Asettaako kukaan muu teinille kotiintuloaikaa?

Tarkoitin nimenomaan keittiössä kolistelua ja vaikka jotain pienimuotoista kokkailua, sillä tämä on se tapa, jolla esim. meidän perheen teinipoika laittaa iltapalaa.



Minua ei tosiaankaan häiritse, jos joku käy hakemassa jääkaapista jogurtin tai jotain pientä, tai vaikka keittiössä juomassa - meillä teinit eivät vaan osaa olla kovin hiljaa ja kokkailuun liittyy aina enemmän tai vähemmän kolistelua.



Hienoa, jos jonkun teinit osaavat jo tuossa iässä touhuta hipihiljaa. :)

ei ole kotiintuloaikoja. Ainahan lapset/nuoret sanovat joka asiaan "kaikilla muilla on se ja se tai ei kellään ole sitä ja tätä".

täysi-ikäinen? Ei ainakaan mun vanhemmille tullut mieleenkään enää siinä iässä rajoittaa mun menemisiä mitenkään, esittivät vaan toivomuksen,että ilmoittaisin olenko tulossa kotiin yöksi vai en, etteivät ole turhaan huolissaan. Täysi-ikäiseltä kotiintuloaikoja vaativa vanhempi on kyllä aika outo...

Ja nyt ajattelen lähinnä yli 15 vuotiaita.

Perjantaisin on tultava puolesta yöstä.

Lauantaisin 23 tai 23.30.

Viikolla ja sunnuntaisin 22, että kerkiää tarpeeksi levätä ennen koulua.

Tuntuu olevan kaveripiirinsä ainoa....

17-vuotias klo 24.

eikä ole kotiintuloaikaa enää hänellä. Yleensä tulee puoliyön jälkeen viikonloppuisin, viikolla ei kerkeä minnekään sen kummemmin.

Oli 16-vuotias tuolloin. Joten sai olla muutenkin aika vapaasti. Mutta nuoret erilaisia, toiset osaa paremmin huolehtia itsestään kuin toiset. Jos epäilee jotain laitonta tapahtuvan kannattaa olla tiukkana. Ainahan teinit sanoo noin "kaikki muutkin saa".

pitäisi nykyään asettaa tiukemmat rajat, mitä monella tuntuu olevan. Kotiintuloaika arkena klo 21 ja viikonloppuna 23. Ilmoittaa mihin lähtee ja kenen kanssa, milloin tulee. Ei lähde syömättä, tekee läksynsä ennen kuin lähtee kavereille. Ei ole ok, että nuori luuhottaa joka ilta koulun loppumisesta tuonne iltamyöhään asti, mielestäni pitää viettää aikaa välillä kotonakin. Minulla oli tällaiset säännöt ja olen niistä edelleen kiitollinen. Silloin vitutti, mutta nyt ei. Onneksi vanhemmat oli tiukkana vaikka itku kurkussa huusin että ovat paskoja. Totta hitossa nuori sanoo, että olette ainoita jotka asettaa rajoja. Näin hän saa teidät syyllistettyä ja antamaan periksi asettamissanne säännöissä. Yritin itse käyttää samaa kikkaa nuorena, mutta onneksi ei mennyt läpi.



Välinpitämättömyys ja liika sallivuus aiheuttaa nuoressa turvattomuutta ja epävarmuutta, rajat on epäselvät muuallakin kuin kotona. Se ei ehkä näy päällepäin eikä nuori sitä sano todellakaan ääneen. Koettakaa vanhemmat olla tiukkin asettamissanne rajoissa, lapsenne kiittää myöhemmin. Toki säännöistä voi neuvotella, esim. jos on jokin nuorten tapahtuma joka kestääkin vähän pidempään kuin kotiintuloaika tms, mutta ne onkin sitten neuvottelukysymyksiä. Uskoisin että luotettavan nuoren (tulee kotiin kun on sovittu, on siellä mihin sanoo menevänsä, tekee sitä mitä sanoo tekevänsä jne) kanssa pystyy neuvottelemaan enemmän asioista ja antamaan vähän periksi kuin epäluotettavan. Luottamus pitää ansaita ja sitä taitoa olisi hyvä opetella lapsesta lähtien.

