Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäisen polven akateemiset on naurettavia nousukkaita!
18.02.2012 |
Pitävät maisterinpapereitaan jotenkin niin ylivoimaisen hienona suorituksena ja kokevat olevansa yhteiskunnan eliittiä.
Minä olen kasvanut akateemisessa piireissä, molemmat vanhempani olivat töissä yliopistolla ja sitä myötä myös ystäväpiirimme koostui käytännössä pelkästään akateemisista (enimmäkseen lääkäreitä ja tutkijoita). Oletusarvona perheessäni tuntuu olevan, että jatkotutkinto suoritetaan. Olenkin tällä hetkellä ainoa, jolla sitä ei vielä ole :) Tarkoitus olisi valmistua parin vuoden päästä.
Lähinnä naurattaa nämä av-mammat, joille maisterius on jotain niin hienoa. Pah, aivan tavallisia ihmisiä hekin ovat.
Kommentit (75)
te ootte tohtoreita eli vielä parempia kuin me? ;-) Tätäkö halusit viestittää?
t. maisteri ties monennessako polvessa, mutta ei tohtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla maisterinpaperilla vois pyyhkiä perseensä, siitä ei ole ollu mulle mitään hyötyä.
itse olen sukuni ensimmäinen akateeminen, köyhistä lähtökohdista, poikkeuksellisen älykäs kylläkin. Akateemisena en kuitenkaan oikein osaa olla, vaikka siis toki akateeminen olen (ja jatko-opiskelen myös).
En osaa olla akateemisten piireissä, olen yksinäinen erakko, en osaa kuluttaa tai ostaa mitään merkkijuttuja, eli asioin halpahalleissa ja käytän jotain elloksen vaatteita, en harrasta sisustusta, viinejä, laukkuja, matkailua.
En ole oikein enää siinä omassa suvussani "oikeassa porukassa" mutta en myöskään hienostopiireissä. Olen siis väliinputoaja, mutta asia on sinällään OK, minua kiinnostaakin vain itseni kouluttaminen ja sivistys.
Kukaan ei varmaan ikinä uskoisi päällepäin että olen akateeminen ja hyvätuloinen, kun pusken menemään tarjoustalon vaatteissa lähimarketissa ostamassa aletarrallisia ruokatuotteita.
En siis TOD ole olevani mikään hieno tai nousukas!
Mä olen sukuni ensimmäinen akateeminen ja väittelen ensi vuonna. Ja tiedättekö mitä, en pidä sitä oikeastaan minään! Se on mulle työtä. Mun minuus ja ihmisyys löytyy ihan joistakin muista asioista.
Taustastasi johtuen et ilmeisestikkään ymmärrä että sille ensimmäiselle polvelle saavutus tosiaankin on usein suurempi kuin vaikkapa sinulle. Tästä maasta löytyy paljon ihmisiä jotka ovat opiskelleet pitkälle ilman minkäänlaista tukea tai esimerkkiä perheeltä, suvulta, ystäviltä tai koululta. Opiskelua on saatettu katsoa hyvinkin karsaasti ja välit sukuun ja ystäviin kylmentyä lopullisesti. Olisiko sinusta ollut siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mites ne, jotka ovat pelkkiä kandeja, mutta niin olevinaan akateemisia! Esimerkiksi moni oikeustieteellisessä opiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen siis se "köyhä" akateeminen. Piti tähän viimeiseen kommenttiin jatkaa, että on tosiaan eri asia ponnistaa akateemiseksi köyhistä oloista.
Omat vanhemmat jarrasivat ja vastustivat yliopistokoulustani viimeiseen asti, suorastaan yrittivät estää sen, ja kaikkensa tekisivät etten lähtisi "turhuutta" opiskelemaan, kun heidän mielestään akateemiset eivät osaa edes solmia kengännauhoja. Viimeiset sanat olivat kotoa että takaisin ei tulla tartte, ja missään ei sitten auteta ikinä!
Ja eivät ole auttaneet, itse on pitänyt maksaa kaikki, ottaa lainaa, tehdä työtä. Ja elää todella kituisasti.
On ihan eri asia rikkaasta suvusta lähteä opintielle, jos on kannustavat ja tukevat vanhemmat, ja saa vielä ehkä jotain taloudellistakin tukea. Mutta tosiaan suurimpana asiana se henkinen tuki ja kannustus.
Omat vanhempani muuten inhoavat minua siksi, että ovat nyt kuitenkin sitten kateellisia tutkinnostani ja menestyksestäni. Eivät noteeranneet valmistumistani mitenkään ja aina kaikille tutuille vähättelevät työpaikkaani ja osaamistani.
