Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni syö täällä mielialalääkkeitä
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 16-vuotias, kun isäni kuoli yllättäin. Äitini masentui tämän johdosta niin, että yritti itsemurhaa melkein siinä onnistuen.
Näiden traumaattisten tapahtumien johdosta minulle lykättiin samantien mielialalääkitys. En saanut mielestäni lainkaan oikeanlaista kriisitukea/keskusteluapua, vaan lääkkeiden oletettiin helpottavan mahdollista epätoivoa/masennusta.
Nyt tästä on jo yli 10 vuotta aikaa ja edelleen olen "koukussa" lääkkeisiin. Hetken aikaa aina pystynyt elämään ilman (imetyksen, raskauksien ja sitä edeltävän ajan)
Mielestäni lääkkeitä tuputetaan aivan liian helposti. Ymmärrän kyllä, että jotkut eivät pysty elämään ilman, mutta itse olen omalla kohdallani katkera siitä, etten saanut tarvitsemaani apua vaan lääkkeiden oletettiin olevan ratkaisu kaikkeen.
jouduin aloittamaan kun esikoinen oli koliikkivauva ja olin niin väsynty, että tiuskin kaikille. Nyt on hyvä olo, eikä ressaa enää. Avioliittokin luistaa lääkkeen ansiosta.
Söin joskus. Tulin löysäksi ja nukutti koko ajan. Kävin masennuskoulun ja sen jälkeen ei ole enää kuin satunnaisesti masentanut. Suosittelen!