Ensimmäisen polven akateemiset on naurettavia nousukkaita!

olen siis se "köyhä" akateeminen. Piti tähän viimeiseen kommenttiin jatkaa, että on tosiaan eri asia ponnistaa akateemiseksi köyhistä oloista.

Omat vanhemmat jarrasivat ja vastustivat yliopistokoulustani viimeiseen asti, suorastaan yrittivät estää sen, ja kaikkensa tekisivät etten lähtisi "turhuutta" opiskelemaan, kun heidän mielestään akateemiset eivät osaa edes solmia kengännauhoja. Viimeiset sanat olivat kotoa että takaisin ei tulla tartte, ja missään ei sitten auteta ikinä!

Ja eivät ole auttaneet, itse on pitänyt maksaa kaikki, ottaa lainaa, tehdä työtä. Ja elää todella kituisasti.

On ihan eri asia rikkaasta suvusta lähteä opintielle, jos on kannustavat ja tukevat vanhemmat, ja saa vielä ehkä jotain taloudellistakin tukea. Mutta tosiaan suurimpana asiana se henkinen tuki ja kannustus.

Omat vanhempani muuten inhoavat minua siksi, että ovat nyt kuitenkin sitten kateellisia tutkinnostani ja menestyksestäni. Eivät noteeranneet valmistumistani mitenkään ja aina kaikille tutuille vähättelevät työpaikkaani ja osaamistani.

Kaikilla ei tosiaan ole niitä ihania akateemisia vanhempia jotka itsestäänselvästu tukevat lapsiaan opintielle.

Jep. tällaista on olla ainoa akateeminen suvussa, duunarisuvussa.

verran sivistynytä sakkia jo ihan käytöstapojenkin puolesta, että ap:n kaltainen moukkamaisuus ei tulisi heille mieleenkään.

peesi tälle. Vaikea kuvitella, että oikeasti akateemisen suvun vesa aliarvostaisi sitä, joka on tehnyt hartiavoimin työtä tutkintonsa eteen. Vaikka siihen ei oel kotona kannustettu vaan lukeminen on ollut laiskottelua. Sellaisessa perheessä kasvaminen vaatii 100 kertaa enemmän älyä ja voimainponnistusta, jotta sen tutkinnon saa. Se että on ensimmäisen polven maisteri on 100 kertaa suurempi saavutus kuin se, että on akateemisen suvun tohtori.

Esimerkiks oikeustieteessä moni hyviin töihin ja hyvin palkattuihin töihin johtava tie on alussa ilmainen, eli pitäisi tehdä ilmaiseksi pitkään töitä.



Kitsaasta duunariperheestä tuleva ei vain yksinkertaisesti pysty kilpailla tällaisista paikoista vaan joutuu eri poluille.



Ensimmäisen polven akateemisen tie on todella rankka. Sitä ei voi akateemisen suvun vesa käsittää, eikä amislainen.

vaikutat aika sivistymättömältä, epäempaattiselta ja yllättävän heikosti syy-seuraussuhteita hoksaavana. En nyt jaksa selittää enempää, tuskin ymmärtäisit kuitenkaan.

Minä olen kasvanut akateemisessa piireissä, molemmat vanhempani olivat töissä yliopistolla ja sitä myötä myös ystäväpiirimme koostui käytännössä pelkästään akateemisista (enimmäkseen lääkäreitä ja tutkijoita). Oletusarvona perheessäni tuntuu olevan, että jatkotutkinto suoritetaan. Olenkin tällä hetkellä ainoa, jolla sitä ei vielä ole :) Tarkoitus olisi valmistua parin vuoden päästä.

Jatkotutkinto tarkoittaa maisterin jälkeen tulevia tutkintoja. Maisteriopinnot kuuluvat vielä perusopintoihin. Ihan vaan tiedoksi tällä monen polven akateemikolle...

Taustastasi johtuen et ilmeisestikkään ymmärrä että sille ensimmäiselle polvelle saavutus tosiaankin on usein suurempi kuin vaikkapa sinulle. Tästä maasta löytyy paljon ihmisiä jotka ovat opiskelleet pitkälle ilman minkäänlaista tukea tai esimerkkiä perheeltä, suvulta, ystäviltä tai koululta. Opiskelua on saatettu katsoa hyvinkin karsaasti ja välit sukuun ja ystäviin kylmentyä lopullisesti. Olisiko sinusta ollut siihen?

