Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ärsyttää!!
15.02.2012 |
En vaan jaksa sen hössötystä! Se ei näe mitään muuta kuin vauvan eikä meinaa antaa vauvaa mulle ollenkaan, kun meen esim. syöttämään tai vaihtamaan vaipan. Ärsyttää aina pelkkä ajatus, kun ne on tulossa tänne tai me ollaan menossa sinne :/
En tykkää yhtään, kun se puhuu siansaksaa sille. Vauvalle voi kyllä puhua ihan suomenkieltä eikä tollasta kamalan kuuloista mongerrusta.
Ehkä mulla on asenneongelma, mutta mua vaan ärsyttää sen käytös! Se on jotenki ihan seonnu, kun siitä on tullu isoäiti. Muuten aivan ihana ihminen. Kiltti ja herttanen.. mutta mua vaan ärsyttää :(
Kommentit (29)
niin sano asiasta.
Jos tätä tapahtuu noin kerran viikossa 2 tuntia kerrallaan, niin niele!
Sinulla on asenneongelma ja hormoonitoiminta vielä sekaisin.
Kyllä se siitä tasaantuu, eikä tuon vuoksi kannata rikkoa välejä.
Jo voihan mies välillä käydä lapsen kanssa anoppilassa ilman sinua, saat levätä eikä tarvitse kuunnella anoppia.
Onneksi oma äitisi ilmeisesti osaa käyttäytyä ärsyttämättä. Se on jo puoli voittoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman äidin käytös ei ärsytä ollenkaan. Mielelläni jätän vauvan hoitoon omille vanhemmilleni :)
mahtaa olla mukava tunne kun anoppia kiinnostaa. Jos anoppi käy teillä kerran pari viikossa, anna olla, kuten joku jo neuvoikin.
Oma anoppi kun ei ole käynyt puoleentoista vuoteen meillä lapsia katsomassa. Kuopus on nyt 3v. Ei sitä kiinnosta. Onneksi mulla on ihanat, lapsirakkaat vanhemmat.
kiitollinen tuollaisesta mummista. Höllää asennettasi ja nauti siitä, että lastasi rakastavat muutkin kuin sinä.
Täällä sama juttu. Lapsemme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Hössötys alkoi heti, kun päästiin sairaalasta ja jatkuu edelleen (lapsi nyt 8kk). Aluksi oli juuri tuollaista vauvan omimista ja sössöttämistä. En puuttunut asiaan, koska emme nää usein ja juurinkin "nielin" kaiken ja yritin kestää. Älä tee samaa virhettä kuin mä! Tämän 8kk:n aikana on tullut milloin minkäkinlaista ohjetta ja kommenttia lapsen hoidosta, anoppi on aina oikeassa ja minä väärässä, joka asiassa! Ja koko ajan pahenee. Olen siis kestänyt nyt 8kk ja mitta alkaa olla täynnä. Pelkään itsekin tilannetta jolloin räjähdän ja kaikki purkaantuu ulos. Olisi kannattanut sanella säännöt jo hyvissä ajoin...
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aivan samoja tuntemuksia herättää kyseinen henkilö minussakin! Olemme muutenkin hänen kanssaan täysin vastakohdat toisillemme.
sehän on hellittelyä. Puhunut moni muukin meidän lapselle ja itse tykkäsin! ja lapsi oppii silti hienosti puhumaan. Tiesitkö että se hellittelykieli on lapsen kehitykselle hyväksi. Lapset nauttii siitä.
Omimista en ehkä niin ymmärrä mutta kaikki muu mummossa lienee ok? Olisin kiitollinen avuliaasta mummosta.
