Onko muille poikien äideille tullut huoli että millaisen miniän saa?

sillä susta jo nyt huokuu se, että tulet olemaan sellainen paha anoppi...



Eli rentoudu, kultainen keskitie ehkä parasta nyt :)

kiitos tämän palstan poispilattujen neurootikkojen.



Äidilläni oli hyvät ja läheiset välin vävyihinsä ja miniäänsä ja kuvittelin että se on normaalia.



Sitten eksyin tälle palstalle.

alusta asti kohdeltu kynnysmattona. Luotan siihen, että ihanat poikani tekevät oikean valinnan (siis itselleen oikean, ei minulle). Tulipa millainen miniä tahansa, samanlaista kohtelua ei tule saamaan kuin minä.

sillä susta jo nyt huokuu se, että tulet olemaan sellainen paha anoppi... Eli rentoudu, kultainen keskitie ehkä parasta nyt :)

mikä sinusta huokuu? Kestätkö kohdata sen?

minulla on maailman paskimmat mummot, sekä äiti että anoppi, jotka ovat aivan totaalisen piittaamttomia ja lapsenlapset eivät kiinnosta heitä tipan vertaa. Oma äitini ei ole viitsinyt edes nuorinta lastani tavata, anoppi käy ehkä kerta vuoteen. Ei puhettakaan että kumpikaan olisi ikinä hoitanut, tai auttanut muuten, tai saati tarjonnut apuaan. Elävät vain itselleen nyt, kun ovat vailla vastuuta kenestäkään.



Nämä kokemukset ovat oiva oppikoulu siihen, millainen anoppi minusta tulee. Ei huolestuta yhtään. Uskon että asiasta ei tule mitään ongelmaa kun käy yhden hyvän keskustelun pelisäännöistä siinä vaiheessa kun miniä lasta odottaa. Ja samalla kerron sitten sen että miten pahalta minusta tuntui kun minua ei autettu, ja siksi olen aina valmis auttamaan miniää, ja aina saa soittaa ja pyytää ja teen parhaani että pääsen apuun.



On todella loukkaavaa kun anoppia ja omaa äitiä ei yhtään kiinnosta mummous ja lapsenlapset. Tämä ei sinällään kyllä ole yllätys koska molemmat mummot aikanaan hoidattivat omat lapset muilla, varsinkin oma äitini on oikein "malliesimerkki", kun laittoi minut jo 2kk ikäisenä hoitoon ja mummo hoiti kaikki viikonloput, lomat ja viikollakin. Äiti ei IKINÄ ollut töistä pois jos sairastuin, aina se oli mummo joka hoiti itkut, sairaudet ja oksennukset pois lattialta.



Itselläni on siis niin paljon huonoja kokemuksia surkean huonoista mummoista, että tiedän tasan tarkkaan miten EI pidä käyttäytyä. Olen aina miniäni tukena, jopa siinäkin tilanteessa, jos kävisi ilmi että minä ei minusta pitäisi.

Minunkaan anopilla ei ole hyvä suhde lapsiini. Koska emme tule ollenkaan toimeen. Hän on sitä tuppautuja-tyyppiä. Todella töykeä ihminen.



Itsellänikin 2 poikaa ja 1 tyttö. Ehkä en saa lapsenlapsia kuin vain pojilta... ja siinä sitä sitten ollaan.



Teen kaikkeni että kunnioitan lasteni kumppaneita mutta eihän se ole edes niin yksinkertaista. Eli tarvitaan onnea matkaan.

Itselläni on loistavat välit anoppiin. Ja minulla on kolme poikaa, niin uskon, että jonkun miniän kanssa synkkaa kuitenkin.

olen huomannut harmittelevani välillä salaa sitä, kuinka tärkeää pojalleni tuntuu olevan tyttöjen ulkonäkö.



Välillä otan asian jopa puheeksi, mutta puhe tuntuu menevän kuuroille korville...Eli joo. Jollain tasolla murehdin hiukan, ettei poikani osaa ajatella riittävästi sydämellään tai järjellään, vaan valitsee vaimonkin vain ulkonäön perusteella...

minä suhtaudun lapsen kasvatukseen niin, että kun poika löytää vaimon ja menee naimisiin, niin he ovat sitten vaimonsa kanssa yhtä. Minulla ei siinä kuviossa enää ole mitään roolia.

