No niin, nyt sitten meilipiteitä...Kumpi on kohtuuton...

Minäkin ymmärrän miehen halun mennä mutta mielestäni pitäisi ottaa tilanne huomioon..

Apua ei ole saatavilla kun isovanhemmat ym ovat työelämässä. Teini toki auttaa sen mitä pyydän mutta pakko sanoa että 15v pojan avun varaan ei ihan hirveästi voi laskea.

Lisäksi tiedän että kotiin reissusta tulee erittäin väsynyt ja krapulainen ukko, eli paluupäivän ilta meneekin sitten nukkuessa väsymystään pois.



Minä en siis aikuista ihmistä väkisin kotona aio pitää, siis en ehdottomasti asiaa kiellä mutta mielipiteeni kyllä annan selvästi ilmi ja herra tekee sitten ihan itse päätöksen reissusta.

Jospa kyseessä olisikin vain joku yhden illan homma niin eihä siinä mitään mutta neljä vuorokautta on eri asia..

siis että teini ei auta äitiään ilman rahaa?



Joo, hienoja lapsia kasvatatte. Huhhelihuu..



Ja mies on ihan pelle jos meinaa että ryyppy-toto-reissu on ok kun vaimo juuri synnyttänyt.

Järjestätte niin, että saat apua kotiin siksi ajaksi, kun miehesi on poissa. Jos se maksaa, mies kustantaa. Kaikki saavat mitä haluavat ja ovat onnellisia - sillä eihän tärkeintä ole olla oikeassa, eihän?

Kolmeksi päiväksi? Nyt naiset järki käteen.

Isovanhemmat tuskin ovat työelämässä 24/7. En minäkään silti ensisijassa heihin luottaisi. Sukulaistyttö? Teinin vastuullisempi kaveri? Lappu lähikaupan ilmoitustaululle? Tai edes Facebookiin.

oman teinini apuun... pärjää 3veen kanssa ihan taatusti, jos sun aika menee liiaksi vauvan kanssa, joka oletettavasti syö ja nukkuu, syö ja nukkuu.

että jättää ko. liirumlaarumin väliin. Lapsen syntymä ja ensi viikot ovat synnyttäneelle äidille haastavia sekä ainutlaatuisia, puhumattakaan siitä, että perheessä on kaksi muutakin lasta. Mielestäni avunpyyntö muualta tuntuu todella typerältä, jos syy on tällainen. Vastuu kuuluu perheen isälle. Eri asia, jos oikeasti olisi joku TODELLA painava syy, esim. vaikka jonkun läheisen kuolema naapurimaassa, minne mies matkustaisi tms. Nyt järki käteen!

mun mies on aikuinen eikä tuossa tilanteessa edes ehdottaisi menoa raveihin, vaan peruuttaisi sen automaattisesti. Toisaalta mitä jos miehesi on tosiaan väsynyt ja se on hänen ainoa vapaahetkensä, niin silloinhan se on ihan ymmärrettävää. Jos mies kuitenkin käy saunailloissa, baareissa, istuu iltaa kavereiden kanssa jne. niin silloin se ei ole todellakaan hänen ainoa vapaahetkensä ja mun mielestä sen voisi jättää väliin. Olette kuitenkin ydessä hankkineet lapsenne ja niistä yhdessä pitää myös huolehtia. Voihan siinä käydä niin, että sun synnytys sujuu superhyvin, sisarukset hyväksyvät hangon kekseinä uuden vauvan ja vauvakin posottaa kaikki yöt putkeen ja sä vain loistat äitiyttä, mutta tuskin kuitenkaan. Et ole mun mielestä ollenkaan kohtuuton.

Sinulle nro 8

Mies ei ramppaa saunailloissa tms kovinkaan usein, mutta sillin kun on halunnut mennä niin aina on sopinut. Käy toki omissa harrastuksissaan kolmena päivänä viikossa jne..

Eli en ole menoja estellyt.

Viihtyy kyllä kotona ja on hyvä isä.

Tämä reissu vaan osuu jotenkin niin pahaan saumaan mun mielestä.

