Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä jos lapsen molemmat vanhemmat kuolevat?

Vierailija
16.02.2012 |

Mitä jos kuolisimme molemmat mieheni kanssa, mitä tapahtuisi meidän vauvalle? Voimmeko tehdä jotain "testamenttia" siitä kenelle toivoisimme vauvan huoltajuuden siirtyvän?

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
17.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se oikeasti niin, että kummit olisivat jotenkin ensisijainen sijoituspaikka?

Vierailija
2/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitään sitovaa testamenttia ei voi tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kunnan sosiaalilautakunta harkitsee tilanteen. Yleensä päätyvät sijaisperheisiin. Sukulaisia voidaan harkita sijaisperheeksi. Yleensä isovanhemmat ovat huono vaihtoehto, koska silloin lapsi menettää isovanhemmat, koska heidän on otettava väärä rooli eivätkä yleensä jaksakaan enää kunnolla lapsen aikuisuuteen asti.

Voitte jättää kirjallisen notaarilla laillistetun toiveen asiasta, joka huomioidaan päätöstä tehdessä, mutta mitenkään automaattisesti lapsiaan ei voi testamentata kenellekään.

Vierailija
4/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi sijoitetaan sukulaiset ja muut läheiset ovat etusijalla. Isovanhemmat ovat oikeen hyviä vauvanhoitajia, jos ovat terveitä ja halukkaita hommaan. Olen itsekin sijaisvanhempi ja samalla isoäiti pienelle vauvalle.

Vierailija
5/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoitavaa isovanhempaa. Lapsen läheisverkosto täytyy lain mukaan aina kartoittaa ennen sijoitusta vieraaseen perheeseen.

Vierailija
6/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänään jostain syystä aloimme mieheni kanssa miettimään että mitäs jo näin kävisi.. Ja molemmat olisimme sitä mieltä että siskoni perhe olisi paras vaihtoehto, siskoni on nyt 31 ja hänellä itsellään on 10 vuotias poika. Avioliitossa ovat olleet 11 vuotta miehensä kanssa ja vakituiset työt molemmilla. Olen lisäksi aina ihaillut siskoni äitiyttä ja muutenkin sellaista "ydinperhe" tyyliä mikä heillä on. Tiedän että siskoni itse olisi hyvinkin suostuvainen huoltajaksi jos näin kävisi.



Olisi surku että lapsi joutuisi vieraaseen sijaisperheeseen kun läheltä löytyisi niinkin rakastava koti:( Mutta no, toivotaan kumminkin että ylipäänsä niin kurja tuuri nyt ei käy että molemmat kuolisimme, mutta jotenkin tuon pienen ihmisen kanssa mietityttää kaikki vaihtoehdot että tulevaisuus olisi mahdollisimman turvattu ainakin siltä osin kun pystymme itse siihen vaikuttamaan..



-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ei kenenkään tietämättä tietenkään. ;)



Voit siis vaikka sopia asiasta siskosi tai isäsi kanssa ja se on ihan pitävä asia. Tottakai se otetaan huomioon, eikä valtiossa tai kunnassa mikään sitä ESTÄ, ellei ne huoltajiksi ryhtyvät ole jotain deekuja.



Hautaustoimistot tekee semmosia minun tahtoni -sopimuksia. Nämä helpottaa muutenkin omaisien työtä järjestää hautajaiset ja muuta arjen toimintaa.

Vierailija
8/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolla olisi halu ja mahdollisuus hoitaa. Mutta älä nyt tuollaisia mieti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuollaisten miettiminen ei ole mitenkään tervettä!

varsinkaan!kun teillä pieni vauva.

Pidän tuollaisia miettiviä vanhempia outoina.

Ei todellakaan normaalia.Lapsi on aina lahja vanhemmille ja vnhampien pitää huolehtia lapsestansa.

Kehoitan teitä hakemaan ajoissa apua

Kyllä suuri huoli herää jos tuoreet vanhemmat noin kummallisia miettii.Silloin ei voi kaikki teidän perheessä olla hyvin.





















Vierailija
10/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä isovanhemmat ovat huono vaihtoehto, koska silloin lapsi menettää isovanhemmat, koska heidän on otettava väärä rooli eivätkä yleensä jaksakaan enää kunnolla lapsen aikuisuuteen asti.


Toi on kyllä niin totta... tiedän yhden tapauksen, jossa lapsen mummo ja vaari otettiin sijaisvanhemmiksi kun omasta äidisä ei ollut huoltajaksi ja ihan finaalissahan ne nyt on, kun lapsi on murrosikäinen. Pikkulapsiajan jotenkin jaksoivat, mutta kouluikäisenä tuli todella paljon ongelmia.

Ja just toi, että nythän tällä lapsella ei sitten ole isovanhempia. Jos olisi sijoitettu jaksavalle nuorelle sijaisperheelle, mummo ja vaari olisi saaneet edelleen olla isovanhempia sensijaan, että vetivät itsensä piippuun ja nyt lapsella isoja ongelmia.

Ajatus siitä, että lapsen olisi hyvä olla omilla sukulaisilla on kaunis, mutta käytännössä ei paras mahdollinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selviävät ne lapset, jotka on sijoitettu omaan sukuun. Vaikkapa juuri isovanhemmille.

