Pattitilanne lapsen ja etävanhemman tapaamisissa, onko kellään kokemuksia tai neuvoja?

valitettavasti 6 v ei vielä ,kuulla. Jos 7 v sitten uskaltaa jo etälle kertoa, olisi hyvä. jos etä ei usko tai kuuntele tai suuttuu, sitli paras kertoa, jotta lapsia sitten huomaa, että niin on. Jos vaikka vuoden päästä uskaltaisi itse olla vaan menemättä. Eihän lasta etä varmaan väkisin kanna autoonsta sitten enää. Minä ymmärrän että noi 5 pvä voi olla toisille lapsille liian pitkä aika. Riippuu lapsesta. Koulusta ei voi olla pois paitsi jos asutte noin lähellä. Toki jos käräjien päätös, lähes mahdoton muuttaa ellei olosuhteet muutu selvästi kuten 250 km välimatka vähintään. jos etä ei lasta kuule ja lapsi ei halua olla niiin kauaa, et voi mitään ellet sitten muuta. Ja sitä kautta hae oíkeudesta muutosta. Väärin on ja kaikki lähit ei manipuloi. Osa vanhemmist apystyy sopimaan niin että tapaamiset on sitten vaikka 3 päivää tai vaikka 4, siinäkin on lapselle iso ero. Minua etä syyttää manipuloinnista ym mutta kun olen huomannut että niin ne syytökset menee, en enää välitä. SE kuuluu haukkumatapaan mitä saa kuulla jos menee tilanne riitaisaksi.

Miten koulunkäynti meinataan järjestää? Kunta ei maksa kuljetuksia kuin kotiosoitteesta koulun ja takaisin. 

"...Pahaksi onneksi nämä tapaamisajat ovat oikeuden määrämiä....Pelko ei ole aivan aiheeton...."



Lapsihan ei määrää normaalistikaan lähdetäänkö lomamatkalle, viikonloppuna mummolaan, jne eli aikuinen ohjaa ja määrää. Jos oikeudessa sovittu jotain niin sen mukaan mennään. Jos oikeudessa olisi sovittu, että lapsi on etävanhemmalla kokoajan ja tulee ap sinulle 5 päiväksi kerrallaan suostuisitko siihen, että etä vaatisi sinulle vähemmän päiviä?



Vanhempien rikkonaiset välit tässä, kuten aina näissä riidoissa tekee asiasta hankalan. Miksi erositte kun jatkatte samaa toimintaa kokoajan eron jälkeenkin? Vastaus ei ole, se toinen riitelee koska yksin ei voi riidellä.



Lapselle puhelin ja soittaa sinulle jos ikävä. Sinulla on oikeuden pääts joten ei tarvitse etän kanssa neuvotella, katsot vain että tapaamiset sujuvat sovitusti. Kummasti tuossa iässä vanhemmat kuvittelee, että lapsi, joka vanhemman kanssa on elänyt liiton aikana ei voisi olla saman vanhemman kanssa eron jälkeen yhtälailla. Tuossa iässä kun koulu ei ole alkanut ja kaverit eivät hallitse ajankäyttöä lapsi oirehtii, eroakin mutta se menee ohi.



Juuri oikeuden sopimukset ovat sitä varten, että ei muutella ja kiistellä asioista. Oletko sinä ap se, joka lietsoo epävarmuutta ja haluat muutella sovittuja asioita?

"...Pahaksi onneksi nämä tapaamisajat ovat oikeuden määrämiä....Pelko ei ole aivan aiheeton...."

Lapsihan ei määrää normaalistikaan lähdetäänkö lomamatkalle, viikonloppuna mummolaan, jne eli aikuinen ohjaa ja määrää. Jos oikeudessa sovittu jotain niin sen mukaan mennään. Jos oikeudessa olisi sovittu, että lapsi on etävanhemmalla kokoajan ja tulee ap sinulle 5 päiväksi kerrallaan suostuisitko siihen, että etä vaatisi sinulle vähemmän päiviä?