Kyllä mies mielestäni saisi tuolloin olla kotona apuna. Pieni vauva ja 3v oli meillä hurja yhdistelmä. tämä 3v keksi tehdä ja koskea kaikkeen mihin ei saanut kun syötin vauvaa, puhumattakaan niistä raivareista kun äiti ei juuri samalla hetkellä ollut auttamassa. Etenkin alussa kun vauva ekat viikot söi ihan koko ajan oli tosi hankalaa. Mitä jos jostain syystä joudutkin sektioon (kokemuksesta tiedän että kivut voi olla kovia piiiitkään, etkä saa nostaa 3-vuotiasta!) ? En antaisi miehen sopia tuota reissua koska jos synnytyksessä tuleekin jotain miksi et jaksa tai pysty olemaan yksin lasten kanssa tuota aikaa niin mies kiukuttelee varmasti vieläkin enemmän jos joutuu perumaan reissun. Kysypä mieheltä että olisiko valmis siihen että hän jäisi tuossa vaiheessa lasten kanssa yksin.tämäkään ei tietysti ole sama asia koska hänhän ei ole synnytyksen jälkeen kipeä eikä tunne samanlaista hormonimyrskyä. Itse en olisi tuollasta jaksanut -ja mieheni onneksi sen verran ajattelevainen että tiedän ettei olisi ikinä tuota pyytänytkään. ja miksi siis miehesi pitäisi "palkita" tuolla reissulla siitä että luvannut viettää ISYYSloman+loman perheen kanssa. miten sinut sitten palkitaan siitä että vietät KAIKEN ajan lasten kanssa.

Onko mies kinunnut lasta, pistänyt kovasti hanttiin vai jotain siltä väliltä?

On se nyt ihan kamalaa jos ei ravimies pääse Elitloppetissa käymään, siellä on paljon meitä nuoria hevosehoitajatyttösiäkin odottamassa! :D

Neuvotelkaa hyvät ihmiset asioista.



Mies haluaa reissuun neljäksi päiväksi

Sinä haluat, että mies on kotona.



Olisiko mahdollista kompromissiin?



Mies menee pariksi päiväksi? Joku lento Stokikseen kestää tunnin.



Et ole yksin, sulla on 15-v teini apuna. Oikeasti, kyllä ton ikäiseltä voi jo vaatia apua. Ulkoiluttaa vaikka sitä 3-vuotiasta. Vauva luultavasti nukkuu. Pyydät jonkun kaverin, siskon tai muun seuraksi.



Mä siis päästäisin pariksi päiväksi. Ehkä koko ajaksikin.



jos joku menee pieleen synnytyksessä tms. niin reissu peruutetaan.



Oma mieheni on menossa "unelmiensa" reissuun kesällä 4 vuorokaudeksi. Meillä lapset nyt 1 ja 2. Ei se kivaa ole, mutta oikeasti mieskin latautuu reissusta. Ja ehdottomasti niin, että krapulassa ei kotiin tulla. Ja itse ostin matkan lahjaksi.

Isä voisi lähteä sinne reissuun jos vauva on jo syntynyt. Tietty sillä olettamuksella että kaikki on mennyt hyvin ja olet kotiutunut.



Jos viellä masussa niin silloin ei.

mutta olenkin joutunut olemaan yksin paljon molempien lasteni kanssa siitä asti kun esikoinen oli 5 vrk vanha, koska mieheni on aina matkustellut paljon. Lasten ikäero on 2 vuotta.



Mutta tiesin tilanteen jo ennenkuin lapsia tehtiin, joten se ei ollut missään vaiheessa iso ongelma. Joskus oli hankalampia tilanteita, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.

Pitääkö miehen jo varata matkat ja hotellit etukäteen vai voiko jäädä odottamaan miten käy synnytyksessä, onko saatu sinulle apua, miten jaksat. Lähtee vain jos asiat ok...

Itse en omasta puolisostani uskoisi, että hän missään tapauksessa haluaisi vapaaehtoisesti olla pois lapsensa ensi päivistä yhtään sen enempää kuin on pakko.



Toisaalta jos kaikki menee hyvin, en usko, että ap:lla olisi vaikeuksia selvitä yksin vauvan ja 3-vuotiaan kanssa. Sitähän se arki varmaan joka tapauksessa tulee olemaan, kun mies on töissä. Omalla kohdalla ekat pari kuukautta oli välillä vähän säätämistä, mutta yllättävän hyvin se arki vauvan ja 3-vuotiaan kanssa lutviutui.



Mutta sitten onkin se tilanne, jos kaikki ei menekään hyvin. Kuten moni on jo todennut, esimerkiksi sektio kääntäisi tilanteen jo toiseksi. Silloin isää tosiaan tarvittaisiin kotona. Itsellä kävi niin, että kuopus syntyi 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen ja oli ekan elinviikkonsa teholla + valvontaosastolla. Minä olin tuon ajan sairaalassa ja isä oli 3-vuotiaan esikoisen kanssa kotona. Ei olisi tullut mitään, jos isä ei olisi voinut pitää isyyslomaansa (tai esikoiselle olisi pitänyt kiireellä hommata jostain hoitaja, mikä ei ehkä hänen kannaltaan olisi ollut paras vaihtoehto muutenkin uudessa ja stressaavassa tilanteessa).

