Lue keskustelun säännöt.
Vanhojen päivä ennen
16.02.2012 |
Ei niin kaukana menneisyydessä, vaan mun nuoruudessa.
- Vanhojen päivänä pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin, niitä etsittiin sukulaisten ullakoilta yms. Oli mökin muijaa faneerimatkalaykun kanssa, metsämiestä reppuineen ja pussihousuissa yms. Itse mulla oli siveä, kaulaan asti napitettu musta mekko, isoenon lasit, ruustinnan vanha höyhenillä koristettu pikkuhattu ja antiikinen potkuri kulkuvälineenä. Toki hanskaa ja pitsinenäliinaan, ja vanha käsilaukku jostain 30-luvulta.
Tanssittiin vapaamuotoisesti erilaisia pari-ja seuratansseja, mutta myös jiveä, foxtrottia yms.
- Abeina sitten pukeuduimme kansallispukuihin, tanssimme koululle ja vanhemmille poloneesin juhlavasti ( siis kaksikertaa) ja sitten vaatteet vaihtoon ja ajelulle.
Ei tullut kovin kalliiksi, mitä nyt abi-illaksi piti hankki puku. Kansallispuvut lainattiin, perinteen takia taisi kaikki paikkakunnan puvut ollat iedossa ja lainassa.
Kommentit (15)
pk-seudulla, kenelläkään ei ollut mummojen vanhoja vaatteita, osa vuokrasi maikkarilta tms, osa pukuvuokraamosta, osa osti ja osa teetti puvun. kampaajalla käytiin laitattamassa upeat hiukset... Ne vaatteet ns näyttivät vanhanaikaisilta, mutta juhlavilta, eli ei mitään kirkkokolttuja. Varustelua oli siis ainakin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poloneesi kuuluu edelleen perinteeseen, siitä ei luovuta!! Ovat abit sen tänä aamunakin tanssineet.
vanhojentanssi- ja penkkariperinteet on tosi paikkakuntakohtaisia, jopa koulukohtaisia. Helsingissä ollaan varmasti oltu pari vuosikymmentä edellä siirtymisessä vanhoista vaatteista juhlavarusteluun. Maaseudun pikkupaikkakunnilla vielä 90-luvulla oltiin oikeasti vanhoissa vaatteissa.
Ja koska siellä toi abien poloneesi oli se juttu, jota vanhemmat tuli katsomaan, niin vanhojen tanssit silloin oli oikeasti tanssiaiset. Eli siis tanssittiin eri parien kanssa niinkuin nyt tansseissa tehdään. Minusta se oli hauskaa, hiukan kuin naamiaiset, eikä mikään amerikkalainen prom. Olen ylpeä että vanhassa lukiossani edelleen pidetään perinne yllä ja abit tanssii poloneesin kansallispuvuissa ( osalla pojista normaalipuku, koska miehillä on vähempi kansallispukuja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kansallispuku mullakin oli tädiltä lainassa armon vuonna 1988
Mun vanhassa lukiossa (Porissa) abit pukeutuu frakkeihin ja "iltapukuihin", tosin minun aikanani 90-luvulla enempi "vanhoihin iltapukuihin". Mitä halvemmalla puvun sai hankittua, sen parempi. Vuokrattiin teatterissa tai tehtiin itse jostain vuorikankaasta. Vanhojen tansseja ei meillä ollut. Muistaakseni vanhojen päivänä mentiin pyjamassa kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse stadin hienostokoulussa 1986, meillä oli aika pitkälle jo kilpavarustelu menossa ja ihan hemmetisti rahaa meni. Osa toki otti rennommin
Penkkareissa keskityimme haalarit päällä meininkiin ja tukevaan humalaan sekä sotkemiseen. Saimme toki varoitukset poliisilta ja reksiltä.
Toi teidän meininki kuulostaa paljon viksummalta.
kaverilta (sen äiti oli ite tenhnyt) ja pekkareihin menin laina vetimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaivettiin esiin vanhempien tai isovanhempien tummasävyisiä vaatteita ja kustannus, nolla euroa.
Kuulostaa siltä että nykymeininki vastaa lähinnä jenkkilän prom queen -kisaa.
Päällä naapurin mummon jakkupuku 1950-luvulta. Itse tehty nuttura ja meikki. Tanssittiin koulun liikuntasalissa valssit ja tangot ja päivä heiluttiin koululla muuten vain.
Illalla käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä ja sekin ravintolan erityisluvalla, koska syyspuolella syntyneet olivat alaikäisiä. Se oli siinä ja se oli tosi hauskaa meistä.
Hinnaksi taisi tulla muutama markka kun piti paplarit ostaa kampauksen takia. Niin ja se ruoka tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla oli jotain mummojen vanhoja vaatteita. EI hienoja kampauksia tai meikkejä. Kotona niitä väännettiin muiden tyttöjen kanssa ja avustuksella - ja naurettiin toisellemme :)
Näin 80-luvulla. Taisi olla vuosi 1982. Rahaa ei mennyt juuri lainkaan. Ei kilpavarustelua, vaan kivat pirskeet ystävien kesken. Eikö nuorilla ole nykyisellään muuta, kuin kilpailua toistensa kanssa? Missä on hauskuus, rentous ja se ystävyys?
Eihän noista mikään sovi yhteen tuollaisen kilpavarustelun kanssa! Kuulostaa tylstältä nää nykyiset pirskeet. Eihän noissa voi olla hauskaa. Kytätään toisten tälläytymisiä ja vertaillaan, kellä on mennyt eniten rahaa :(.
Kaunis, nuori tyttö selviää kyllä vähemmälläkin. Sen mä opetan tyttärelleni. Hän ei tule tarvitsemaan satojen tai tuhansien eurojen satsausta ollakseen päivän prinsessa. Todellinen prinsessafiilis tulee ihan muualta - sydämestä!
Onko se nyt paha juttu, jos tytöt saavat kerran elämässään toteuttaa haaveitaan? Omalleni tämä päivä on ehdottomasti lukion kohokohta tähän mennessä ja kyllä siihen satsaan mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla oli jotain mummojen vanhoja vaatteita. EI hienoja kampauksia tai meikkejä. Kotona niitä väännettiin muiden tyttöjen kanssa ja avustuksella - ja naurettiin toisellemme :) Näin 80-luvulla. Taisi olla vuosi 1982. Rahaa ei mennyt juuri lainkaan. Ei kilpavarustelua, vaan kivat pirskeet ystävien kesken. Eikö nuorilla ole nykyisellään muuta, kuin kilpailua toistensa kanssa? Missä on hauskuus, rentous ja se ystävyys? Eihän noista mikään sovi yhteen tuollaisen kilpavarustelun kanssa! Kuulostaa tylstältä nää nykyiset pirskeet. Eihän noissa voi olla hauskaa. Kytätään toisten tälläytymisiä ja vertaillaan, kellä on mennyt eniten rahaa :(. Kaunis, nuori tyttö selviää kyllä vähemmälläkin. Sen mä opetan tyttärelleni. Hän ei tule tarvitsemaan satojen tai tuhansien eurojen satsausta ollakseen päivän prinsessa. Todellinen prinsessafiilis tulee ihan muualta - sydämestä!
Mutta voit yllättyä kun H-hetki lähenee.
isona olla päivän prinsessoja ja menevät ensimmäisen torspon kanssa naimisiin saadakseen tällätä itsensä kermakakkuun huomatakseen, että ei se mies olekaan kiva.
Ihme ameriikan meininkiä ja minä olen käynyt sen promin siellä jenkeissä. Itsetehdyssä puvussa toki.