Hyvät suunnitelmat, toteutus ei ihan sama.

näin myöhemminkään ei ole mitään hyvää siinä, että vanhemmilla oli omat mielivaltaiset kotiintuloajat? Koin sen silloin luottamuspulaksi ja alistamiseksi ja koen vieläkin. EN kapinoinut kotiintuloaikoja vastaan yleisesti, vaan sitä, etti minua kuultu niitä laatiessa ja joustoissa oltiin hankalia. Miksi kaikki tiukan kotiintuloajan omaavat sanovat, että myöhemmin olin kiitollinen? Vai ovatko nämä ihmiset jotenkin myöntäneet olleensa jo silloin ailahtelevaisia tai vietävissä?

näin myöhemminkään ei ole mitään hyvää siinä, että vanhemmilla oli omat mielivaltaiset kotiintuloajat? Koin sen silloin luottamuspulaksi ja alistamiseksi ja koen vieläkin. EN kapinoinut kotiintuloaikoja vastaan yleisesti, vaan sitä, etti minua kuultu niitä laatiessa ja joustoissa oltiin hankalia. Miksi kaikki tiukan kotiintuloajan omaavat sanovat, että myöhemmin olin kiitollinen? Vai ovatko nämä ihmiset jotenkin myöntäneet olleensa jo silloin ailahtelevaisia tai vietävissä?

Olikohan lapsuudessasi muitakin asioita, jotka olisi aiheuttaneet luottamuspulaa? Tuntuisi omituiselta ajatella, että pelkkä vanhempien "määräämä" kotiintuloaika jättäisi traumat alistetusta ja liian vähäisestä luottamuksesta.

mitään määrättyjä kotiintuloaikoja. Hassua sinänsä, mutta kotiin tulivat joko 19.30 tai 20.30, kun halusivat katsoa Salkkarit tai Simpsonit. Jotain hyötyä telkkaristakin.



Onneksi lapset ja heidän kaverinsa ovat olleet fiksuja tyyppejä, alkoholin kanssa eivät lätränneet tai notkuneet öitä kaupungilla. Joskus soittelin perään ja kyselin, olisiko aika tulla kotiin. Täysi-ikäisenä baarireisuilla menee toki myöhään ja jos yöksi ei kotiin tultu, niin tekstiviesti on aina lähetetty.



Minullakaan ei teininä ollut kotiintuloaikoja. Ei tarvinnut, sillä isä oli hyvin iltauninen, meni nukkumaan jo yhdeksältä eikä sitten muutkaan saaneet valvoa. Sen lisäksi viimeinen bussi kaupungilta lähti ennen iltayhdeksää, joten siihen piti ehtiä, jos ei halunnut kävellä viittä kilometriä.

16-vuotiaan pitää tulla arkisin viimeistään klo 21 kotiin, ellei ole rokkikeikalla, jolloin tulee puolen yön aikaan. Niitä on korkeitnaan kerran kuussa. Viikonloppuisin hän tulee viimeistään klo 23:n bussilla, monesti on kuitenkin kotona jo kymmenen aikaan illalla. Ei tyttö ole ollenkaan kapinoinut. Välillä sitten löysennetään, esim. nyt viikolla käytiin tytön kanssa Rammsteinin keikalla ja kotona oltiin neljältä aamulla. Herätys oli seitsemältä, mutta kouluun jaksoi hyvin lähteä ja minä töihin.

Kun ei ole tarvinnut. Tulee arkisin kotiin viimeistään 21 tai 20, viikonloppuisin saattaa joskus olla 22:een. Jos tilanne muuttuisi, niin toki asettaisin kotiintuloajan.

kotiintuloaikoja, ei ole tarvetta vielä.