Kerronpa tähän oman tarinani.



Meillä oli tilanne, että raskauteni loppuvaiheessa miehen työ muuttui ja se tarkoitti sitä, että hän oli paljon pois kotoa, teki pitkiä päiviä, oli kursseja ym.



Loppuraskauteni oli todella vaikea.



Vauva syntyi suunnitellusti sektiolla, olin hyvin kipeä sektion jälkeen.

Vanhempi lapsi oli kotihoidossa, 4 v.

Mies ei pitänyt isyyslomaa, ei päässyt mukaan sektioon, koska kurssi ja työ olivat niiiin tärkeitä, joten olin sektiossa yksin. Ihan ongelmitta ei kaikki mennyt, vauvalle tuli ongelmia, kiidätettiin teholle ja minä jouduin olemaan tarkkamossa pitkään. Olin hädissäni, yksin. Vauva pääsi osastolle, minä olin heräämössä tarkkailtavana, mies tuli illalla nopeasti.

4.vuotias oli päiväkodissa ja ystävä haki hänet sieltä kun mies ei ennättänyt, toi sairaalaan, josta lähti miehen / isän kanssa kotiin.



Yritin saada apua kotiin. Uudella pienellä paikkakunalla ei ollut MLL eikä väestöliitto toiminnassa, anoppi ja appi tuli yhdeksi päiväksi vauvan syntymän jälkeen, mutta heistä ei oikeasti ollut mitään apua.



Mies painoi töitä, viikonloputkin oli välillä pois.

Isompi lapsi muuttui vaativaksi: ensin äiti on kuukauden lähes kävelykyvytön, lepää vain. Sitten äiti on monta päivää ja yötä pois kotoa, ja kun tulee, tuleekin vauvan kanssa, on kipeä, ei voi nostaa syliin, vauva vaatii omansa... eikä isiä näy missään. Kotitöitä ei niitäkään voi päivästä toiseen loputtomasti siirtää.



Meillä lopputulos oli, että minä uuvuin. Siitä seurasi sitten isompi jälkipyykki, mutta olen edelleen vihainen miehelle: että hän piti sitä helvetin työtään ja työpaikkaansa niiiin paljon tärkeämpänä, elämää suurempana asiana, että jätti minut yksin, selvitytymään vaikka en selviytynyt.



Minä itse suostuin, että miehen ei tarvitse tulle sektioon mukaan, ymmärsin, että se kurssi on nyt just niiiin vitun tärkeä kun sitä ei voi siirtää, vaan menee päällekkäin.

Minä ymmärsin ja joustin, uusi työ vaatii just nyt, minä venyn, vanun ja joustan ja ajattelin, että saan myöhemmin takaisin. että joskus on vielä se aika, että saan "takaisin" sen, kun nyt ymmärrän ja joustan ja mahdollistan miehelle.



Kun työ vei miehen koko ajan, aloin valittaa ja riidellä väsymystäni. Mies ei ymmärtänyt,e i kuunnellut, ei hiljentänyt tahtia.



Sitä tilannetta, sitä aikaa, että minäkin olisin saanut takaisin, mies olisi hellittänyt ja kääntynyt meihin päin, sitä ei tullut. Vauva oli 3-4 kk ikäinen, kun tämän kamelin selkä katkesi.



Tuosta on kulunut kohta 5 vuotta. Olen edelleen vihainen miehelle, että jätti minut silloin yksin. Olen vihainen, ettei hän minun romahtamisenkaan jälkeen hellittänyt, vaan asetti sen työn etusijalle.

Enää ei miehellä ole sitä työtä. Ei oikein perhettäkään. Olemme paljon tekemisissä, mutta asumme eri osoittessa.

En luota tuohon mieheen enää. Lähden siitä, että olen omillani, ja itsekseen on pärjättävä. Jos sairastun, en voi olla varma, että saan apua mieheltä.

Sitä tilannetta, sitä aikaa ja hetkeä, että saan oman varsin kriittisena aikana antamani "uhraukseni" "takaisin", sitä ei ole tullut.



Tällä kokemuksella en enää suostuisi miehen itsekkääseen vaatimukseen.



