Onko väärin loukkantua, jos sut haukutaan pystyyn

varsinkin jos ei ole mitenkään varautunut siihen

eikä siinä tunteessa ole mitään väärää. Loukkaantumisen tunne auttaa sua laittamaan rajat toisen rajattomalle ja tuhoavalle käytökselle. Paha mieli voi tulla vaikka kuinka ymmärtäisi että toinen ei ole järjissään.



Mä joudun työssäni joskus kuuntelemaan perusteettomia haukkuja, ja kyllä ne tuntuu pahalta vaikka tiedän että se liittyy niiden haukkujien tuskalliseen oloon, ei minuun tai minun tekemisiini. Silloin täytyy purkaa asia työkavereille.



Sunkin kannattaa jutella jonkun kanssa. Jos asia tapahtui töissä, puhu esimiehen kanssa.

Yli vaikeasta lapsuudesta ja ns. koonnut itseni ja rakentanut itsetuntoni uusiksi vuosien varrella. Nyt tämmöinen, kuten joku sanoi, hyökkäys, tuntuu tosi loukkavalle ja tunnen olevani jälleen se alakoululainen sylkykuppi. Kiitos asiallisist viesteistä



Ap

Ota mielessäsi se pieni alakoululainen syliin ja lohduta ja puolusta sitä.

Yli vaikeasta lapsuudesta ja ns. koonnut itseni ja rakentanut itsetuntoni uusiksi vuosien varrella. Nyt tämmöinen, kuten joku sanoi, hyökkäys, tuntuu tosi loukkavalle ja tunnen olevani jälleen se alakoululainen sylkykuppi. Kiitos asiallisist viesteistä

Ap

Minulla aivan samat fiilikset! Vaikea lapsuus takana, koulussa syrjityksi & kiusatuksi tulemista, sekä kotona paljon traumaattisia tapahtumia... Yrittänyt myös keräillä itseäni kokoon vuosien aikana, mutten vieläkään voi sanoa olevani täysin ehjä. Minä suorastaan pelkään kritiikkiä ja ajattelen liikaa muiden ihmisten mielipiteitä. Kuvittelen suurimman osan ihmisistä ajattelevan minusta negatiivisesti, vaikkei näin olisikaan... =/ Kyllä me ap vielä pääsemme tästä yli! Ja lopulta olemme vahvempia ihmisiä, kuin suurin osa muista! Kannattaa yrittää ottaa vastoinkäymiset vahvuutena! =)

Varsinkaan jos täysin aiheettomia! Hyvän itseluottamuksen omaava ihminen ei menetä uskoa itseensä muiden sanojen takia! =)

Olen elänyt loukkaamatta muita ja pyrin tulemaan toimeem kaikkien kanssa. Näin on toiminutkin nyt monta vuotta, kunnes tuli nyt nyrkki kasvoihin niin sanotusti. Nyt huomaan ettei se "kuori "vielä olekaan niin kestävä vaikk jo luulin olevani päässyt uuteen elämään.





Minulla aivan samat fiilikset! Vaikea lapsuus takana, koulussa syrjityksi & kiusatuksi tulemista, sekä kotona paljon traumaattisia tapahtumia... Yrittänyt myös keräillä itseäni kokoon vuosien aikana, mutten vieläkään voi sanoa olevani täysin ehjä. Minä suorastaan pelkään kritiikkiä ja ajattelen liikaa muiden ihmisten mielipiteitä. Kuvittelen suurimman osan ihmisistä ajattelevan minusta negatiivisesti, vaikkei näin olisikaan... =/ Kyllä me ap vielä pääsemme tästä yli! Ja lopulta olemme vahvempia ihmisiä, kuin suurin osa muista! Kannattaa yrittää ottaa vastoinkäymiset vahvuutena! =)

[/quote]

Ei haukkuihin kannata kiinnittää mitään huomiota, ellei niissä ole mitään perää. Itsehän sen tiedät. Jos joku mt-potilas haukkuu, yritä ymmärtää sitä haukkujaa niin se ryöppy asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Minullakin on yksi omituinen naapuripariskunta, jotka haukkuvat minua ja muita monista aivan älyttömistä syistä. Aluksi se tuntui loukkaavalta, mutta vuosien jälkeen lähinnä naurattaa.