Jos haluavat pitää yhteyttä, olen iloinen asiasta. Mitään odotuksia minulla ei ole minkään asian suhteen. Pitää osata luopua lapsestaan kun hän löytää vaimon. Muuten tuskin voi saadakaan mitään.

olen aivan varma siitä, että hän tulee löytämään/saamaan hyvän vaimon. Huonoa hän ei varasti huoli. Eli ei pienintäkään huolta asian suhteen.

olen aivan varma siitä, että hän tulee löytämään/saamaan hyvän vaimon. Huonoa hän ei varasti huoli. Eli ei pienintäkään huolta asian suhteen.

sillä susta jo nyt huokuu se, että tulet olemaan sellainen paha anoppi... Eli rentoudu, kultainen keskitie ehkä parasta nyt :)

mikä sinusta huokuu? Kestätkö kohdata sen?

minä suhtaudun lapsen kasvatukseen niin, että kun poika löytää vaimon ja menee naimisiin, niin he ovat sitten vaimonsa kanssa yhtä. Minulla ei siinä kuviossa enää ole mitään roolia.

Jos haluavat pitää yhteyttä, olen iloinen asiasta. Mitään odotuksia minulla ei ole minkään asian suhteen. Pitää osata luopua lapsestaan kun hän löytää vaimon. Muuten tuskin voi saadakaan mitään.

ärsyttää jo valmiiksi. Kun muistelenkin millainen pälli olin itse parikymppisenä! Mun anoppi on kyllä ollut todella kultainen ja ymmärtäväinen. Epäilen pystynkö itse samaan. Mulle ei ihan oikeasti olisi väliksi vaikka poika olisi homo. Sitten ei ainakaan tarvisi mitään parikymppisiä tytönhupakoita katsella :D.

ja siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

t. kolmen pojan äiti, joista yksi jo täysi-ikäinen

sillä poikani valitsee kumppaninsa. Minä kohtelen ihmisiä ihmisinä. Minulla on nyt maailman paras miniä toivon vain, että poikani pitää kiinni hänestä

Kolmen pojan äitinä täytyy vaan toivoa, että edes joku miniöistäni (tai nykyaikana vävyistäni!) haluaa tulla toimeen kanssani - siitähän se aika paljon on kiinni.

Itselläni on hyvä anoppi, joka on paljon osallistunut perheemme elämään ja hoitanut lapsiamme - kuten myös omat vanhempani.



Esikoispoikani on jo 16-vuotias. Vielä ei ole tuotu miniöitä näytille.

ja siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

t. kolmen pojan äiti, joista yksi jo täysi-ikäinen

Minä kunnioitan lapsiani ja heidän ystäviään ja tulevaisuudessa heidän kumppaneitaan. Ja aion hyväksyä sen pakollisen kaksikymppisvaiheen, jolloin ollaan aika rasittavia... mutta eivät sitä ole pelkästään miniät, myös omat lapset ja myös itse olin.

Entisen poikaystäväni äiti oli minulle aina kiltti ja otti minut perheeseen. Nykyiseni äiti inhosi minua perhetaustani takia. Sellaista on paha mennä korjaamaan jälkikäteen eikä se ole onnistunutkaan. Toki se näkyy nyt suhteessa anopin ja lastemme välillä.

En ole edes miettinyt asiaa. Ja voihan olla, että poika tuokin miniä sijasta vävyn näytille ;)

Minullakin on kolme poikaa - ja ihana tytär myös. Pojat ovat ihan fiksuja ja kivoja, ja valitsevat varmasti kivat ja fiksut tyttöystävät. Olen yleensä aina ihmisten kanssa tullut toimeen ja ymmärrän monbenlaista, en pidä todennäköisenä, että miniöiden kanssa ongelmia tulisi. Ei siinä tarvitse hirveästi jossain roolissa olla, vaan kohdataan ihminen ihmisenä ja sydän auki.