Vanhempien rikkonaiset välit tässä, kuten aina näissä riidoissa tekee asiasta hankalan. Miksi erositte kun jatkatte samaa toimintaa kokoajan eron jälkeenkin? Vastaus ei ole, se toinen riitelee koska yksin ei voi riidellä.

Lapselle puhelin ja soittaa sinulle jos ikävä. Sinulla on oikeuden pääts joten ei tarvitse etän kanssa neuvotella, katsot vain että tapaamiset sujuvat sovitusti. Kummasti tuossa iässä vanhemmat kuvittelee, että lapsi, joka vanhemman kanssa on elänyt liiton aikana ei voisi olla saman vanhemman kanssa eron jälkeen yhtälailla. Tuossa iässä kun koulu ei ole alkanut ja kaverit eivät hallitse ajankäyttöä lapsi oirehtii, eroakin mutta se menee ohi.

Juuri oikeuden sopimukset ovat sitä varten, että ei muutella ja kiistellä asioista. Oletko sinä ap se, joka lietsoo epävarmuutta ja haluat muutella sovittuja asioita?

mutta haluaisin huomauttaa että ap taisi mainita erosta olevan 3,5 vuotta eli mitenkääbn akuutista erosta johtuvasta ahdistuksesta lapsella on tuskin kyse.

Ja kiinnostaisi tietää monenko perheen kokemuksella lauot näitä yksin ei voi riidellä - kommentteja. On olemassa joukko ihmisiä jotka ovat omassa elämässään katkeria ja kostavat sitä ympärilleen. Uskoisin, että lähipiiristäsikin löytyy tällaisia. En väitä että ap:n puoliso olisi täysin virheetön, mutta väitän että voi olla myös oikeasti hankalia exiä.

Ja mikä juttu tää miksi erositte jos jatkatte smaan malliin on? Siis luuletko oikeasti että kaikki ihmiset eron myötä kasvavat vastuullisiksi ja järkeviksi? Siksihän ne erot juuri tulevat, että niitä engelmia on, eikä se ero ole mikään taikalaastari jonka avulla asiat sitten alkavat sujua. Tuskin sitä alunperinkään erottaisi jos asioista pystyttäisiin sopimaan! Nyt järki käteen.

Tällä palstalla käytetty muotitermi "narsistinen persoonallisuushäiriö" on kärsinyt täällä inflaation, mutta on valitettavasti meidän kuvioissamme totisinta totta.



Se, joka sanoi ettei yksin voi riidellä, ei selvästikään ole koskaan tuntenut yhtään narsistia. En halunnut sanoa tätä aluksi, koska tällä palsatalla tämän termin ääneen sanominen laukaisee valtaisan vastustusvyöryn. Meillä myös lastensuojelu ja psykiatrinen ovat tietoisia tilanteesta, mutta koska ei ole virallista diagnoosia, mihinkään ei pystytä puuttumaan. Etä on tehnyt myös viranomaisista kanteluita, joten ovat varpaillaan. Etävanhempi hoitaa perushoidon hyvin ja on muutenkin päällisin puolin esimerkillinen vanhempi. Etä on myös hyvin älykäs, eli pystyy peluuttamaan muita ihmisiä pillinsä mukaan. Ongelmat ovat syvemmällä. Etän uusi puoliso totesi heikkona hetkenään, kun puhui kanssani puhelimessa, että "Kukaan ei tiedä millainen hän on. Ei kukaan muu, kuin sinä ja minä." Ja näin se asia valitettavasti on. Avioero aikoinaan johtui myös etän narsismista. Jo tuolloin etä totesi, että "Lasta et tule saamaan, siitä pidän huolen!" Ja kyllä hän sitten kaikkensa onkin tehnyt.



Olisin erittäin tyytyväinen esim. joka toisen viikonlopun tapaamisiin, mutta se ei ole mahdollista. Ongelmana on se, ettei etävanhemmalle sovi mikään lähivanhemman ehdottama. Etävanhemmalle ei ole tosiasiassa juurikaan merkitystä lapsen todellisella edulla, vaikka siitä aina pauhaakin. Olennaista on "voittaa" lähivanhempi. Ihan kuin kyseessä olisi jokin kilpailu. Lastensuojelussa sanottiin suoraan, että tämmöisissä tapauksissa oikeutta saatetaan käydä siihen asti, että lapsi on kahdeksantoista.



