Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huoh, muuttaminen on rankkaa! Tilitystä:

Vierailija
19.02.2012 |

Eilen muutimme. Edeltäneellä viikolla pakkasin itse kaikki tavarat ja siivosin kodista kaiken minkä kykenin. Kävin läpi kaapit ja vintit ja kellarit. Mies ajoi iltaisin tavaroita uudelle kodille. Hoidin ohessa lapset, kaksi alle kolmevuotiasta.



Eilen saimme onneksi lapset hoitoon, joten muutto kävi suhteellisen vikkelään. Muuttoavusta suurin osa oli sairastunut influenssaan, ja hädissään soittelin muita tilalle. Onneksi kantajia saatiin muutama, joten meitä oli sitten viisi kantamassa. Ehdin juuri laittaa illalla väliaikaiskodin kasaan kun lapset tuotiin. Sitten ruokaa muksuille ja nukkumaan.. siis jos olisimme nukkuneet.



Isommalle nousi yöllä kuumetta ja itku ja yski yön, onneksi henki kulki ettei päivystykseen tarvinnut lähteä. Pienempi itki myös, ehkä eniten paikan vierautta ja osin myös flunssaa ja allergiaa. En nukkunut kuin ehkä yhden kokonaisen tunnin koko yönä.



Tänään on sitten purettu muita tavaroita varastoon kun taloa remontoidaan vielä emmekä pääse väliaikapaikasta vielä siihen uuteen kotiin. Mies ajaa muuttokuormia tämän päivän ja itse lähden kohta lasten kanssa tekemään loppusiivouksen vanhaan kotiin. Nyt lapset nukkuvat päiväunet, luojan kiitos. Itse en vain saanut unta.



No, kyllähän tämä tästä, kunhan valitan. :) Muutama viikko täällä saunatuvalla vielä, ja sitten saamme taas roijata kaikki tavarat varastoista talolle.. :D

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
19.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsille on kova paikka joutua pois tutusta ympäristöstä. Helposti aiheuttaa levottomuutta, kun yhtäkkiä onkin uusi paikka. Meillä ystävänä psyk. sairaanhoitaja ja hänen kanssa ollaa juteltu paljonkin aiheesta. Lapsi ei sisäistä samalla lailla asioita, ei tajua mitä tarkoittaa muutto. Toki tärkeintä on tutut ihmiset eli vanhemmat lähellä. Mutta vieras ympäristö on aika käsittämätön tilanne. Vähän sama kuin aikuisen veisi nukkuessaan vieraaseen paikkaan, ei sitä herätessä käsittäisi ollenkaan missä on.



Meillä muuttoja pienten kanssa on helpottanut sellainen, että pyrimme uudessa kodissa säilyttämään paljon tuttua ja jopa esim. sisustamaan lapsen huoneen samalla lailla. Lapsi tuntee siten olonsa turvalliseksi.

Vierailija
2/3 |
19.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiesin jo ennestään erityisesti pienemmän itkevän vieraassa paikassa nukkuessaan. Reppana itki "poisss, poisss.." kun kaipasi varmasti siihen turvalliseen omaan huoneeseensa. Sai silti saman sängyn ja saman unikaverin ja monet huonekalutkin ovat samat. Silti tietenkin erilaista täällä on.



Isompikin sanoi yöllä kuumeessa "äiti en halua nukkua täällä, haluan mennä omaan kotiin takaisin." :/ No, tottakai he tottuvat tännekin, mutta rankkaa se on varmasti kaikille.



Käytiin tänään tämän kylä ilmeisesti ainoassa leikkipuistossa. Siellä oli reiteen asti lunta. Taitaa tulla meillä kaikilla ikävä vanhan kotiseudun leikkipuistoja. No, tehdään sitten retkiä sinne välillä.



Olen niin poikki kyllä, mutta meneehän se tämäkin päivä. Sain yöllä karmean päänsäryn, joka kaikuna tuntuu vieläkin. Tämä seutu on itselle vieras ja miehen koti. Toivottavasti se alkaa minustakin tuntua omalta. toivottavasti saan minäkin täältä ystäviä ja elämää.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
19.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

väliaikaiseen vuokra-asuntoon n. yhdeksi vuodeksi ja sen jälkeen uusi muutto kun lapset 1 v. ja 3 v. Muutimme omakotitalosta omakotitaloon (joka vuoden aikana rakennettiin), joten tavaraa paljon.



Itse en muista sitä kovin rankkana aikana, eivätkä meillä lapset reagoineet asiaan. Meillä ei edes ollut kantoapua kummassakaan muutossa, itse kannoimme mennen tullen