No niin, nyt sitten meilipiteitä...Kumpi on kohtuuton...

joka on lähdössä reissuun heti vauvan syntymän jälkeen, olisi tuomio selvä. Tuoreet isät näköjään saavat tehdä mitä vain. Mun mies ei todellakaan lähtisi mihinkään reissuun heti lapsen syntymän jälkeen, koska en minäkään lähtisi!

mies menisi reissuun oman jaksamisensa takia. Mitä hänen pitää jaksaa, mitä sellaista, johon pitää kerätä voimia lähtemällä pois kotoa ja perheen luota? No sitä kotia, vaimoa ja lapsia. Aika synkkä tilanne, jos mies on niin väsynyt ja kyllästynyt perheeseensä, että hänen pitää käydä keräämässä voimia, että jaksaa elää isänä ja puolisona.



Ap:na sanoisin, että en keksustele aiheesta, koska perusoletus on se, että mies hoitaa isän ja puolison tehtäväänsä kotona, kun oerheessä on vastasyntynyt vauva. Jos hän lähtee, hän tekee sen harkitusti ja jättää perheen siinä tilanteessa yksin. Ap tekee siitä sitten omat päätelmänsä. On väärin vaatia puolisolta lupaa ja luistella siten omasta vastuusta.

ei kohtuuton, molempien toiveet ja halut ovat aika kohtuullisia, mutta kyllä kallistuisin siihen, että miehen paikka tuossa tilanteessa on perheen luona. Vastasyntynyt on vastasyntynyt vain kerran, elitloppet ravataan joka ikinen vuosi.



4 päivää nyt oikeesti jaksaa vaikka päällään seisten, siitä ei tietenkään ole kysymys ja pitkässä juoksussa 4 päivää ei ole mitään, kuten joku sanoi. MUTTA: pitkässäkin juoksussa merkkaa asenne ja arvostus, mitkä asiat elämässä priorisoi... haluaako olla oman vastasyntyneensä luona vai ryyppäämässä ja katsomassa hevosia? pienistä asioista kasvaa suuri puro. 4 päivää yksin lasten kanssa, joista yksi on vastasyntynyt, on sillä nimenomaisella hetkellä pitkä, tuntikin vauvan itkua on joskus ikuisuus, synnytyksen jälkeen on hormonit sekaisin ja haluaa, että mies osoittaa välittävänsä ja suojelevansa.



Mielitekoja on monenlaisia meillä kaikilla, on tyttöjen iltaa ja poikien iltaa ja uraa ja uutta autoa, viikonloppuja Pariisissa ... ne on kaikki tosi kivoja ja tavallaan kohtuullisia toiveita. MUTTA: kun lapsia tehdään, ja halutaan että elämä ja yhteiskunta ja perhe ja suku jatkuu, niin aina, ihan aina, joka sekunti jonkun on otettava se vastuu, jonkun on annettava itsensä lapsille, äidin, isän, mummon tai pienipalkkaisen työntekijän sillä aikaa kun joku muu toteuttaa mielitekojaan... ei kenenkään suurin mieliteko tietenkään ole hyssytellä 24/365 pieniä lapsia, mutta jonkun on se vastuu otettava ja joku muu voi sitten lähteä rentoutumaan tai toteuttamaan itseään.

ovat tuttujen mukaan tosi ryyppy- ja pettämisreissuja. Laivalla maataan pitkin poikin.

Semmoistahan se on aina siellä missä vaan raviporukka kokoontuu. Onhan se sitä samaa jo talleillakin, saati kun muualle päästään...

Mulla oli itsellä tilanne, että saman päivänä kun kotiuduin sairaalasta, mies lähti työmatkalle. Olin saanut kaksoset (sektiolla) ja meillä oli 3-vuotias esikoinen. Mies sentään hankki äitinsä minulle avuksi, mutta ei minulla mikään juhlatunnelma ollut anopin kanssa, kun leikkaushaavaa särki, kaksi vauvaa huusi ja esikoinen nyhjäsi koko ajan kyljessä. Tästä tapahtumasta on jo kauan aikaa, mutta kyllä se miehen valinta edelleen nostaa pahan mielen pintaan.

