Lue keskustelun säännöt.
15 vuoden ikäero
17.04.2012 |
Olen löytänyt unelmamieheni - ei lapsia, komea, hauska, menestyvä ja kaikin puolin mun tyylinen. Ollaan nyt vuosi seurusteltu enempi tai vähempi, ja voin sanoa että tässä on sellainen mies jonka kanssa voisin viettää näillä näkymin koko loppuelämäni.
Viime viikolla mies ehdotti yhteenmuuttoa, ja sanoi että ensimmäistä kertaa elämässään hän on tavannut naisen jonka kanssa haluiaisi sitoutua tosissaan. Ja hommata lapsia.
MUTTA: Olen 21, mies täyttää 36 loppuvuodesta.
Kannattaako tähän lähteä? Kyseinen mies on veljeni pitkäaikainen ystävä, ja veljeni on heti alusta asti ollut kannustava.
Mitä te ajattelisitte tällaisesta pariskunnasta?
Kommentit (10)
minusta ok. Tyttäreni on itseään 19 v vanhemman kanssa naimisissa. Miehet on parempia vanhempana.
Itseasiassa juuri siksi tulemmekin varmaan hyvin toimeen kun jutut on jotenkin enemmän tasapainossa kuin oman ikäisten kanssa. Toisaalta arveluttaa miehen motiivit, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään huolta. Itse olin aluksi muuttamassa samana päivänä mutta omien ystävien suhtautuminen oli luokkaa "pitäs sun tietää mitä keski-ikäinen mies näkee kakskymppisessä naisessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
himpun pienempi ikäero.
olen nyt 24v ja mies 37v.
Ollaan oltu yhdessä n. 3v nyt jo yhteinen lapsi ja avioliitossa eletään.
Itse alussa kans olin hieman epäileväinen, mutta onneksi pääsin sen yli ja nyt asiat ovat mahtavasti!
Onnea teille!
Olin 21v. ku aloin seurustelee mieheni kanssa, joka täytti sitten 35v. pian...eli ikäeroa on 14v. Aluksi pohdin kanssa ikäeroa paljonkin mutta ei se arjessa meillä ainakaan tunnu...ollaan oltu yhdessä 7v. ja nyt ollaan kihloissa, kolmas lapsi syntyy pian!:) Mulla oli kanssa helpottavaa se et miehel ei ollu entuudestaan lapsia ja ite oon kypsempi ikäisekseni, aina ollut, joten ikäero ei senkään takia varmaan tunnu liialta. Onnea teille!:)
varsinkaan, kun molemmat ovat täysi-ikäisiä.
Minä olen 21-vuotias ja mies täyttää 41. Eli lähes 20 vuotta on meillä ikäeroa.
Olin liki 18-vuotias kun miehen tapasin ja hän oli siis 38. Nyt neljä vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä ja meillä kohta vuoden täyttävä lapsi.
Ei ne oman ikäset jätkät ollu tarpeeks kypsiä mulle :) Oon aina ollut vähän itseäni vanhempi (heh :D) ja siks minun olisi ollut varmasti mahdotonta seurustella itseni ikäisen kanssa.
Meilä kuitenkin juttu toimii ja olemme onnellisia.
vanhemman miehen kanssa, oli 18v silloin. Suhde ei kaatunut ikäeroon vaan ihan muihin syihin.
Ystävälläni on 14v vanhempi mies. Miehellä oli 10v lapsi kun tapasivat. Ystäväni oli alle 20v.
Yhteistä taivalta heillä takana yli 20v ja 3 lasta. Ystävälläni oli kriisinsä vanhemmasta miehestä ja hällä olikin jossain vaiheessa suhde itseään nuorempaan mieheen. Mut nyt vuosia taas mennyt hyvin miehensä kanssa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13v. Ollaan oltu yhdessä 12v. ja meillä on neljä lasta.
Oikein onnellisia ollaan, enkä koskaan edes oikeastaan mieti meidän ikäeroa. Alussa jotkut kaverini vähän antoivat ymmärtää ajattelevansa, ettei tosta mitään tule ikäeron takia, mutta eivät epäilleet enää parin vuoden jälkeen yhtään mitään :)
Anna mennä vaan jos mies tuntuu oikealta. Ei se ikäero haittaa yhtään mitään :)
eikä välttämättä myöhemminkään. Itse tiedän miehen, joka 85-vuotiaana hoiti 70-v ikäistä vaimoaan jolla Parkinsonin tauti, hoiti hautaan asti. Vaikka oletus on tietysti, että asiat menisi toisin päin.
Itse mietin välillä lähinnä sitä, miten eri tahtiin ihmisten elämät sitten menee, kun toinen on noin paljon vanhempi. Ihan vaikka jo eläkeikä... toinen jää 10-20v aiemmin eläkkeelle ja viettää kivaa vapaa-aikaa, ja sitten kun toinen pääsee eläkkeelle, on tämä ensimmäinen pahimmassa tapauksessa jo täysin vanhus, ja nuoremman osapuolen parhaat eläkevuodet menee vanhusta hoitaessa.
Mutta onko tuo ajatus sitten este niille mahdollisesti monelle hyvälle vuosikymmenelle, mitä toisen kanssa voisi elää? Ei ainakaan pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen siis nuorempi. Ikäero ei ennen ole ollut ongelma, mutta nyt kun mies on lähempänä viittäkymmentä ja itse vasta himpun päälle 30, alkaa ikäero näkymään pienissä asioissa. Ei mitään suuria, mutta kuitenkin.
En vaihtaisi nuorempaan :)
Minä olen 33v, mies 45v, >5 yhteistä lasta. Mieheni on sitoutunut perheeseen tavalla, jota monet ystäväni hämmästelevät. On luotettava, vastuullinen, loistava isä ja aviomies, tekee kotitöitä varmaan enemmän kuin minä. Parempaa miestä ei minulle olisi.
Go for it!
minusta ok. Tyttäreni on itseään 19 v vanhemman kanssa naimisissa. Miehet on parempia vanhempana.