Näin.

olen ja kyllä, olen siitä erittäin onnellinen ja ylpeä. Toisin kuin ap antaa ymmärtää, en koe olevani enemmän tai parempi kuin muut, tietenkään. Koen, että olen tehnyt erittäin suuren ja uuvuttavan työn, joka oli monessa vaiheessa kaatua yhteen jos toiseenkin seikkaan, jota ap tuskin tietää olevan olemassakaan ja joihin en nyt sen enemmän paneudu. Totean vaan, että arvostan paljon kaikkia työläisperheen akateemisia lapsia. Tie ei ole välttämättä vailla karikkoja. Jo oman identiteetin muovaaminen on iso juttu.

ei tee vielä ihmisestä sivistynyttä, naapurin lääketieteen tohtori on tästä konkreettinen esimerkki.Aina se useamman sukupolven koulutustaustakaan ei jalostu sivistykseksi.

vanhan, 85v ja 90v, akateemisen naisen kanssa tai eihän heistä toinen ole edes akateeminen, silloin kun hän on kansakoulunopettajaksi valmistunut ole opettajatutkinto ollut mikään akateeminen arvo.



Mutta näillä kahdella vanhalla rouvalla on jotain sellaista sivistystä, jota me nuoremmat ei varmasti koskaan saavuteta oli tutkintomme kuinka monessa polvessa akateeminen tahansa.

Oletusarvona perheessäni tuntuu olevan, että jatkotutkinto suoritetaan. Olenkin tällä hetkellä ainoa, jolla sitä ei vielä ole :) Tarkoitus olisi valmistua parin vuoden päästä.

Yliopistolla nysväävät usein ne joista ei mihinkään todelliseen ole. Kuten esimerkiksi tienaamaan mania kansantalouteen. Juu, on tosi hienoa ja arvostettua istua jossain kammiossa tohtorinhattu päässä ja tienata kuin siivooja! Not.

Ei ihme että sinulla on paha olla.

Ehkä sitä omaa tutkintoaan arvostaa kun saa paiskia niska limassa duunia sen eteen. Ei siksi,että koulu olisi jotenkin vaikeaa vaan siksi,että olisi varaa käydä se koulu. Sellaisista lähtökohdista kuin minä olen on todella iso saavutus päästä niin pitkälle,että maisteriksi valmistuu. Eikä se kyllä juuri päällepäin näy,että on maisteri. Mutta en ole valinnut taustojani,enkä saanut kultaista lusikkaa syntyessäni. Siltikin suomalaisen yhteiskunnan hienous on siinä,että kaikilla on aidosti mahdollisuus.

Toisekseen, Suomen menestykseen vaikuttaa olennaisesti korkea koulutuksen ja tutkimuksen taso. Ilman perus- ja soveltavaa tutkimusta Suomessa kansantalous olisi aika heikoissa kantimissa. Kyllä ne innovaatiot ja vienti ovat pitkälti kiinni osaamispääomasta ja tutkimuksesta, joka on tuotekehityksen perusta.

Sehän se outoa onkin. Kateutta ovat sukulaisissa ja vanhemmissa aiheuttaneet. En tosiaan asioi missään Halpa-Halleissa- kiitos niissä olen pentuna ravannut tarjousten perässä aivan tarpeeksi. Nyt tiedän mitä on laatu. Kerskakulutusta pyrin välttelemään. Rahaa ilman pärjään vaikka viikkotolkulla kun olen köyhistä lähtökohdista oppinut pihistelemään ja selviämään ilmankin. En koe olevani muita sivistynyt vaikka oppinut olenkin. Se minua vaan niin kovin ihmetyttää miten helvetin huonoja ammattilaisia ammattikouluista valmistuu, onhan se ihme jos minäkin kokkaan paremmin kuin kokki tai leivon hienomman kakun kuin leipuri. Se ammattiylpeyden puute ihmetyttää. Ja duunarien tyhmyys tehdä paskasti paskahommia paskapalkalla.

Ja olen sukuni ensimmäinen akateeminen. Olen erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori ja pirun ylpeä siitä. Meni ensiksi 12 vuotta opiskelua erikoislääkäriksi saakka, siihen vielä 4 vuotta päälle tohtoriksi. Nyt kun olen unelma-ammatissa ja minulla siinä sivussa on kertynyt jo omaisuuttakin rakastan sijoittaa mm. suomalaiseen designiin, laadukkaisiin vaatteisiin ja vaikka kulttuuriin. Mutta edelleen muistan ne ensimmäiset rapujuhlat kollegoiden kanssa, jotka olivat syntyneet rapuveitset suussaan... Erit on tavat duunariperheissä kun akateemisessa maailmassa.

että akateemiset muka pukeutuisi merkkivaatteisiin, eivät kävisi ostamassa vaatteita esim. cittareista tai tarjoustalosta. Akateemiset elää niin monella tavalla kuin on ihmisiä. Meidän tyäpaikalal ei ainakaan akateemista erota pukeutumis- tai ruokailutapojen perusteella.