Meillä ei kertakaikkiaan ole mahdollisuuksia muuttaa kauas. Nykyisellä puolisollani ja minulla

on molemmilla sellainen työ, joka vaatii verkostoitumista ja verkostomme ovat täällä. Muualla töitä olisi mahdoton saada. Myös koko sukumme ja ystävämme ovat täällä, samoin lapsen verkostot.



Tilanne tuntuu niin epätoivoiselta.

Kun teillä kerran on oikeuden päätös, on sitä noudatettava ellette sovussa saa muutettua päätöstä.



Ainoa tapa saada muutos, on käydä uusi oikeudenkäynti. Tosin, ei sekään takaa, että muutosta tulee.



Näin se vain menee.

kuin koettaa käydä oikeutta uudelleen ja uudelleen. Koeta puhua lapselle kuitenkin hyvällä mielellä näistä vierailuista.

ja pe-su. Jos ei hyväksy, hae muutosta oikeuden kautta.



Muita vaihtoehtoja ei ole.

tapaamisia? Vai asuuko etä niin lähellä että hoitaa eskarissa/koulussa käynnin?

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta miten olisi jos lapsi ja etävanhempi tapaisivat useammin mutta lyhyemmän aikaa kerrallaan? Jos välimatka on pitkä niin onhan se hankalaa, mutta koulun alkaessa noin pitkiä jaksoja ei kuitenkaan voi toteuttaa ellette asu lähekkäin.

ongelmana on etävanhemman vuorotyö, eli etävanhempi on usein viikoloppuisin töissä. tällä tosin on uusi puoliso, joka on viikonloppuisin kotona. mahtaisiko kuitenkaan onnistua...

mitään velvoitetta hoitaa lasta.



Eli eipä ole mitään tehtävissä.

Lapsi on nytkin kulkenut eskarissa etävanhemmankin luota. Asuvat viereisellä paikkakunnalla. Eli ei ilmeisesti tule muuttamaan mitään.

On todella kohtuutonta pyytää lasta ottamaan asia puheeksi vanhemmalleen! Vasta 12-vuotiaana lapsen mielipidettä asiasta kuullaan oikeudessa. Vanhempien tulee sopia asioista itse: mieluiten keskenään lastenvalvojan luona, mutt tarvittaessa oikeus päättää. Valitettavasti asiaa ei päätä lähi tai lapsi, vaan päätökseen tarvitaan etän suostumus tai oikeuden päätös. Sitä vastaan on ihan turha nyt taistella ja samalla pahentaa lapsen pahaa oloa. Sillä ei ole tapaamissopimuksen kannalta mitään merkitystä, että haluaako lapsi tavata vai ei. Sopimus on sopimus ja sitä noudatetaan.



Paras, mitä lähivanhempi voi tässä tehdä on yrittää saada lapsi menemään mielellään etävanhemman luokse. Se on kaikkien kannalta paras - etenkin lapsen.



Kuulostaa siltä, että kaikkein parasta olisi, jos lapsi voisi tavata etää lyhyen ajan useammin kuin pitkän ajan harvoin. Onko niiden tapaamisten pakko olla viikonloppuisin? Eikö voisi sopia siten, että lapsi tapaa etävanhemman kerran viikossa tai puolessa toista viikossa?

Sekä sossussa, että lastenpsykiatrisella on suositeltu, että lasta kehoitetaan kertomaan tunteensa itse etävanhemmalle. Lähivanhempi todella on suostutellut lasta menemään etävanhemmalleen -ja sitten lopulta pakottanut. Lähivanhemmalla ja etävanhemmalla ei ole minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Lähivanhemmalla on kylläkin keskusteluyhteys etävanhemman puolisoon, mutta tämäkään ei uskalla puhua asiasta etävanhemmalle.

tapaamiset pitää järjestää uusiksi.Tarkoitan satojen kilsojen päähän.