Itseäni ärsytti aikanaan kun joutuu passaamaan vauvanhoidon ohella muitakin kahvilletulleita.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole iloinen siitä, että anoppisikin rakastaa vauvaanne! Hänen rakkautensa ei ole mitenkään sinulta tai vauvalta pois, päinvastoin. Anna anopin olla haltioitunut lässyttäjä. Ei sinun tapasi olla vauvan kanssa ole se ainoa oikea. Parempi, että anoppisi on vauvan kanssa omalla tavallaan, luontevasti. Eikö sinusta ole ihana ajatus, että tuollainen omistautuminen todennäköisesti johtaa siihen, että lapsellasi on mummoonsa tulevaisuudessa hyvä suhde?
Eikä se paikka ole teidän ydinperheessänne millään tavoin missään keskiössä. Vauva on teidän pienenne, ei todellakaan hänen. Hän ei sanele, hän ei ohjaile toimintaanne. Mä kiukustuisin kunnolla, jos joku (kuka vaan muukin) omisi vauvaani noin, ja se on ihan vaan tätä täysin luonnollista omaa pienokaistani suojaavaa äitiä minussa! Anoppisihan esimerkiksi on omansa jo hoivannut, sun lapsesi ei ole mikään terapialelu hänelle.
Eli ymmärrän kyllä että ärsyttää, eikä tuohon tarvitse vetää edes mitään hormoneja mukaan. Välittämisensä voi ihminen osoittaa kyllä ilman että tunkee iholle ja astuu toisten varpaille! Teidän pitää varmaankin koulia se nyt tajuamaan nämä asiat heti alkuunsa. Enkä tässä todellakaan tarkoita, etteikö olisi kiva että mummo on elämässä jotenkin mukana, se on hieno asia tietenkin, mutta fiksu ihminen EI nyt vaan toimi noin. Aikuinen ei tunkeile toisten elämään omimaan toisen tärkeintä noin. Ja asiahan ei ole mustavalkoinen, olisi monia tapoja osoittaa kauniisti että perheenne on hänelle tärkeä.
Tuo on kamalan ajattelematonta vallanhalua häneltä tai jotakin vääränlaista perheessäänne kiinni roikkumista, jos siis mielipiteeni sanon. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot reippaasti, että minä otan vauvan nyt ja menen syöttämään / kuivittaan vai mitä nyt aioitkaan tehdä. Miksi se anoppi ei muuten vaihda sitä vaippaa?
Mutta anna sen mongertaa :D mitä se haittaa?
Sinulla on hormoonit sekaisin ja siksi tunteet niin pinnassa. Se on normaalia. Samoin se on normaalia, että luotat omaan äitiin enemmän. Koska sinun äidin vauvanhoito on sinulle tuttua ja oikeaa. Anopin vierasta ja väärää. Se on ihan normaalia. Minulla oli myös ongelmia anopin kanssa, ei noin pahoja mutta jotain kuiten. Ja kaikilla, ihan kaikilla ystävilläni myös.
Anoppi on tietyllä lailla meille ihan vieras. Ainakin verrattuna omaan äitiin. ja kun vieras ihminen tulee omimaan meidän ikiomaa ihanaa vauvaa ja vielä jos erehtyy neuvomaan niin kyllähän siinä käyrät nousee :D
Puhalla ja kestä osa, mutta osin voit pitää pääsi. Neuvomista ei tarvi kestää. Kuuntelet, ja sanot, että minä teen silti näin.
Meillä oli veden juonti ongelma... vauvalla kuulema oli jano! Siis sillä samalla vauvalla joka ei syönyt mitään kiinteää vai eli pelkällä rintamaidolla. Tai sen selkä puutui nukkuessa ja milloin mitäkin.
kuulostaa tutulta, meillä kokohomma meni muutenkin ihan liallisuuksiin kun rupesi tekemään yllätysvierailuja monta kertaa viikossa. En tykkää yhtään yllätysvieraista ja anoppi rupes ravaamaan kuin olisi tullut omaan kotiinsa.
