Psykoterapia korvataan lyhytohjelmalla puoskarien käsissä: Säästöä!
Pitkistä psykoterapioista on tarkoitus siirtyä lyhyisiin terapiainterventioihin. Niitä ei enää antaisi psykoterapeutti, vaan viiden päivän koulutuksen saanut työntekijä.
Suunnitelmat ovat osa hyvinvointialueiden säästösuunnitelmia.
Kelalla on kuntoutukselle tiukat kriteerit, joista yksi on työkyvyn turvaaminen. Jos siitä ei ole kyse, niin ainoa vaihtoehto saada hoitoa on hyvinvointialueen järjestämä psykoterapia.
Suunnitelma ehtojen tiukentamisesta kuulostaa huolestuttavalta ja iskee etenkin vähävaraisiin.
Vahva ja välittävä Suomi.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmeisesti ole rahaa rahoittaa psykoterapiaa perinteisessä muodossa. Täytyy muistaa, että Suomikin on pahasti velkaantunut yhteiskunta. Jostakin on pakko karsia.
Rahaa on. Petteri jättää junan ostamatta ja laittaa soten kuntoon. Arvovalintoja.
Petteri on sairas ja todellakin pitkän psykoterapian tarpeessa
Psykoterapian hoitotulokset eivät todellakaan ole paremmat kuin lääkehoidon. Aika paljon on mielisairaita ollut hoidossa vuosien tai vuosikymmenien ajan ilman että he tulevat niin terveeksi että voisivat tehdä jotain hyödyllistä.
Moni vaikeista potilastapauksista käyttää päihteitä eikä sitoudu mitenkään hoitoon. Sitten ihmetellään kun sattuu henki menemään intoksikaation tms. syyn vuoksi.
Pitäisi tunnustaa tosiasia että lääketiede ei voi pelastaa kaikkia kroonikkopotilaita oli sitten kyse mielialan ongelmista tai syöpäsairaudesta. Käytössä ei ole rajattomia resursseja vaan aina on tehtävä valintoja kenet hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian hoitotulokset eivät todellakaan ole paremmat kuin lääkehoidon. Aika paljon on mielisairaita ollut hoidossa vuosien tai vuosikymmenien ajan ilman että he tulevat niin terveeksi että voisivat tehdä jotain hyödyllistä.
Moni vaikeista potilastapauksista käyttää päihteitä eikä sitoudu mitenkään hoitoon. Sitten ihmetellään kun sattuu henki menemään intoksikaation tms. syyn vuoksi.
Pitäisi tunnustaa tosiasia että lääketiede ei voi pelastaa kaikkia kroonikkopotilaita oli sitten kyse mielialan ongelmista tai syöpäsairaudesta. Käytössä ei ole rajattomia resursseja vaan aina on tehtävä valintoja kenet hoidetaan.
Niin, mutta nyt kategorisesti jätetään hoitamatta säästösyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmeisesti ole rahaa rahoittaa psykoterapiaa perinteisessä muodossa. Täytyy muistaa, että Suomikin on pahasti velkaantunut yhteiskunta. Jostakin on pakko karsia.
Rahaa on. Petteri jättää junan ostamatta ja laittaa soten kuntoon. Arvovalintoja.
Niinhän se Antti Rinnekin yritti selittää, että rahaa on, vaikka Suomi joutuu ottamaan jatkuvasti velkaa velan päälle, kun rahaa reaalimaailmassa ei faktisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian hoitotulokset eivät todellakaan ole paremmat kuin lääkehoidon. Aika paljon on mielisairaita ollut hoidossa vuosien tai vuosikymmenien ajan ilman että he tulevat niin terveeksi että voisivat tehdä jotain hyödyllistä.
Moni vaikeista potilastapauksista käyttää päihteitä eikä sitoudu mitenkään hoitoon. Sitten ihmetellään kun sattuu henki menemään intoksikaation tms. syyn vuoksi.
Pitäisi tunnustaa tosiasia että lääketiede ei voi pelastaa kaikkia kroonikkopotilaita oli sitten kyse mielialan ongelmista tai syöpäsairaudesta. Käytössä ei ole rajattomia resursseja vaan aina on tehtävä valintoja kenet hoidetaan.
Se on totta että ihan kaikkia ei voida pelastaa, jotkut ovat niin pahoin sairaita että on tosi vaikea saada ja löytää sopivaa hoitomenetelmää.
Jos taas on päihteiden käyttäjä, pitäisi ensin korjata se ja löytää syyt siihen päihteiden käyttöön ja päästä ensin niistä irti. Mutta jos henkilö ei sitoudu ja jopa kieltää olevansa päihdeongelmainen, niin silloin ei voi auttaa. Ensin pitää tiedostaa ja myöntää itselleen olevansa sairas.
Kävin itse kaksi vuotta Kelan tukemaa psykoterapiaa. Sen saamiseksi on aika tiukat kriteerit. Minulla on traumatausta ja riskinä oli, että menetän työkykyni.
