Anoppi ärsyttää!!

läheisriippuvaisia?

Vai asuvatko nämä vauvanviejät teillä?



Kaksi lasta on kasvatettu ja molempia ovat kummit ja sukulaiset, jopa ystävätkin saaneet pitää sylissä kyläillessään, jos ovat halunneet. Jotkut lässyttivät vauvakieltäkin. Ei haitannut ollenkaan eikä oltu mustasukkaisia, olihan meillä paljon omaa aikaa vauvan kanssa silloin kun ei ollut vieraita.



Kuulostatte luvalla sanoen aika neuroottisilta.

Eikä se paikka ole teidän ydinperheessänne millään tavoin missään keskiössä. Vauva on teidän pienenne, ei todellakaan hänen. Hän ei sanele, hän ei ohjaile toimintaanne. Mä kiukustuisin kunnolla, jos joku (kuka vaan muukin) omisi vauvaani noin, ja se on ihan vaan tätä täysin luonnollista omaa pienokaistani suojaavaa äitiä minussa! Anoppisihan esimerkiksi on omansa jo hoivannut, sun lapsesi ei ole mikään terapialelu hänelle.

Eli ymmärrän kyllä että ärsyttää, eikä tuohon tarvitse vetää edes mitään hormoneja mukaan. Välittämisensä voi ihminen osoittaa kyllä ilman että tunkee iholle ja astuu toisten varpaille! Teidän pitää varmaankin koulia se nyt tajuamaan nämä asiat heti alkuunsa. Enkä tässä todellakaan tarkoita, etteikö olisi kiva että mummo on elämässä jotenkin mukana, se on hieno asia tietenkin, mutta fiksu ihminen EI nyt vaan toimi noin. Aikuinen ei tunkeile toisten elämään omimaan toisen tärkeintä noin. Ja asiahan ei ole mustavalkoinen, olisi monia tapoja osoittaa kauniisti että perheenne on hänelle tärkeä.

Tuo on kamalan ajattelematonta vallanhalua häneltä tai jotakin vääränlaista perheessäänne kiinni roikkumista, jos siis mielipiteeni sanon. :/

ymmärrätkö sinä tästä elämästä mitään vielä?Taidat olla aika pikkutyttö??Ei se ole ollenkaan huono asia,että vauvan ympärillä hössötetään.Mietipä miltä susta tuntuu kun olet anoppi ja sulle alettais saneleen kuinka paljon saat pitää vauvaa sylissä jne...Kyllä ongelma on nykyään siinä,että liian monia isovanhempia ei vauvat kiinnosta,ainoastaan omat menot ..

mutta niiden "hylättyjen lastenlasten" vanhemmat taas rääkyvät, että eivät saa hoitoapua!

mutta niiden "hylättyjen lastenlasten" vanhemmat taas rääkyvät, että eivät saa hoitoapua!

kaikki on suhteellista, mulle kelpaa hoitoapu mutta otan sitä mielummin ihmiseltä joka ei yritä väkisin tunkea mun ja lapseni väliin vaan ymmärtää oman paikkansa.

On niissä anopeissakin niitä läheisriippuvaisia.. ja kyllä "äiti huomaa sellasen normaalin sylissä pitämisen ja omimisen eron. Ainakin mä huomaan.

Ihmiset jotka tajuaa arvostaa sitä että omat vanhemmat on lapselle nro 1, ei ainakaan mua ärsytä yhtään vaikka kuinka lässytää tai pitää sylissä :)

tuoreet äidit anoppi tarpeeksi kaukana vauvasta, itse tein sen virheen että anoppi pääsi auttamalla tekemään asioita joista en oel nyt 3v jälkeenkään päässyt yli, enkä pääse. Siis teki asioita joita ei jälkeenpäin pysty korjaamaan, ja minä tyhmänä, kokemattomana äitinä uskoin ja otin neuvot vastaan!



