tissille nukahtaminen
Meidän 8kk poika nukahtaa vain tissille (vaunut ovat poikkeus). Olen jo jonkun aikaa ajtellut että kokeilisin opettaa pojan nukahtamaan ilman tissiä, mutta ei tule mitään, poika vain pyörii ja pölöttää sängyssä jos yritän silitellä ja laulella unilaulua, lopulta aina (viimeistään 1½h jälkeen) luovutan ja annan tissin suuhun, siihen nukahtaa yleensä viimeistään puolessa tunnissa, joskus tosin menee tuntikin. Kaikkialla toitotetaan että lapselle pitäisi opettaa ero syömisen ja nukahtamisen välille, jos nukahtaa tissille, pitäisi herättää jne. Mitä mieltä olette tästä?
Kertokaa mulle kokemuksianne ja miten nukutatte vauvan? Oletteko jo alusta asti opettaneet ettei tissille saisi nukahtaa vai joskus myöhemmin, minkä ikäisenä ja miten tämä on onnistunut.
Poika nukkuu meidän sängyssämme. Mielelläni kuuntelisin kokemuksia myös siitä miten omaan sänkyyn opettelu on sujunut, ja kannattaakohan näiden opettelua koittaa yhdistää, vai opettaisiko ensin nukahtamaan ilman tissiä ja sitten vasta omaan sänkyyn?
Kommentit (7)
Minä olen aina nukuttanut lapseni sillä tavalla kuin silloin on hyvältä tuntunut.
Oli vaihe, jolloin hän nukahti vain syliin; toinen, jolloin piti silitellä hiuksia, kunnes uuvahti; kolmas, jolloin tuli aina viereen perhepetiin. Vielä isonkin teinin kanssa olen istunut sängynlaidalla, jos on ollut asiaa tai läheisyyden tarvetta. Sen mukaan on menty, mikä on silloin hyvältä tuntunut.
Voin kertoa, että mikään vaihe ei ole jäänyt päälle enää sen jälkeen, kun se on lakannut tuntumasta hyvältä. Kaikki ovat menneet ohi aikanaan ihan itsestään.
Minusta tämän asian kanssa ei kannata niuhottaa mihinkään suuntaan. Kukin tehköön, kuten hyväksi näkee.
on kyllä väsynyt, vien nukkumaan vasta kun alkaa hieromaan silmiään ja muutenkin näyttää väsymyksen merkkejä. Ja se onkin osasyy siihen että nukahtaminen vierähtää jos ei saa tissiä, koska ei osaa nukahtaa muuten ja sitten väsymys menee niin pahaksi että vain kiukuttaa.. Olen yrittänyt jättää poikaa omaan sänkyyn (tuttia ei suostu syömään), jossa saattaa olla puolikin tuntia tyytyväisenä, höpöttää ja välillä vähän itkaisee väsymystään, mutta ei kuitenkaan nukahda. Lopulta alkaa itkemään kunnolla, ja kun menen luo ei lopeta ennen kuin otan syliin ja on jo taas niin väsynyt ettei mistään tule mitään..
Kai minun pitäisi vain viedä omaan sänkyyn, ja käydä rauhoittamassa kun itkee ja jatkaa tätä sitten vaikka koko yö, niin kylläähän hän tietenkin jossain vaiheessa nukahtaa..Jotenkin vain ei millään raaskisi. Mieleen tulee, että jos se toimikaan niin turhaan itketän. Onko kellään kokemuksia tuollaisesta unikoulusta, toimiko? Tai onko kokemuksia siitä että on antanut pitkäänkin nukahtaa tissille?
nukahtaneet rinnalle, enkä ole heitä herätellyt sänkyyn siirrettäessä. Tapa jäi helposti pois silloin kun imetys loppui. Nyt reilu vuodenikäinen siirtyi pois meidän makuuhuoneesta ja on pitänyt hiukan iltaisin silitellä ja hyräillä uneen kun totuttelee uuteen huoneeseen. Meillä molemmat nukkuneet aina omassa sängyssä. Olen samaa mieltä kun edellinen, jos lapsi ei nukahda puolessa tunnissa hän ei selvästi ole väsynyt.
jos lapsi ei nukahda puolessa tunnissa hän ei selvästi ole väsynyt.