Juuri näin! Veit sanat suustani!

ei kohtuuton, molempien toiveet ja halut ovat aika kohtuullisia, mutta kyllä kallistuisin siihen, että miehen paikka tuossa tilanteessa on perheen luona. Vastasyntynyt on vastasyntynyt vain kerran, elitloppet ravataan joka ikinen vuosi.

4 päivää nyt oikeesti jaksaa vaikka päällään seisten, siitä ei tietenkään ole kysymys ja pitkässä juoksussa 4 päivää ei ole mitään, kuten joku sanoi. MUTTA: pitkässäkin juoksussa merkkaa asenne ja arvostus, mitkä asiat elämässä priorisoi... haluaako olla oman vastasyntyneensä luona vai ryyppäämässä ja katsomassa hevosia? pienistä asioista kasvaa suuri puro. 4 päivää yksin lasten kanssa, joista yksi on vastasyntynyt, on sillä nimenomaisella hetkellä pitkä, tuntikin vauvan itkua on joskus ikuisuus, synnytyksen jälkeen on hormonit sekaisin ja haluaa, että mies osoittaa välittävänsä ja suojelevansa.

Mielitekoja on monenlaisia meillä kaikilla, on tyttöjen iltaa ja poikien iltaa ja uraa ja uutta autoa, viikonloppuja Pariisissa ... ne on kaikki tosi kivoja ja tavallaan kohtuullisia toiveita. MUTTA: kun lapsia tehdään, ja halutaan että elämä ja yhteiskunta ja perhe ja suku jatkuu, niin aina, ihan aina, joka sekunti jonkun on otettava se vastuu, jonkun on annettava itsensä lapsille, äidin, isän, mummon tai pienipalkkaisen työntekijän sillä aikaa kun joku muu toteuttaa mielitekojaan... ei kenenkään suurin mieliteko tietenkään ole hyssytellä 24/365 pieniä lapsia, mutta jonkun on se vastuu otettava ja joku muu voi sitten lähteä rentoutumaan tai toteuttamaan itseään.

Juuri näin. Veit sanat suustani.

ajattelin ehdottomasti, että isä on kohtuuton ja täysin törkeä.



Mutta toisaalta sitten itse nauttisin ehkä vielä enemmän tuosta, että perheellä olisi sitten kesällä ihanat 7 viikkoa yhteistä aikaa. Ei kai siinä sitten se 3 päivää tunnu juuri missään.



Jos saisitte yhdessä neuvoteltua jonkun muun esim. anopin tms. avuksi synnytyksen jälkeen noiksi kolmeksi päiväksi?

Jos kiellät miestä menemästä (ja tämä on tosiaan miehen ainoa "oma juttu" vuodessa), mies ihan varmasti katkeroituu asiasta ja pahimmassa tapauksessa katkeruus kohdistuu vauvaan.



Ikävä tilanne, mutta antaisin miehen mennä. Teini voi auttaa 3-vuotiaan ja vauvan hoidossa, jos oma kunto on vielä heikko. Mies voi maksaa siitä teinille rahaa.

Tarkoitus ja toive on, että mies palaa reissultaan virkistyneenä ja huomioonottavana. Eikä miehellä ole sitten mitään saumaa urputtaa omista menoista loppuvuonna...

jatkaa, että tässä tietysti olisi oletuksena se, että mies varmasti sitten kesällä viettää ne 7 viikkoa kanssanne? Eikä keksi sinne taas jotain omia harrastuksiaan...

