Yli 30 v hoikka, hyväkroppainen nainen. Rehellisesti: Joudutko tekemään töitä sen eteen?

lenkkeilemällä 5-8km joka toinen päivä. Salilla en käy tai missään muussakaan liikuntapaikassa. Syön virallisterveellisesti, mutta herkkujakin menee.

Kotona kahvakuulailen muutaman kerran viikossa.

treenaan sen verran että kroppani näyttää sporttiselta.



N36

Liikuntaa suht saannollisesti ja katson mita syon. En kuitenkaan ole mikaan riuku, enka sellaiseksi halua. Ihoa hoidan suht paljon ja nukun +8h, koska vasymys tuntuu kehossa ja mielessa ja myos nakyy enemman kuin silloin kun olin +20v.



Toisaalta just tanaan puhuin ystavien kanssa, etta on helppo laittaa aikaa itseensa kun ei ole lapsia. Ymmarran etta monet isat ja aidit eivat jaksa laittaa niin paljon huomiota liikkumiseen ja ulkonakoon, koska arki vie kaiken energian.

salitreeniä tehostetummin, mutta parin kuukauden jälkeen uskon olevani jälleen huippuvedossa.

3 lasta, ikää kyllä vasta 30v.

168/50 kg.

Aikalailla syön mitä haluan ja milloin haluan. Toki välillä huomaan että kova syöminen pitkän aikaa kertyy vyötärölle mutta sitten onneksi voi hetken syödä kevyemmin. Tai lähinnä jättää herkkuja pois.

En liiku.

Olen 38v. lapset 10v/4v/9kk. Olen 176/60kg

Vähän olen joutunut kuitenkin aina syömään kokoni vuoksi. Olen pienikokoinen ja kuulema lihakset pysyy kunnossa, vaikka ei paljon mitään tekisikään. Joskus noin 35-45 vuotiaana kävin jumpassa usein, mutta se on nyt jäänyt. Muutin myös yhdentason kämpään eikä edes lenkkeily huvita, koska se ei vaikuta tähän painoon. Mitään ei vaan saisi syödä. Luulen jo nyt olevani aliravittu ja on osteoporoosikin. Ryhti on aivan kamala kaikenlaisten tuki- ja liikuntaongelmienkin vuoksi.



Vähän alle viiskymppisenä minulle sanottiin, että liikkumiseni on kaunista ja että olen todella hyvännököinen - ajattele, sähän olet jo 50! Itse en ole koskaan pitänyt itseäni yhtään minään eikä todellakaan ole mikään missinmittojen kroppa. Muuten kyllä ihan kiva kroppa ja kaikki yksityiskohdat ok. Kerran yksi lääkäri sanoi, että huolehdi hyvin pienestä, mutta hienosta kropastasi. Ja jotain vastaavaa olen muualtakin kuullut. Tämä siis tekemättä mitään.



Mutta nyt ovat ajat toiset. Kaikki on rempallaan - ihan koko mimmi! Enkä edes tiedä mistä aloittaisin muutoksen ja mitään motiivia ei ole mihinkään sellaiseen. Mahtaako koskaan enää tullakaan vai tämmöistäkö se vanhuus sitten on?



Ja aivan pähkähullua on, että en edes vertaa itseäni ikäisiini naisiin, vaan kymmeniä vuosia nuorempiin. Se on joku harha jos ei aivan sairaus!

voi minusta olla ilman liikuntaakin, mutta ei hyväkroppainen (oman ihanteeni mukaan). Joten lihaksien eteen pitää tehdä "töitä" (en missään nimessä koe urheilua stressaavaksi eli työksi, kun en ole huippu-urheilija), mutta saan siitä kyllä enemmän irti kuin siitä, että istuisin sohvalla syömässä suklaata. Jos en saisi, niin en liikkuisi.

Ikää on 37 ja joudun katsomaan mitä suuhuni laitan. Kilojen kertyminen ei ole ongelmani, mutta vatsan pömpötys on. Liikun kävellen ja jumppaan (liian vähän)satunnaisesti. Olen kokoa 36 ja vartalotyypiltäni X. Omaan sporttisen kropan, johon pienellä vaivalla = tiukemmalla kuntosalitreenillä/uimisella saa kerrytettyä lihasta. Pyykkilautavatsakin löytyy suhteellisen helposti, mutta se vaatii tiukempaa ruokavalion seurantaa = kevyt karppaus ja vatsalihastreeni: -tehokkain on ollut navan sisäänpäinveto ja pito siinä hetken, tätä toistoa teen usein työpäivän aikana.

Ikä 35v, 1 lapsi 1.5v, 170cm/50-51kg. Arkisin kävelen töihin ja takaisin yhteensä n. 45 minuuttia ja asutaan 4. kerroksessa, ei hissiä. Muuten en liiku.

ja huomasti enemmän kuin kaksikymppisenä. Olen myös joutunut pienentämään annoskokoja ja joskus jättämään iltapalan väliin

eli työmatkat jalan tai pyöräillen ja 1 lämmin ateria päivässä, aikuinen ei tarvitse useampaa lämmintä ateriaa per päivä. Joka päivä kunnon aamiainen, kunnon lounas ja sitten töiden jälkeen kevyt päivällinen. t. hoikka ja urheilullinen nainen 38v