Sanoin monta kertaa ystävällisesti, ei mennyt perille, kunnes kerran räjähdin ja sanoin että nyt riittää, ei minunkaan äitini täällä kokoajan ravaa, haluan olla rauhassa omassa kodissani, soita etukäteen ja miel. jo edellisenä iltana jos olet tulossa.
Tämän "mun räjähdyksen" jälkeen homma muuttui ja saimme omaa rauhaa ja turha hössötys jäi pois. Voi olla että anoppi ei minusta enää niin tykkää mutta ei sen väliä, meillä on oma koti ja oma rauha, kyläillä voidaan sovitusti. 3 vuotta kestin tätä ennen räjähdystä, siivoili myös kaappeja ja muutteli huonekalujen paikkaa omin päin ennen. Ovesta kun lähti laitoin kaiken takaisin entisille paikoilleen. Osteli mattoja ja verhoja meille joista en tykännyt. Kun muutettiin en laittanut niitä enää uuteen kotiin, helpotus.
Ihan käsittämätöntä käytöstä, ei tulisi itselle mieleenkän toimia näin.
Joskus on pakko laittaa rajat, tee se ajoissa, homma tuppaa pahenemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minusta tulee todella etäinen anoppi.
Onnittelukortin voin ehkä lähettää, kun lapsi syntyy. Jos löydän tarpeeksi neutraalin.
Pidän anopistani mutta oikeesti sen rajan on mentävä jossian.Asuvat tuossa lähellä ja pamauttavat meil?e juur sillon kun heitä huvittaa,eivät ilmota tulstaan.Tulevat kuin omaan kotiinsa.Anoppini pitää itsestään selvyytenä että poikani menee sinne aina hoitoon vaikka itselläni on myös äiti,lapsen mummi.Kaiken huippu oli yhden puhdin kun tuliva omilla avaimilla sisälle,heillä on vara-avain kun asuvat niin lähellä.Sen lopettivat kun huomasivat varmaan ilmeestän iettä nyt riittttttäääää!!!!!!!!!!!!!!Sillon kun oli sairaalaassa synnyttämmässä,täällä anoppi avulias oli siivonnut MUN talon lattiasta kattoo.Oli ihan kiva tulla siistiin kotiin mutta en pidä siitä että MUN kotona häärätään kun oon poissa,järjestellään tavarat yms...nyt pidä ensi kerralla huolen että tänne ei ketään tuu huseeraaman poissa ollessani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsenlasta syliin enkä oikeastaan muutenkaan ottanut huomioon. Pyrin kaikin tavoin elämään kuin lapsenlasta ei olisi, jotta en loukkaisi miniän tunteita. En puutu elämäänsä mitenkään ja jos kertovat, että rahat ovat tiukalla niin olen kuin en kuulisi koko asiaa, enhän halua sekaantua ja pilata kaikkea.
Meillä miniä valittaa, että olen tunnekylmä, mutta kyse on lapsen parhaasta. Eipä pääse paha isoäiti pilaamaan ja tuhoamaan lapsenlasta lässytyksellä tai vääränvärisellä paidalla.
lapsenlasta syliin enkä oikeastaan muutenkaan ottanut huomioon. Pyrin kaikin tavoin elämään kuin lapsenlasta ei olisi, jotta en loukkaisi miniän tunteita. En puutu elämäänsä mitenkään ja jos kertovat, että rahat ovat tiukalla niin olen kuin en kuulisi koko asiaa, enhän halua sekaantua ja pilata kaikkea.
Meillä miniä valittaa, että olen tunnekylmä, mutta kyse on lapsen parhaasta. Eipä pääse paha isoäiti pilaamaan ja tuhoamaan lapsenlasta lässytyksellä tai vääränvärisellä paidalla.
Lapsen isänäidin on vaikeampi luoda lapsenlapseen suhdetta kuin äidinäidin. Just tuon miniän käytöksen takia... Kun mikään ei ole hyvä.