Järjestätte niin, että saat apua kotiin siksi ajaksi, kun miehesi on poissa. Jos se maksaa, mies kustantaa. Kaikki saavat mitä haluavat ja ovat onnellisia - sillä eihän tärkeintä ole olla oikeassa, eihän?

sillä minullakin on yksi tapahtuma kerran vuodessa, enkä millään haluaisi sitä missata. MUTTA koskaan ei voi tietää miten synnytys menee, eli saatat vaikka joutua hätäsektioon, etkä saa nostella vauvaa moneen viikkoon. Kuka silloin ottaisi vastuuta lapsista? Yksinhuoltajillakin on tuollaisessa tilanteessa oltava joku apuna.



Suostuisin varmaan siihen, että reissuun voi lähteä JOS synnytys sujuu ok JA kotona on hoitoapua (ei kuitenkaan mitään vittumaista sukulaista, vaan joku hyvä apuri). Eli pitää varautua siihen, että buukattu matka jääkin väliin, jos edellisenä päivänä on sektiosynnytys. Jos näitä asioita ei saataisi sovittua ja järjestettyä, niin sitten saisi jäädä reissu suosiolla väliin.

mielestäni olisi normaalia, että mies itse jättäisi menemättä eikä alkaisi vänkäämään asiasta.

mun mies on aikuinen eikä tuossa tilanteessa edes ehdottaisi menoa raveihin, vaan peruuttaisi sen automaattisesti.

Toisaalta mitä jos miehesi on tosiaan väsynyt ja se on hänen ainoa vapaahetkensä, niin silloinhan se on ihan ymmärrettävää. Jos mies kuitenkin käy saunailloissa, baareissa, istuu iltaa kavereiden kanssa jne. niin silloin se ei ole todellakaan hänen ainoa vapaahetkensä ja mun mielestä sen voisi jättää väliin. Olette kuitenkin ydessä hankkineet lapsenne ja niistä yhdessä pitää myös huolehtia. Voihan siinä käydä niin, että sun synnytys sujuu superhyvin, sisarukset hyväksyvät hangon kekseinä uuden vauvan ja vauvakin posottaa kaikki yöt putkeen ja sä vain loistat äitiyttä, mutta tuskin kuitenkaan.

Et ole mun mielestä ollenkaan kohtuuton.

kehtaisi ehdottaa moista. Ei todellakaan ole reilua muuta perhettä kohtaan lähteä. Tulee noita reissuja.

tuohon ajankohtaan.



Kesäloman jatkeena isyysloma olisi minusta ihan ok.



Ja sellainen lisäys vielä että mun mieheni kyllä auttoi yövalvomisissa vaikka kävi itse töissä. Hän kun nukahti aina takaisin hyvin, kun taas minä jäin usein nousemisen jälkeen hereille tuntikausiksi. Mieheni HALUSI usein nousta, ihan vain sen vuoksi etten olisi väsymyksestä töttöröö.

on täysin käsittämätöntä että olet siinä tilanteessa että joudut miettimään ratkaisua tällaiseen



onko sillä äijällä minkäänlaista holttia, aivoa, järkeä päässä kun edes tulee mieleen moinen suunnitelma???

Koska voihan sitä kattoa vasta kun tulee ajankohtaisemmaksi tuo reissu.

miehen voi päästää, mutta sillä edellytyksellä, että hommaa jotain apua. Esim.maksaa teinille(jos teini sellainen, että hänestä oikeasti apua) tai sopii appivanhempien tai omien vanhempiensa kanssa, että nämä tulevat auttamaan tai joku muu. Koska jos vauva syntyisi laskettuna päivänä tai aikaisemmin niin isyysloma olisi jo ohi tuossa vaiheessa ja saisit tosiaan pärjätä päivät yksin joka tapauksessa. Silloin mikä vain ylimääräinen apu olisi plussaa.

on että koska olet raskaana, ei kanssasi kannata asiata väitellä. Kenenkään.



Synnytä ensin se lapsi ja päästä sitten miehesi menemään tai ole päästämättä jos olet yhä sitä mieltä ettet pärjää kolmea päivää omien lastesi kanssa.

Älä ota asiaa esille uudestaan ennen sitä. Ja sydämestäni toivon ettei miehesikään ota.