Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet naisesta, joka on vapaaehtoisesti lapseton?
16.02.2012 |
On naimisissa, mitään vikaa ei ole, mutta ei vaan tahdo koskaan äidiksi.
Mitä tulee ensimmäisenä mieleen?
Kommentit (74)
ei itse jaksa. Köyhän horoperseisen ja vielä 4-kymppisenäkin teinibilettäjän tavoin sekoilevan naisen kohdalla ajattelen että onpas fiksu kun ei tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän on viisas ja vahva, kun tietää mitä haluaa ja uskaltaa elää sen mukaan, vaikka kuinka tulisi tuputusta ja painostusta ulkopuolisilta.
että voi olla, että ei pidä lapsista tai tietyissä tapauksissa voi olla sellainen ihminen, joka kovasti pitää eläimistä (koska niitä voi kontrolloida paremmin kuin lapsia) mutta lapsia inhoaa.
Mutta mitä olen lukenut nettikeskusteluja niin on monia vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka kyllä tykkäävät lapsista ja heillä voi olla vaikkapa kummilapsi, mutta eivät itse halua lapsia.
Eli moneen junaan on näitäkin ihmisiä.
- Oma lapsuus voinut olla traumaattinen.
- On uraihminen.
- On ulkonäkökeskeinen eikä halua pilata vartaloaan.
- Ei vain koe olevansa äiti-tyyppiä (öh, esimerkiksi erityisen hoivaava tai muutenkaan lapsirakas).
- Ajattelee ekologian kannalta asioita.
- Tykkää puuhata ja harrastaa aikuisten juttuja, lasten kasvattaminen ja ihan perushuolto vievät aika paljon aikaa ja energiaa.
- Puolisolla voi olla entisestään jälkikasvua eikä koe tarvitsevansa omia biologisia lapsia.
että hän varmaan matkustelee paljon, nauttii elämän pienitä iloista, kuten käy paljon ulkona syömässä. Pitää itsestään huolta. On sellaisen miehen kanssa, joka on hyvin toimeentuleva, ehkä rikaskin. Ajaa bemarilla, lenkkeilee eikä tosiaanka ole lihava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee vielä vanhoilla päivillään päätöstään katumaan. Niin ajattelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahne, itsekäs
Saisiko näihin tarkempaa kuvausta/syytä?
Ihan yhtä hyvä päätös kuin se, että tekisi lapsia. Eikä ne lapset kenellekään voi mikään vanhuuden turva olla. Tunnen yhdenkin tapauksen, missä aikuinen lapsi uhkailee ja kiristää rahaa äidiltään, olisi äidillä ollut paljon mukavampi vanhuus ilman sitä k-päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Oma lapsuus voinut olla traumaattinen.
- On uraihminen.
- On ulkonäkökeskeinen eikä halua pilata vartaloaan.
- Ei vain koe olevansa äiti-tyyppiä (öh, esimerkiksi erityisen hoivaava tai muutenkaan lapsirakas).
- Ajattelee ekologian kannalta asioita.
- Tykkää puuhata ja harrastaa aikuisten juttuja, lasten kasvattaminen ja ihan perushuolto vievät aika paljon aikaa ja energiaa.
- Puolisolla voi olla entisestään jälkikasvua eikä koe tarvitsevansa omia biologisia lapsia.
Olen aina ollut mielestäni uraihminen, olen selvästi ulkonäkökeskeinen (ennen panikoin, että raskaus pilaa vartaloni), äitityyppiä en mielestäni ole vieläkään, en oikein osaa leikittää ja jaksa sitä lasten hitautta, kyselyä ja vaatimuksia. Puolisollakin on jälkikasvua!
No, raskaana tässä nyt kuitenkin ollaan kun vahinko sattui...
Sen sijaan se surettaa (ja tiedän omasta kaveripiiristä näitä kaikkia), kun
- olisi halunnut lapsen, mutta ei tullut raskaaksi/ei löytänyt miestä
- mies ei halua lasta
- on köyhä ja mt-ongelmainen, joten valitsee lapsettomuuden teoreettisten lastensa edun takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon tietysti ettei vanhempana ala kaduttaa, en mitään sen kummempaa ajattele.
Tunsin yhden pariskunnan joka ei halunnut lapsia, tai siis nainen ei halunnut. Opiskelivat molemmat yliopistossa ja menivät naimisiin. Muutaman vuoden naimisissa oltuaan mies alkoi haaveilla lapsista, nainen ei. Eroon se liitto lopulta päätyi, nykyään molemmat seurustelee tahoillaan ja mies on pienen vauvan isä.
itsekäs
että mitä itsekästä omasta halusta tapahtuvassa lapsettomuudessa on? En nyt siis haasta riitaa vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.