On todella kohtuutonta pyytää lasta ottamaan asia puheeksi vanhemmalleen! Vasta 12-vuotiaana lapsen mielipidettä asiasta kuullaan oikeudessa. Vanhempien tulee sopia asioista itse: mieluiten keskenään lastenvalvojan luona, mutt tarvittaessa oikeus päättää. Valitettavasti asiaa ei päätä lähi tai lapsi, vaan päätökseen tarvitaan etän suostumus tai oikeuden päätös. Sitä vastaan on ihan turha nyt taistella ja samalla pahentaa lapsen pahaa oloa. Sillä ei ole tapaamissopimuksen kannalta mitään merkitystä, että haluaako lapsi tavata vai ei. Sopimus on sopimus ja sitä noudatetaan.

Paras, mitä lähivanhempi voi tässä tehdä on yrittää saada lapsi menemään mielellään etävanhemman luokse. Se on kaikkien kannalta paras - etenkin lapsen.

Kuulostaa siltä, että kaikkein parasta olisi, jos lapsi voisi tavata etää lyhyen ajan useammin kuin pitkän ajan harvoin. Onko niiden tapaamisten pakko olla viikonloppuisin? Eikö voisi sopia siten, että lapsi tapaa etävanhemman kerran viikossa tai puolessa toista viikossa?

Jos sopimus on tehty vain etävanhemman oikeuksia ajatellen niin että lapsi kärsii on sopimus rikottava ja neuvoteltava uusi.

Mihin unohtui lapsen oikeus olla turvassa?

Voi sua ap, kurjassa tilanteessa olet. Lastensuojelussa vuosia työskenneltyäni olen huomannut saman ilmiön, että narsku voi kiusata kunnes lapsi täyttää 18v. Aito narsku keksii yhä hurjempia juttuja saadakseen kaikki osapuolet pelon valtaan.

Täysin epävirallinen kommentti, ei ls-työntekijän suusta. Oletko miettinyt, ettei lapsi menisi aina tapaamisille. Uhkasakko taitaa olla melko pieni, jos exä sellaista hakee.

Voimia sulle ja toivottavasti asiaan tulee selvyys, jotta saatte lapsen kanssa elää mahd normaalia arkea. Hyvää Joulua

teidän välinne pilaavat lapsen fiiliksen.



Tätä manipulaatiota lapselle tapahtuu varmasti sinunkin puoleltasi, se paistaa tekstistä läpi.

ymmärrän hyvin tilanteenne. On kauheata lähettää pieni lapsi matkaan kun hän ei halua, varsinkin jos etävanhemman toiminnasta joutuu oikeasti olemaan huolissaan.



Mainitset etällä olevan uuden puolison. Minkälainen ihminen hän on? Olisiko häneen saatavissa keskusteluyhteyttä? Kokeeko lapsi hänet turvalliseksi?



Osaisiko lapsenne käyttää jo kännykkää? Hänen ikäväänsä saattaisi auttaa tieto, että lähivanhemmalle voi aina soittaa. Samoin etälle voisi soittaa niinä aikoina kun lapsi on teillä.



Etävanhemman kanssa voisi yrittää sopia lyhyemmistä ja tiheämmistä tapaamisista, esim. yksi 3 pv jakso ja kaksi yksittäistä päivää.



Joku mainitsi yhtenä vaihtoehtona pois paikkakunnalta muuttamisen. Tällöin etä voisi kuitenkin haastaa teidät uudelleen oikeuteen ja käyttää argumenttina lähivanhemmuuden saamiseen sitä, että hän tarjoaa lapselle muuttumattomat olot tutussa ympäristössä. Tämäkin oikeudessa painaa.



Mikäli lapsi todella oirehtii ja voi huonosti, eikä kyseessä ole ohimenev' kausi, niin sitten vaan sossujen kautta uutta olosuhdeselvitystä ja uutta kierrosta oikeudessa.



Surullinen tilanne kaikkien osapuolien kannalta.