Lue keskustelun säännöt.
Pelkään etten kestä vauvani itkua... olen muutenkin tosi tempperamenttinen.
19.02.2012 |
Neuvolassa yks kerta kysyivät että miten reagoin kun kuulen vauvan/lapsen itkua. Silmät kirkkaina väitin että tulee sellanen hoivaamisvietti. Onhan tuo totta, näin raskaana ihan sydän tuntuu särkyvän kun kuulen pienen vauvan itkua ja haluaisin vain auttaa. Mutta kyseessä tilanne joka menee parissa minuutissa ohi kun vauva poistuu samasta huoneesta tai hiljenee.
Mutta todellisuudessa mä olen NIIN ALLERGINEN ÄÄNILLE. Siis jotain tasaista ääntä jos kuuluu (pesukone piippaa enkä pääse sitä heti sammuttamaan, ovi paukuttaa tuulessa ihan hiljaa, hana vuotaa..) niin tulen hulluksi ja raivon partaalle!!!!
Mitä ihmettä teen jos vauvani huutaa ja huutaa ja huutaa ja mulla meinaa pinna palaa totaalisesti? Vai onko se oman vauvan itku sit kuitenkin "erilaista" ärsyttävää, vai..?
Kyselee esikoisen odottaja joka kohta varmaan poksahtaa!
Kommentit (8)
Ihan pahimman pikkuvauvavaiheen ollessa päällä annoin joskus vain huutaa sängyssään, kun itse olin ääniä paossa toisessa huoneessa korvatulpat korvilla.Lapsella oli mahavaívoja. Nyt lapsi on reilu parivuotias ja joskus tuntuu että hermo menee siihen parkuun ihan justiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se vauvan itku aina kivalta tunnu. Kannattaa miettiä keinoja jo etukäteen. Et voi menettää itsehillintääsi, jotta et vahingoita vauvaasi. Yksi konsti on rauhallinen tai iloinen laulaminen. Ei tarvitse mennä szävelelleen ;). Siis laula! Ymmärrä, ettei vauva arvostele sinua vaan ilmaisee itseään.
Se ei ole lapsellista raivoilua ja itkupotkuraivareita silloin, kun pitäisi olla aikuinen. Oman lapsen itkun ääni on sellainen,että se riipii hermoja, vauvan tarpeisiin on pakko vastata, ihan puhdasta biologiaa. Et kai mene hoivaamaan kääröäsi karjuen ja ärräpäitä huudellen? Mitä äitiyttä sellainen hajoilu olisi?
Kaikilla äideillä on varmasti tilanteita kun vauva vaan itkee ja tuntuu et pää hajoaa just. Mut sellasta se äitiys on, ei se helppoa ole. Ja riippuu niin paljon sun vauvasta, onko kuinka itkuinen. Kasvun paikka tuo lapsen saaminen. Ei siinä auta kun rauhoittaa itsensä ja yrittää tyynnytellä vauvaa. Ei ole mitään poppakonsteja. Ikävä kyllä.
Ajattele lapsia ja heidän tulevaisuuttaan äläkä lisäänny. Kuulostat hysteeriseltä narsistilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valmiiksi mitä teet, kun lapsi itkee ja sulta menee hermot. Eiköhän niihin ääniin hiljalleeen totu. Oma lapsi on kuitenkin erilailla rakas kuin läheisten lapset.
Jälkeenpäin ajatellen ( on todella helppoa olla viisas kun ei tilanne päällä) tulee tunne, että kun on nähnyt vaivaa ja välillä purrut hammasta niin lapsi on sitä rakkaampi.
oman vauvan itku on tosi stressaavaa! Se, kun et tiedä miksi se aina huutaa. Toivot vain, että se tosiaan hiljenisi. Olet esim. paikassa, missä et heti pääse auttamaan tai muuten vaan mikään ei tado auttaa.
Meillä tilanne meni läjinnä niin, että tiuskimme miehen kanssa toisillemme ja vauva vaan huusi. Molemmat ohjeistivat toisiaan, että "älä nyt noin sitä pidä, katso nyt millaisessa asennossa se on, ihme jos se huutaa!" jne..
Odotan nyt toista lastani.. uskon, että tietyllä tavalla sitä tulee hieman "immuuniksi" ihan jokaiselle lapsen päästämälle kitinälle. Ei siis joudu ihan hulluuden partaalle jos lapsi ei heti hiljene. Kaipa sitä oppii aikaa myöten myös sietämään vähän.