Itse en näe siinä mitään itsekästä, mielestäni lapsien tekeminen "vanhuuden varalle" on paljon itsekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahne ja itsekäs: tahtoo käyttää kaiken ajan, huomion ja rahan itseensä
Jos tuollainen nainen menee lisääntymään, niin eikös se ole vielä pahempi tilanne. Tiedän useita äitejä, jotka olivat kyllä voineet jättää sen sikiämisen väliin...
itsekäs
että mitä itsekästä omasta halusta tapahtuvassa lapsettomuudessa on? En nyt siis haasta riitaa vaan ihan mielenkiinnosta kysyn.
Itse en näe siinä mitään itsekästä, mielestäni lapsien tekeminen "vanhuuden varalle" on paljon itsekkäämpää.
Täytyy sanoa että tämä kuulostaa kuin minun kynästä tulleelta.
Miksi äitiys ylipäätään nostetaan usein määritteleväksi ominaisuudeksi yli muiden.
Olen vapaaehtoisesti lapseton 38v nainen.
- Oma lapsuus voinut olla traumaattinen.
EI OLLUT. IHAN NORMAALI LAPSUUS. ERITTÄIN LAPSIRAKKAAT VANHEMMAT, JOTKA TOIVOISIVAT LAPSENLAPSIA, MUTTA KUKAAN MEISTÄ SISARUKSISTA EI OLE VIELÄ LAPSIA SAANUT!
- On uraihminen.
NO EN SEN ENEMPÄÄ KUIN OPISKELUKAVERINIKAAN JOILLA ON LAPSIA. KAIKKI ME TÖISSÄ KÄYDÄÄN JA OLLAAN IHAN YHTÄ AKATEEMISIA.
- On ulkonäkökeskeinen eikä halua pilata vartaloaan.
BUAAH. EI LASTENSAAMINEN = VARTALON PILAAMINEN.
- Ei vain koe olevansa äiti-tyyppiä (öh, esimerkiksi erityisen hoivaava tai muutenkaan lapsirakas).
NO SILLÄ TAVALLA EN KOE OLEVANI ÄITI-IHMINEN, ETTEN HALUA OMIA LAPSIA. LAPSIRAKKAANA ITSEÄNI KUITENKIN PIDÄN. PIDÄN ITSEÄNI MYÖS NS TOISENA ÄITINÄ RAKKAALLE PIKKUSISKOLLENI, JOKA ON YLI 10V NUOREMPI.
- Ajattelee ekologian kannalta asioita.
TÄMÄ ON KYLLÄ TOTTA. MAAILMA EI KESTÄ TÄTÄ YLIKANSOITUSTA EIKÄ MINUA HAITTAA ETTÄ VOIN OLLA OSALLISTUMATTA SIIHEN.
- Tykkää puuhata ja harrastaa aikuisten juttuja, lasten kasvattaminen ja ihan perushuolto vievät aika paljon aikaa ja energiaa.
PITÄÄ JOKSEENKIN PAIKKAANSA. EN TAJUA, MISSÄ VÄLISSÄ EHTISIN OLLA ÄITI. VAIKKA EN JUURI MUUTA TEE KUIN TÖITÄ JA HARRASTAN LIIKUNTAA.
- Puolisolla voi olla entisestään jälkikasvua eikä koe tarvitsevansa omia biologisia lapsia.
PUOLISOLLANI ON JÄLKIKASVUA EIKÄ HÄN HALUA LISÄÄ, MUTTA SE EI OLE SYY SIIHEN, ETTÄ MINÄ EN HALUA LAPSIA ENKÄ OLE KOSKAAN HALUNNUT. SE KYLLÄ AUTTAA, ETTÄ PUOLISOT OVAT SAMAA MIELTÄ LASTENHANKKIMISESTA! EMME OLISI MUUTEN MENNEET YHTEEN. ASIA KÄSITELTIIN NOIN TOISILLA TREFFEILLÄ.
Lisään vielä, etten pidä vapaaehtoista lapsettomuutta mitenkään erityisenä asiana kun itselleni se on niin itsestään selvyys. En voisi hankkia lapsia vain siksi, että "niin kuuluu tehdä", kun ei mitään kiinnostusta tai biologista heräämistä asiaan ole. Eikä toivottavasti tulekaan, sillä näin vanhana en enää siihen järkisyistäkään haluaisi ryhtyä. :)
Olen tullut siihen tulokseen, että biologinen kelloni on rikki, mutta se ei minua ollenkaan haittaa.
Jokaisen oma päätöshän tuo on.
Toivon tietenkin, ettei myöhemmin kadu valintaansa ja että (mahdollinen) parisuhde kestää. Lisäksi toivon, että osaa kuitenkin asettua perheellisten asemaan, mikäli sattuisi työelämässä esimiesasemaan. Tielleni on osunut muutama johtoasemassa oleva noin 40-50-vuotias lapseton / perheetön nainen, joilta kyllä puuttuu empatiaa sekä käytännönläheisyyttä ja suhteellisuudentajua.
mun erittäin hyvä ystävä