkut koko elämänsä salaa pöytälaatikkoon.
Jotkut kilpailuihin.
Jotkut muiden puolesta tai muille.
Suomi on siitä ihana paikka, että täällä melkein kaikki kirjoittavat. Kukaan ei paheksu sitä.
Kuitenkin Suomessa on tyypillistä katkerasti lytätä ihminen, joka sano ääneen tavoittelevansa kustannussopimusta.
Tyypillinen lyttääjä on joku vähän tuntematon kirjailija.
Ap on 20-vuotias, mutta hän on jo julkaissut genrekirjallisuutta verkossa. Toisin kuin me alan ihmiset yleensä uskalletaan sanoa, genrekirjallisuus opettaa juuri sitä, mitä kirjailija eniten tarvitsee: helvetin tiukkaa rakenteentajua ja itsekuria, voimakkaita pakaralihaksia ja kykyä kylmästi analysoida, mikä tässä tekstissä on olennaista ja mikä myy. Tämä on se työ. Tarinat ap:lle tulevat elämänkokemuksen myötä, siitä ei huolta.
Kumpi lopulta on kirjailija, työllään elävä, kaikkien tuntema, yhteiskunnallisessa keskustelussa pysyvä "viihdekirjailija" Anna-Leena Härkönen tai Anja Snellman vai joku juuri ja juuri pari omaa napaa kaivavaa runokokoelmaa päkistänyt laiska narsisti, joka kirjoittamisen sijasta viihtyy vauvapalstalla vittuilemassa nuorelle, jota ala kiinnostaa.
Sinä, joka tein vertauksen musiikkiin, kiteytit kaiken hienosti.
"Vähän tuntematon" > vähän tunnettu.
Liekö tarpeen oikaistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on 20-vuotias, mutta hän on jo julkaissut genrekirjallisuutta verkossa. Toisin kuin me alan ihmiset yleensä uskalletaan sanoa, genrekirjallisuus opettaa juuri sitä, mitä kirjailija eniten tarvitsee: helvetin tiukkaa rakenteentajua ja itsekuria, voimakkaita pakaralihaksia ja kykyä kylmästi analysoida, mikä tässä tekstissä on olennaista ja mikä myy.
Mitä tarkoittaa genrekirjallisuus - kiva että täällä on asiantuntijoita, voitteko selittää taviksillekin?
"vähän tuntematon" on myös ilmaisu, tyyliin "vähän tyhmä".. ei tarvii siis sanoa "vähän viisas":) kaksi eri asiaa, vivahde-ero.
Minä en ainakaan vauvojen hoitajaksi rupea. Onkohan ainoa mahdollisuus ruveta kirjailijaksi? Mitään sopivaa muuta ei tahdo löytyä.
Vanha aloitus, mutta aina kiinnostava aihe. Kirjailijaksi... Monien kirjojenkin aihe.
Mielestäni kirjailijalta vaaditaan draaman tajun lisäksi kirjallisia lahjoja tietysti, mutta myös tavanomaista laajempaa yleissivistystä. Ja kykyä sanoittaa omaa mielikuvituksensa ymmärrettävään muotoon jonoksi sanoja.
Nämä eivät vielä yksin riitä, vaan tarvitaan vielä se maltti olla paikoillaan naputtelemassa niitä sanajonoja paikoilleen. Wannabet haaveilevat ja puuhailevat muuta kuin tylsää, yksinäistä kirjoittamistyötä, läpimenevät istuvat alas tekevät haaveista totta.
Mitähän kuuluu aloituksen alkuperäiselle tekijälle? Joko sinusta tuli kirjailija?
Aika harva saa ensimmäisiä kirjoitelmiaan julki kustantamon kautta. Kirjailijat kirjoittavat yleensä vuosia joka päivä ennen, kuin edes aloittavat ensimmäisen romaaninsa työstämistä. Ei siis kannata ap:nkaan jäädä ideaa odottamaan. Alat vain kirjoittaa ilman ideaa! Jostakin sieltä keskeltä. Ehkä siinä matkan varrelta löytyy sitten jokin rönsy, josta saat sen varsinaisen teoksesikin alkuuun.
Itse olin kirjoittanut ammatikseni jo 15 vuotta ennen kuin aloin työstää ensimmäistä kirjaani. Se ei ollut romaani ettekä varmasti ole kuulleet minusta, mutta kunhan sanon.