Olen totaali-yh ja en oleta kenenkään auttavan. Olen tyytyväinen, enkä valita...

Sun kaltaisilla on huono loppu, jos jotain ikävää tapahtuu. Jos sulla ei ole ketään joka auttaisi, etkä osaa edes pyytää apua tai ottaa sitä vastaan, niin huonosti käy. Sun kaltaiset sitten päätyy tekeen itselleen ja lapsilleen jotain.

Nämä "olen kuin yksinhuoltaja, kun mies on viikon työmatkalla" ovat jotenkin huvittavia.

Joillakin maailma kaatuu, kun joutuu lyhyen ajan hoitamaan lapset ja rutiinit yksin.

Kaikille ei sitä paineensietokykyä tosiaan ole suotu.

kuin sinulla. Jollekin toiselle sopii se toisenlainen elämä ja sen elämän saa hankkia vaikkapa valittamalla tai lastehoitoapua ostamalla.

Itse olet valintasi tehnyt, ei se meidän muiden vika ole että olet totaali-yh.

Vai kieritäänkö tuhkassa solidaarisuuden ja myötätunnonosoituksena sinulle ja kaltaisillesi?

kalliiksi käyviä. ..paitsi muutama, jonka tunnen. heillä onkin exänä hyvintienaavat äijät, jotka osallistuvat reipaasti kuluihin... osasivat tehdä oikean spermavalinnan nääs...

Sun kaltaisilla on huono loppu, jos jotain ikävää tapahtuu. Jos sulla ei ole ketään joka auttaisi, etkä osaa edes pyytää apua tai ottaa sitä vastaan, niin huonosti käy. Sun kaltaiset sitten päätyy tekeen itselleen ja lapsilleen jotain.

Kyllähän nämä "itselleen ja lapsilleen jotain tehneet" ovat pääsääntöisesti olleet näitä parisuhteessa tai sen loppumainingeissa eläviä. Joiden elämä sitten suistuu raiteiltaan kun ero häämöttää tai talous romahtaa. Eli kun elämä koettelee, asia ratkaistaan lahtaamalla lapset tai puoliso, tai molemmat. Harvemmin olen kuullut yksinhuoltajan tappaneen lapsensa.

Sun kaltaisilla on huono loppu, jos jotain ikävää tapahtuu. Jos sulla ei ole ketään joka auttaisi, etkä osaa edes pyytää apua tai ottaa sitä vastaan, niin huonosti käy. Sun kaltaiset sitten päätyy tekeen itselleen ja lapsilleen jotain.

Osaat olla iloinen toisen puolesta. Mun mielestä on hyvä että ap pärjää, onnea!

ja sitä kauta

ta myös luultavasti lapsesikin. Kyllä yh-perheenä voi olla oikein onnellista, tiedä kokemuksesta kun olin kolmenlapsen kanssa yksin 10 vuotta.



Olisi vain kiva,kun muuttaisit asennettasi hiukan. Pois tuo alentuva ilkkuminen muista, jotka eivät ole samalla tavalla onnellisia kuin sinä.

että heille voi valittaa tarpeen tullen, pienistäkin asioista. Ja kyllä valitat sinäkin, se on vissi. Nyt on vaan hyvä päivä sulla ja piti tulle jeesustelemaan.

olen lähes totaali-yh, ex-mies tapaa lapsia n. kerran tai max. kaksi kertaa vuodessa vuorokauden ajan (ei "ei ehdi" useammin).



Tosiaan huvittaa nämä "mies työmatkalla, olen yh, en pysty ja kamalan rankkaa" valitukset. Harva tajuaa, että yh:n arjen rankkuus ei ole niinkään siinä, että hoitaa kaiken yksin vaan siinä, että on totaalisen yksin lasten asioiden kanssa, ei ole sitä toista vanhempaa, jonka kanssa jakaa lapsiin liittyviä asioita niin hyvässä kuin pahassakin.



Ja tuo väite minkä joku esitti (että kaikki yh:t olisivat taloudellinen rasiten yhteiskunnalel ellei ole rikasta exää) on täysin väärä. Itse esim. en ole koskaan saanut mitään tukia lapsilisän yh-korotuksen lisäksi ja exäkin on junaillut viralliset tulonsa niin alas, että maksaa vain sen minimin. Itseasiassa maksan keskivertosuomalaista enemmän veroja eli hyödytän tätä yhteiskuntaa monin verroin enemmän kuin moni ydinperheen kotihoidontuella oleva äiti :)