Kaikilla ei tosiaan ole niitä ihania akateemisia vanhempia jotka itsestäänselvästu tukevat lapsiaan opintielle.
suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon, vastaa siis maisteria... Vähän kuten ennen tutkinnonuudistusta filosofian kandidaatti tarkoitti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkästään sillä perusteella? Eiköhän ihmiset koe olevansa ihan tavallisia valkokaulustyöläisiä. Ei edes uraa yliopistolla tekevät. Ystäväni on tutkijana, pätkätyöstä pätkätyöhön ja kauhea määrä sivuhommia. Ei sitä ainakaan rahasta tehdä:-)
"poikkeuksellisen älykäs" tarkoitti siis muutakin kuin ÄOta, (se on 140), tällä tarkoitin OPPIMISKYKYÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: enpä usko. Toiseksi: vaikka olisitkin, mitä se tähän keskusteluun oikeastaan kuuluu? Kolmanneksi, jos koet vältämättömäksi hehkuttaa poikkeuksellista älyäsi verkossa tuntemattomien riemuksi, niin mahtaisiko kyseessä olla joku itsetunto-ongelma?
Verkossa kuka tahansa "on" mensalainen ja pimeässä kaikki kissat harmaita.
Ainakin isovanhempani kummaltakin puolelta olivat jo akateemisia. Itselläni on vielä tutkinto kesken. Isovanhempien vanhemmista jne en tiedä. Oletusarvona meilläkin, että vähintään lukioon mennään ja mielellään yliopistoon. Ei ole kukaan kannustanut mihinkään amikseen eikä sinne ole koko suvusta kuin yksi mennytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän on hienompaa olla akateemisesta suvusta? Valitseeko ihminen, millaiseen perheeseen sattuu syntymään? Ihan uutta tällaiselle moukalle.
Lähinnä naurattaa nämä av-mammat, joille maisterius on jotain niin hienoa. Pah, aivan tavallisia ihmisiä hekin ovat.
Kuten myös tohtorit ja muut akateemiset. Tavallaan ymmärrän hyvinkin näkökulmasi: olen itsekin akateemisesta perheestä ja omaa tutkintoani ei kyllä valmistuessani noteerattu millään tasolla. Akateeminen tutkinto on useimmiten vasta ajokortti tietynlaisiin ammatteihin, kuten vaativiin esimies- ja asiantuntijatehtäviin. Itse pätevyys osoitetaan sitten työssä.
Toisaalta ei meidän suvussa olla kyllä väheksytty koskaan myöskään niitä, joita ei ole koulunpenkillä istuminen erityisemmin kiinnostanut. Rehdille työmiehelle tai -naiselle on löytynyt aina arvostuksensa.
Oikeastaan ainoa porukka, jota avoimesti dissataan on ne, jotka tulee hyvistä taustoista ja vetää elämän risaksi pistämättä tikkua ristiin, sekä nousukkaat, joilla on hirmuinen tarve päteä muille. Tällaisia ovat usein aloituksessa parjatut ensimmäisen polven akateemiset. Pahimpia ovat ne, jotka mittaavat menestystään pelkällä rahalla.
mutta toki ylpeä itsestäni, että duunaritaustaisestä perheestä nousin akateemiseksi. Omille lapsilleni se on jo hiukkasen helpompaa kuin minulle.
Arvaa, kuka on eniten iloinen urastani? Isäni.
Hän on sitä mieltä, että erityisesti hänen alansa on liian raaka naiselle. Ja nykyään olen itsekin samaa mieltä.
itse olen sukuni ensimmäinen akateeminen, köyhistä lähtökohdista, poikkeuksellisen älykäs kylläkin. Akateemisena en kuitenkaan oikein osaa olla, vaikka siis toki akateeminen olen (ja jatko-opiskelen myös).
En osaa olla akateemisten piireissä, olen yksinäinen erakko, en osaa kuluttaa tai ostaa mitään merkkijuttuja, eli asioin halpahalleissa ja käytän jotain elloksen vaatteita, en harrasta sisustusta, viinejä, laukkuja, matkailua.
En ole oikein enää siinä omassa suvussani "oikeassa porukassa" mutta en myöskään hienostopiireissä. Olen siis väliinputoaja, mutta asia on sinällään OK, minua kiinnostaakin vain itseni kouluttaminen ja sivistys.Kukaan ei varmaan ikinä uskoisi päällepäin että olen akateeminen ja hyvätuloinen, kun pusken menemään tarjoustalon vaatteissa lähimarketissa ostamassa aletarrallisia ruokatuotteita.
En siis TOD ole olevani mikään hieno tai nousukas!
ei kai kukaan akateeminen leveile merkeillä, laukuilla tai sisustuksilla. Kyllä nuo ovat rikkaiden amislaisten juttuja. tai näiden toimitusjohtajien, jotka saaneet paikan hyvävelijärjestelmän kautta, ei koulutuksen.
verran sivistynytä sakkia jo ihan käytöstapojenkin puolesta, että ap:n kaltainen moukkamaisuus ei tulisi heille mieleenkään.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat eivät siis ole työskennelleet yliopistossa/korkeakoulussa, vaan valmistumisen jälkeen muualla. Mielestäni katsot nyt todella kapea-alaisesti ensimmäisen polven akateemisia.