'poikkeuksellisen älykäs kylläkin. Akateemisena '



nyt - av - aaltoja! olemme kohdanneet poikkeuksellista älykkyyttä. Kiitos viisauden sanoistasi, koetamme tutkia niitä sydämissämme ja oppia.

Aivan pakko kyllä yhtyä tähän kuoroon ja sanoa, että mieluummin olen hauskoissa rapujuhlissa akateemisten kanssa kuin paskoissa työväenluokan ryyppyjuhlissa. Mieluummin juon jotain muuta kuin Koskenkorvaa. Mieluummin elän vähän vähemmän alaluokkaisesti. Vähemmän krääsääs, enemmän laatua. Vuoden sätkärahoilla ostaa kivoja lomamatkoja. Suomalainen työväenluokka ei ole ainoastaan laiskaa ja mukavuudenhaluista, se on myös tyhmää!

Minä olen kasvanut akateemisessa piireissä, molemmat vanhempani olivat töissä yliopistolla ja sitä myötä myös ystäväpiirimme koostui käytännössä pelkästään akateemisista (enimmäkseen lääkäreitä ja tutkijoita). Oletusarvona perheessäni tuntuu olevan, että jatkotutkinto suoritetaan. Olenkin tällä hetkellä ainoa, jolla sitä ei vielä ole :) Tarkoitus olisi valmistua parin vuoden päästä.

Jatkotutkinto tarkoittaa maisterin jälkeen tulevia tutkintoja. Maisteriopinnot kuuluvat vielä perusopintoihin. Ihan vaan tiedoksi tällä monen polven akateemikolle...

Siinä ei puhuta maisterintutkinnosta mitään. Pelkästään jatkotutkinnosta. Uskon, että ap tietää kyllä näiden tutkintojen eron.

Yliopistolla nysväävät usein ne joista ei mihinkään todelliseen ole. Kuten esimerkiksi tienaamaan mania kansantalouteen. Juu, on tosi hienoa ja arvostettua istua jossain kammiossa tohtorinhattu päässä ja tienata kuin siivooja! Not.

Ei ihme että sinulla on paha olla.

Nyt kyllä sait sappeni kiehumaan. Yliopistolla todellakin on myös meitä kunnianhimoisia, jotka jatko-opiskelevat sen takia, että ovat kiinnostuneita tieteestä ja haluavat korkeimman mahdollisen koulutuksen sen harjoittamiseen.

Jatko-opintoja ei ole mikään pakko tehdä yliopistolla, vaan ne voi tehdä myös yrityksessä.

Minullakin on tarkoitus siirtyä teollisuuteen ja esimerkiksi omalla alallani niitä on kiitettävästi myös tohtoreille, toki myös koulutustasoa vastaavalla korvauksella. Ja ei siellä yliopistollakaan todellakaan millään siivoojanpalkalla työskennellä.

Onko esimerkiksi KONE Oyj:n toimitusjohtaja, tekniikan tohtori Matti Alahuhta mielestäsi jonkinasteinen luuseri?

Juu, on tosi hienoa ja arvostettua istua jossain konttorissa yötä myöten yritysjargonia höpöttäen ja tienata samaa tuntipalkkaa kuin vuoromies teollisuudessa! Not.

Siis täähän on ihan sama kuin jos lokeroisit tulotason, asuinpaikan, kauneuden tai ihonvärin perusteella. Tai lapsiluvun, sisustusmaun, fyysisen kunnon tai painon perusteella.



Onhan nyt hyvän tähden maistereissakin ihmisiä aivan laidasta laitaan. Akateemisia alojakin on lukuisia ja niiden sisällä porukkaa ihan joka sorttia. Sama koskee ammattikorkeakouluja, ammattiopistoja ja eri ammateissa toimivia.



Onhan niitä nyt monia tohtoreita jotka ovat vaihtaneet alaa vaikkapa maanviljelijäksi tai käsityön tai taiteen pariin, jotkut yrittäjiksi jne. Eli tekevät lopulta samaa kuin moni ihan eri koulutuksella.



Provohan tämä vain taisi olla ja jollei, niin älä hyvä ihminen itseäsi moisen harhan varaan rakenna tai tulet monesti vielä ryminällä alas.