Psykoterapia on heikkotehoista kohtuullisen huonosti vaikuttavaa hoitoa, kuten on psyykenlääkehoitokin keskimäärin. Esimerkiksi Leichsenring et al (2022) tutkivat laajassa 102 meta-analyysia käsittelevässä verkostometa-analyysissa The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and metaanalytic evaluation of recent metaanalyses sekä psykoterapioiden että psyykelääkkeiden keskimääräistä vastetta. Monissa aikaisemmissa meta-analyyseissa psykoterapioiden keskimääräinen vaste on ollut 0.5 SMD (standarsisoitu keskiarvioero), mikä pidetään keskimääräisenä erona. Näiden meta-analyysien haasteena on ollut kuitenkin se, että on käytetty heikkoja efektikokoja ylikorostavia vertailuryhmiä, esimerkiksi psykoterapiassa odotuslistoja, joissa hoitoa saavia on verrattu jonossa olevien oireisiin. Lisäksi näissä meta-analyyseissa ei ole kiinnitetty huomiota esimerkiksi julkaisuharhan ja kaupallisten intressien vaikutusta tulosten raportointiin. Omassa meta-analyysissaan he pyrkivät ottamaan huomioon myös vinouman riskin ja kiinnittämään huomiota tutkimusten laatuun.
Tutkimuksessaan he havaitsivat, että psykoterapioiden standardisoitu keskiarvoero oli 0.34, mitä pidetään heikkona vasteena. Psyykenlääkkeiden vaste oli 0.36 SMD, eli käytännössä sama kuin psyykenlääkkeiden suhteessa plaseboon. Mitä suurempi vaste, sitä heikompilaatuista oli näyttö ja suurempi vinouman riski. Tutkijat tuovat meta-analyysinsa johtopäätöksissä tosin myös esille sen, että eroja on haastava tulkita johtuen siitä, että on eri asia mitata vaikka muutosta ei kuoleman ja kuoleman välillä kuin muutosta masennuksen kyselylomakkeella lasketussa skaalassa. Pienet erot siinä, kummassa ryhmässä on enemmän itsemurhia ovat merkittäviä, kun taas 1,3 pisteen ero masennuksen oireita mittaavalla HAM-D-skaalalla on täysin olematon. Lisäksi noita mielenterveysongelmia mitataan aika tiheillä skaaloilla, jotka ottavat usein huomioon lukuisia eri tunneskaaloja ja käyttäytymisen haasteellisuutta mittaavia ulottuvuuksia. On arvioitu esimerkiksi, että skitsofrenian hoidossa SMD pitäisi olla 0.72, jotta psykiatri mitenkään pystyisi erottamaan lääkevasteen plasebovasteesta. Samalla tavalla masennuslääkkeiden ja plasebon eron pitäisi olla 0.78 SMD. Käytännössä erot ovat alle puolet siitä, mitä tarvitaan kliinisesti merkitsevään eli havaittavissa olevaan eroon. Toisaalta itsemurhan erottaa kyllä eloon jäämisestä aika itsestään selvästi, mutta harmi kyllä sitä ei useinkaan raportoitu hoitoja käsittelevissä tutkimuksissa. Ihmisillä toisin sanoen ylimitoitettuja odotuksia suhteessa psykiatriseen hoitoon. Moni mielenterveysongelma varmaan hoituisi nopeammin, jos ihmiset joutuisivat itse löytämään ratkaisuja mielen pulmiinsa eivätkä odottaisi jotain veronmaksajien maksamaa paskanjauhajaa ymmärtämään itseään kuukausitolkulla. Kun odotukset ovat ylimitoitettuja suhteessa hoitojen todelliseen vaikuttavuuteen, terveydenhuolto kuormittuu häiriökysynnästä, eikä mielenterveysperustaiset työkyvyttömyyseläkkeet vähene vaan lisääntyvät vuodesta toiseen.
Paljon järkevämpää, että hyvinvointialueet järjestävät koulutusta mahdollisimman monelle alan työntekijälle, avuntarvitsijoiden määrä on valtava ja säästöpaineet tiedetäänkin. Pitkään on ollut käytäntö, että ihmiset pysyvät jonoissa ja tarjolla vain seurantakäyntejä hoitajille (joiden kalliista koulutuksista pihistellään) ja vain harvat saavat kallista ja pitkäaikaista psykoterapiaa jonotuksen jälkeen (joka toki voi olla tärkeää) mutta jonka kustannukset ja kohdennus lisäävät myös epätasa-arvoa. Parempi, että lyhytaikaisia nopeasti saavutettavia hoitoja on tarjolla kaikille tarvitseville ja niille joille se ei riitä, mahdollisuus psykoterapiaan.
Ei ilmeisesti ole rahaa rahoittaa psykoterapiaa perinteisessä muodossa. Täytyy muistaa, että Suomikin on pahasti velkaantunut yhteiskunta. Jostakin on pakko karsia.