Itsellä on kaks poikaa ja kolmas tulossa. Saa nähdä miten aikoinaan pärjään. Toisaalta saan varmasti pikku-veljen vaimon kanssa siinä välissä harjoitella :D :D mutta en ole varmaan miehen siskona yhtä kova uhka kuin olen sitte joskus miehen äitinä...
Tai en tiedä... kyllä olen itse tuohon miehen siskoonkin kerinnyt kypsyä useasti!! Nykyään vähemmän. Ehkä olen vahvistunut ja aikuistunut.
et oo ihan ainut ehkä ketä anoppi ärsyttää :) ainakin mua myös. Ja samanlaista oli meilläkin kun vauva oli pieni (sun kertomaan nähden)
Ja sama meno meinaa jatkua vieläkin vaikka olen kyllä puoleni yrittänyt pitää.
Ainut mikä auttaa on että näkee mahd harvoin
Eikä se paikka ole teidän ydinperheessänne millään tavoin missään keskiössä. Vauva on teidän pienenne, ei todellakaan hänen. Hän ei sanele, hän ei ohjaile toimintaanne. Mä kiukustuisin kunnolla, jos joku (kuka vaan muukin) omisi vauvaani noin, ja se on ihan vaan tätä täysin luonnollista omaa pienokaistani suojaavaa äitiä minussa! Anoppisihan esimerkiksi on omansa jo hoivannut, sun lapsesi ei ole mikään terapialelu hänelle.
Eli ymmärrän kyllä että ärsyttää, eikä tuohon tarvitse vetää edes mitään hormoneja mukaan. Välittämisensä voi ihminen osoittaa kyllä ilman että tunkee iholle ja astuu toisten varpaille! Teidän pitää varmaankin koulia se nyt tajuamaan nämä asiat heti alkuunsa. Enkä tässä todellakaan tarkoita, etteikö olisi kiva että mummo on elämässä jotenkin mukana, se on hieno asia tietenkin, mutta fiksu ihminen EI nyt vaan toimi noin. Aikuinen ei tunkeile toisten elämään omimaan toisen tärkeintä noin. Ja asiahan ei ole mustavalkoinen, olisi monia tapoja osoittaa kauniisti että perheenne on hänelle tärkeä.
Tuo on kamalan ajattelematonta vallanhalua häneltä tai jotakin vääränlaista perheessäänne kiinni roikkumista, jos siis mielipiteeni sanon. :/
ehdoton komppi!! :D
alko taas oma anoppi ärsyttää kyllä sen verran.. monesti on hermo meinannu mennä sen kans..
Mun anoppi näyttää jopa olevan kateellinen jos mun lapsi haluaa mun syliin ja sanoo äiti, se on heti että "täällä mummu tule tänne"
arghhhhhhhhhhhh!
totta meilläkin, anoppi sekosi täysin ja sama meno jatkuu vaikka lapsi jo 3v, vieläkään ei kykene puhumaan lapselle normaalisti vaikka lapsi itse puhuu selkein lausein anopille.
Ärsyttää edelleen...ja ärsyttää miestäni myös, joten vika ei ehkä olekaan vain kiittämättömässä miniässä.
kun meillä kummitäti oli omistushaluinen, vei multa vauvan aina kun tavattiin, ja siinä iässä kun vauva vierasti, naureskeli vain että alkoi itkemään kun näki äitinsä ja vei lapsen pois
onneksi mun mies puuttui asiaan aina mun puolesta, hänen siskostaan kun oli kyse
jos yhtään lohduttaa, niin tuo menee ohi kun lapsi kasvaa :)
Ole kuitenkin onnellinen, mummo rakastaa lastasi valtavasti! Hän on varmasti innokas auttamaan aina kun apua tarvitset. Kannattaa vaalia lapsen mummosuhdetta, mutta olla jämäkkänä perheen omien rajojen kanssa. On se kumma, että oman äidin höpsähtäminen ei ärsytä ollenkaan samalla lailla... (ainakaan siis itseäni)