Vierailija
12/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuollaisten miettiminen ei ole mitenkään tervettä!

varsinkaan!kun teillä pieni vauva.

Pidän tuollaisia miettiviä vanhempia outoina.

Ei todellakaan normaalia.Lapsi on aina lahja vanhemmille ja vnhampien pitää huolehtia lapsestansa.

Kehoitan teitä hakemaan ajoissa apua

Kyllä suuri huoli herää jos tuoreet vanhemmat noin kummallisia miettii.Silloin ei voi kaikki teidän perheessä olla hyvin.

Kyllä mäkin mietin tollasia jo esikoisen aikana. Vähän niinkun tajuttiin mieheni kanssa ettei kaikki ole välttämättä niin itsestäänselvää, mikään ei takaa sitä että molemmat eläisimme siihen asti että lapsi on 18. Ja meidän mielestä vanhempien velvollisuus on miettiä asioita myös niiltä ikäviltä kanteilta, niin että lapsen etu on silloinkin huomioitu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen siis sosiaalityöntekijä ja teen näitä työkseni. En kiistäkään, etteikö isovanhempia olisi paljon sijaisvanhempina. Totesinkin, että he ovat yleensä HUONO vaihtoehto.



Minusta taas tuo on normaalia pohdintaa, joka tulee lapsen saamisen myötä. Onko henkivakuutuksen ottaminenkin luonnotonta, eihän nyt mitään kuitenkaan oikeasti voi sattua?



Todennäköisyys on hyvin pieni, mutta valitettavasti elämä on sen verran arvaamatonta, että kaikkea voi sattua.



Tuommoinen pohdinta kuuluu vanhemmuuden tiettyihin vaiheisiin ja on täysin normaalia.



Henkilökohtaisesti oman perheeni suhteen olen aika rauhallinen, koska tiedän, että meillä on Suomessa asiat hyvin ja jonossa on toinen toistaan parempia lapsettomia pariskuntia, jotka rakastavat sijoitettua lasta kuin omaansa.

Vierailija
14/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai, meidän perheessä nämä asiat kohdattiin vasta kun lapsi kuoli. Ajattele, niinkin voi käydä!!



Sen jälkeen on mietitty minne lapset jos ei ole itse täällä. Minusta se on vastuuntuntoisen vanhemman asia jos jokin! Ja harmittaa ettei tullut aikaisemmin jo tehtyä. Ollaan myös kerrottu lähisukuun mistä löytyy pankkipaperit yms.



Kuolema on tosiasia, sen kieltäminen vasta kummallista on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvä vaihtoehto. Ja sen tietävät myös sosiaalityöntekijät.

Vierailija
16/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selviävät ne lapset, jotka on sijoitettu omaan sukuun. Vaikkapa juuri isovanhemmille.


Hei, laittaisitko linkkiä, olen sosionomiopiskelija ja teen lopputyötä juuri tästä aiheesta. Itse olen löytänyt ainoastaan tutkimustietoa, joka ei oikein tue väitettäsi. Eniten ongelmia on juuri näillä omaan sukuun ja isovanhemmille sijoituilla lapsilla. Ottaisin mielelläni vastaan, jos sinulla on laittaa linkkiä tutkimuksiin, joihin viittasit. Kiitos etukäteen! Milla

Vierailija
17/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuollaisten miettiminen ei ole mitenkään tervettä! varsinkaan!kun teillä pieni vauva. Pidän tuollaisia miettiviä vanhempia outoina. Ei todellakaan normaalia.Lapsi on aina lahja vanhemmille ja vnhampien pitää huolehtia lapsestansa. Kehoitan teitä hakemaan ajoissa apua Kyllä suuri huoli herää jos tuoreet vanhemmat noin kummallisia miettii.Silloin ei voi kaikki teidän perheessä olla hyvin.


Onkohan sulla itselläsi kaikki ihan hyvin?

Et siis ole varautunut mitenkään siihen, että jotain voi sattua? Vai ajattelit ottaa kantaa siihen sitten, jos satut kuolemaan?

Kyllä ne asiat pitää kuule hoitaa nyt eikä tuudittautua siihen, että mitään ei satu. Ihmisiä, pienten lasten vanhempia, kuolee JOKA PÄIVÄ. Ei tuollainen pumpuliin tuudittautuminen, että mitään ei satu, auta mitään.

Vierailija
18/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonkin testamentin sitten, kun esikoinen syntyy. Ensisijaisesti lapsi menisi varmaan minun vanhempieni tykö, jos he olisivat vielä kunnossa ja kaikin puolin ok. Jos heille ei käy, niin sitten varmaan siskoni luo.

Vierailija
19/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tehtiin lakiinkiin muutos sukulaissijaisvanhemmuuden etusijasta. Etsipä vaan itse se tieto.

Vierailija
20/21 |
16.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo viisikymppiset isovanhemmat on tosi hyvä vaihtoehto. Murrosikäiset tykkää kun vanhemmilla on harmaa pää, se on koulukavereitten mielestä cool ja mummo hakee rollaattorilla discosta pois,jos on liian myöhään. Jep jep.