En lähde sen tarkemmin erittelemään, mutta itse en ikinä, ikinä tule tekemään vastaavia virheitä oman mahollisen miniäni kanssa. Teen sitten toisenlaisia virheitä, mutta se oma rauha on annettava tuoreelle äidille ja sillä selvä. Mieheni pyysi siis anoppia auttamaan kun oli itse pois ja minä otin avun vastaan mutta se meni tosiaan yli.

Syötti esikoista ja maistoi ensin sosetta itse ja työnsi sitten saman lusikan lapsen suuhun. Niin on kautta aikojen kuulemma tehty ja hammaspöpöjen tarttuminen vauvaan on mahdotonta....toivottavasti ei siirtänyt helikobakteeria.



Anoppi rakastaa muita lapsenlapsiaan enemmän, helpompi ajaa 100 km hoitamaan niitä muita kuin 10 km meille. Ristiäislahjoja ei ole antanut ja kesäteatterikutsu tai mustikanpoiminta on mennyt tärkeydessä ohi lasten syntymäpäivien, vaikka kutsut lähetetty ajoissa.

minusta olisi ihanaa jos anoppi tulisi meille ja siivoaisi talon lattiasta kattoon. kiittämätön miniä joka sellaisesta pyyteettömästä avunannosta suuttuu

Saa nähdä minkälainen hössääjä ja neuvojen tuputtaja omasta anopistani tulee. Minulla on kuitenkin aiemmasta liitosta useampi lapsi ja anopin ainokainen on yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Joten luulen, että osaan ohittaa vanhentuneet neuvonsa ilman tunnekuohuja ja tehdä kuten itse katson parhaaksi. Mies vaan tuntuu anopin puheiden mukaan olleen suorastaan flegmaattinen vauva, nukkunut täysiä öitä alusta asti, välttyneen uhmaiältä täysin jne. Vaikka epäilen ajan kullanneen muistot, huolestuttaa tuo kuitenkin, kun normaalilla temperamentilla varustettu, tavallisen itkuinen vauva voi anopin mielestä olla sitten huonosti hoidettu/kärsivän nälkää/jne.jne.

"ymmärrätkö sinä tästä elämästä mitään vielä?Taidat olla aika pikkutyttö??Ei se ole ollenkaan huono asia,että vauvan ympärillä hössötetään.Mietipä miltä susta tuntuu kun olet anoppi ja sulle alettais saneleen kuinka paljon saat pitää vauvaa sylissä jne...Kyllä ongelma on nykyään siinä,että liian monia isovanhempia ei vauvat kiinnosta,ainoastaan omat menot .."



Eivätkö tuollaiset ihmiset missään kohdassa tajua pysähtyä miettimään omaa toimintaansa! Kerta kerran jälkeen tuollaiset "ihan hyvää hyvyyttään" survovat toisten varpaille, tunkevat toisten reviireille pätemään, määräilevät, vähättelevät, kilpailuttavat, vertailevat, mitätöivät. Missä tahansa ympäristössä tuollainen ihminen on aika raskas. Ei tuollaisella käytöksellä ole aidon välittämisen kanssa mitään tekemistä!



Niin että minä olen kyllä aikuinen, mutta sun tekstistäsi päätellen mietin oletko sinä itse sitä henkisesti.



Siis todellakin sen että välittää voi tehdä viisaasti ja hienotunteisesti, ja niinpä kaikilla on hyvä olla. Eivät nämä(kään) asiat ole mustavalkoisia, että anopilla (tai kellä nyt vaan) on vaihtoehdot "nyt mä omin tästä tän sun pienen lapses ja yritän määrätä sun kodissas ja elämässäs" tai sitten "heippa ei nähdä enää kun eihän meitä kaivata yhyy." Kenen kanssa tahansa saa välit huonoiksi, jos ei osaa kunnioittaa toista ihmistä ja niitä hänen rajojaan ja varmaankin nyt kuka tahansa HALUTESSAAN tajuaa ihan hienosti missä ne rajat menee. Omiminen esimerkiksi todellakin on ihan eri asia kuin toisen ihmisen lapsen sylissä pitäminen hetken aikaa.