Aion myöhemmin ottaa viikon loman, työpaikan kuntoutuviikon, eri paikkakunnalle ja hotelliyöt. Mies on lasten kanssa, joutuu olemaan nykyisestä työstään kokonaan pois, eli viikon palkattomalla. Sillä ei "korvata" noin 5 vuotta sitten tapahtunutta romahdustani ja siitä seurannutta pikku helvettiä, eikä sitä tunnetta mikä on, kun tajuaa että puoliso jättää yksin, ja ettei oikeasti selviä, eikä puoliso silti tule ja auta, vaikka miten on uupunut ja vain itkee - siis itkee.

on miehen kerran vuodessa juttu, niin mitäs se lapsen syntymä on -kerran elämässä. Mutta jos mies ei tätä tajua niin anna mennä. sun on parempi olla yksin kuin vittuuntuneen äijän kanssa. Ja noin muuten sanoisin, että se isä tarvitaan nimenomaan siihen alkuun, koska äidin aika menee aika lailla vauvan kanssa niin kukas sen isomman sisaruksen kanssa on? Silläkin pitää olla joku koko ajan, koska vauvallakin on. Sitten kun arki pyörii niin isä voi olla siellä töissä tai vaikka reissulla. Mutta ihan pienen kanssa se syöminenkin voi kestää aika kauan. Ei paljon olisi lohduttanut, että sitten joskus saadaan pitkä loma.

Olen pahoillani puolestasi. Voi voi, ravitapahtuma on vain yhden kerran vuodessa - joka vuosi! Lapsenne syntyy vain tämän yhden kerran.



Kun perheeseen tulee toinen pieni lapsi, äiti on siinä vaiheessa todella kovilla. Enää ei välttämättä voi nukkua vauvan nukkuessa, koska 3v ei välttämättä nuku samaan aikaan. Kyllä teinistä varmaan apua on, mutta ei hän silti ole toinen aikuinen, eikä taaperon ja vauvan vanhempi, jolta voi ilman muuta odottaa ihan kaikenlaista osallistumista - esim. yövalvomista.



Miehesi taitaa valitettavasti kuulua niihin miehiin, joilta puuttuu kyky ymmärtää, miten vaativaa lapsen syntymä ja pienen vauvan hoito on äidille jo ihan fyysisesti. Minkä tuollaiselle voi - joudut jättäytymään sen varaan, mitä mies päättää tehdä. Ja tiedät aina, että tiukassa paikassa hän valitsee oman huvinsa ennemmin kuin juuri synnyttäneen vaimon tukemisen. Olen kokenut samantyyppistä, eikä sitä voi koskaan unohtaa.

Ei tietenkään mies lähde reissuun, jos synnytys menee kaksi viikkoa yliaikaiseksi.



Ei tietenkään mies mene reissuun, jos lapsen kanssa ei ole kaikki ok.



Nämä seikat lienevät ap:n perheessä itsestäänselvyyksiä, sillä hän kertoo miehensä olevan hyvä mies/isä.



Mutta mikäli lapsi syntyy 2-3 viikkoa ennen tuota tapahtumaan, niin en näe mitään syytä, miksei tuo miehen reissu olisi järjestettävissä.

Ap itsekin sanoo, että tämä on miehelle se vuoden kovin juttu. Miksei tuonne voisi mennä? Joo, lapsi syntyy kerran, ja mies sitä varmasti arvostaa. Kuten ap sanoo, mies on hyvä isä ja kantaa vastuunsa, ja on jopa suunnitellut lähes parin kuukauden vapaata perheen kanssa kesäksi. Miksi siis ei voisi mennä tähän hänelle erittäin tärkeään tapahtumaan? Miksi lähes jokainen mamma tässä ketjussa ei osoita pienintäkään ymmärrystä miestä kohtaan, joka kaikin tavoin on kunnon mies?



Tietenkin teidän pitää pitää huolta, että sinulla on sitä apua sopivasti. Ja yksi kompromissi tosiaan voisi olla sekin, että mies menisi tukholmaan lentämällä kahdeksi päiväksi.



Summa summarum; tuo varmastikin pitäisi olla järjestettävissä jotenkin. Asiasta ei pitäisi tehdä jo lähtökohtaisesti noin negatiivista kuin ap on tehnyt - ei oikein edes yritetä nähdä vaihtoehtoja, vaan todetaan vain miehen olevan lähes sika kun edes mietti tuollaista!

jos kerran miehelle SE ainoa iso juttu vuodessa. Laittaisin tosin kolmevuotiaan mukaan ja palkkaisin teinin auttamaan kotihommissa. Ottaisin neljä päivää iisisti vauvan kanssa ja tutustuisin häneen rauhassa.