Siis kuten jo sanoin, lapsi on väsynyt, mutta koska ei saa rintaa, ei osaa nukahtaa, ja näin tulee yliväsyneeksi, eikä saa unesta enään mitenkään kiinni kun vain itkeskelee ja pyörii.. ap
ihan niin pitkään kuin vauva haluaa. Ei ole ollut ongelma. Kuopus oli helppo tapaus, lopetti rinnalle nukahtamisen jo 2 kk ikäisenä. Esikoinen teki sitä pidempään, n 10 kk ikäiseksi saakka. Ikinä en ole unikouluttanut, huudattanut tms. (vaikka kuopus heräili tosi tiheään) ja uskon sen olevan osasyy siihen, että meillä on nykyään helposti nukahtavat ja tyytyväisesti nukkuvat lapsen. Nukahtamiseen ja nukkumiseen ylipäänsä ei liity mitään negatiivisia mielleyhtymiä.
Meillä on tehty niin, että olen nukuttanut vauvan rinnalle imettäen sohvalla ja kantanut sitten nukkuvanan omaan sänkyynsä. Ovat siis alusta asti nukkuneet ainakin osan yötä omassa sängyssään. Jos ovat heränneet yöllä syömään, olen yösyötöllä nostanut viereeni ja vauva on nukkunut loppuyön vieressäni. Kun eivät enää ole syöneet yöllä, ovat nukkuneet koko yön omassä sängyssä (ei ole tarvinnut erikseen opettaa omaan sänkyyn nukahtamista, vaan tämä taito on opittu vähn kuin vahingossa siinä sivussa).
Esikoinen alkoi jo 2 kk ikäisenä vauvana jäämään hereille iltasyötön jälkeen, joten hänet sai kantaa hereillä sänkyyn ja hän jäi sinne tyytyväisenä. Kuopus alkoi tekemään tätä n. 10 kk ikäisenä, yhtäkkiä ei enää nukahtanutkaan rinnalle. Hän jäi kuitenkin nuokkumaan syliini ja kannoin hänet nukkuvana sänkyynsä. Muutaman illan tein tätä ja aina vein hänet sänkyyn vähän edellisiltaa aikaisemmin. Tosi nopeasti oltiin siinä tilanteessa, että hänet sai viedä sänkyyn ihan hereillä ja hän osasi nukahtaa itse.
Se nyt on ihan sama mihin se lapsi nukahtaa kunhan nukahtaa. Mulla on kolme lasta ja sillä kokemuksella sanoisin, että se mikä sopii teille parhaiten on se paras tapa. Ei ole meilläkään yksikään vaihe jäänyt päälle, aika aikaansa kutakin. Pakolla ei ole meillä järjestynyt yksikään asia, aikanaan ovat tapahtuneet itsestään. Se on varmaan ihan hyvä viisaus, että 'ei yhtään lasta ja seitsemän kasvatusteoriaa, nyt on 7 lasta ja ei yhtään teoriaa'. Nauttikaa elämästä, ei siitä tarvitse ehdoin tahdoin vaikeaa tehdä
tutti suuhun (jos syö tuttia), toivotat hyvät yöt ja kävelet pois? Alkaako huutamaan vai höpötteleekö? Meillä vauva on alusta saakka pistetty omaan sänkyyn nukkumaan, tutti suuhun valot pois ja hyvän yön toivotus, sitten pois ja tadaa- hetken päästä lapsi nukkuu.. Koska ihan selkeästi lapsesi seurustelee sinun kanssasi, eikä ymmärrä että nyt on uniaika. Toisaalta jos kerran nukuttamiseen menee tunti tolkulla, niin ei lapsi kyllä kovin väsyneeltä vaikuta..