miten olette päättäneet saada lapsen?

keskustelua lapsista heti suhteen alkumetreillä. Ei mitään vakavaa, nyt istutaan ja puidaan tämä lapsiasia, vaan kartotettiin omat ja toisen haaveet, unelmat ja tavoitteet pikkuhiljaa.



Viitisen vuotta seurusteltiin ennen häitä. Sitten jätettiin ehkäsy pois. Saatiin esikoinen. Mietittiin koska toinen, ehkäisy pois ja saatiin hänet. Kolmannesta käytiin ihan virallinen keskustelu punaviinin voimalla ja nyt odotamme häntä.

"Mieheni tekee kotitöitä ja on tosi ihana ja hyvä kumppani, mutta niin vain roolit kääntyvät helposti vanhanaikaisiksi kun tulee lapsia, näin olen lähipiirissä nähnyt ja täältäkin lukenut.

"



että se miten paljon asiaa on puhetasolla vatvottu ennen tositilannetta ei näytä yhtään auttavan siihen ettei noin kävisi. Muutenkin, minusta aika turhaa se etukäteissuunnittelu kovin yksityiskohtaisesti kun sitten ne asiat on niin eri tavalla kun se lapsi siinä on.

Minusta tuo oli ihan kiva tapa aloittaa lapsen teko. Tarvitseeko siinä mitään neuvotteluja ja kirjallisia sopimuksia alkaa tekemään, maailman luonnollisimmassa asiassa? :) Olettehan asioista jo keskustelleet. Ihan hyvä että miehesi pääsi yllättämään sinut ja ravistelemaan kontrollintarvettasi. Tuo on varmsti ihan hyvä juttu sinullekin. Miehet puolestaan ovat usein niin luonnonlapsia, että ahdistuvat keskustelusta, neuvottelemisesta ja sopimisesta. Ja sen verran yksinkertaisia, että viesti menee (jos menee) perille ihan ensimmäisestä sanomisesta. Ei sitä tarvitse enää sen jälkeen jahkailla. Naisen tapa käsitellä asioita monimutkaisesti vain ahdistaa ja aiheuttaa suorituspaineita (!).



Meillä oli mieheni kanssa hieman erilainen tilanne aikoinaan. Biologia teki kepposet ja olin armottomassa lisääntymiskuumeessa kun tapasin nykyisen mieheni. Taisin jo kolmansilla treffeillä ottaa asian puheeksi ja kuukausi siitä olin jo raskaana...

Olemme miehen kanssa puhuneet, että olisi kiva saada lapsia "sitten joskus". Olen jo ollut hieman pidempäänkin sitä mieltä että sopiva aika taitaisi olla jo aika lähellä, mutta mies ei osaa oikein sanoa mitään, kun yritän asiasta keskustella.

Eilen sitten, kun harrastimme seksiä, sanoikin että mitäs jos "kokeiltais ilman kumia". Olin ihan hämmästynyt, mutta annoin mennä vaan. Nyt sitten mietin, että näinkö mies päättää asian. Jättää vaan ehkäisyn pois ja se siitä?!?

Itse kävin heti ostamassa foolihappolisää, vaikka sen syöminen pitäisi kai aloittaa jo useita kuukausia ennen mahdollista raskautta. Haluan pohtia, suunnitella, valmistautua jne.. olenko jotenkin liian suunnitelmallinen, kun minua häiritsee nyt koko tilanne. Miten teillä muilla on asiasta päätetty?

kuulostaa siltä että mies on päätöksen tehnyt, ja se on että lapsi saa tulla.

Luultavasti se mies on sitä asiaa pohtinut pitkään ja hartaasti. Ja kun eihän sen miehen mitään ravintolisiä tarvitse syödä, hänhän hoitaa lähinnä sen siittämisen nyt alkuun =D.

Kyllähän noista kasvatusasioista kerkiää juttelemaan sitten raskaudenkin aikaan. 9 kk on pitkä aika ja siinä ehtii jutella kyllä.

Käytännössä siihen raskautee voi valmistautua, mutta sitten kun lapsi on talossa, niin ei voi tietää että meneekö jutut niinkuin olet suunnitellut. Kaikenlaisia onglemia voi tulla, niin lapselle kuin sinullekin.

Tottakai se suunnittelu ja keskustelu on tärkeää, mutta raskauden jälkeen on olemassa se pieni yllätyssektori, jota vauvaksi sanotaan.

Ja jos sinua häiritsee tilanne niin avaa hyvä nainen suusi ja puhu siitä miehellesi. Sillähän siitä selvitään.

Lapsesta oli idean tasolla juteltu pari vuotta ja sanoin aina, että mies kertoo sitten kun on valmis. Edellisen kerran oltiin tyyliin puhuttu aiheesta toukokuussa ja elokuussa mies sanoi aamupalapöydässä, että hänen puolestaan voimme aloittaa nyt yrittämisen sitten kun haluan.



No, lykättiin asiaa vielä puoli vuotta muiden syiden takia, mutta mies ei lipsunut lupauksestaan.



Älä stressaa, mutta muutoin voitte jutelle lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvistä toiveista ja odotuksista, ettei mies oleta, että ainoa velvollisuus on vedellä paljaalla ;)

mitään, kun tulin raskaaksi. 4 kertaa. nyt on 5 lasta ja hyvä näin. ihan ilman etukäteissuunnittelua.

mulle on sanottu koko ikäni, että relaa vähän, ja älä stressaa.. tiedän kyllä, että voisin ottaa rennommin, ja monessa asiassa olenkin niin oppinut tekemään.

minusta lapsen saaminen on jotenkin niin iso asia, että tuntuu hassulta, että yhtäkkiä vaan jätetään ehkäisy pois parin sekunnin päätöksellä. Mutta taitaa olla aika tavallista...

Olemme menneet naimisiin viime keväänä (toukokuussa) ja sitä ennen asuneet useita vuosia yhdessä. Olemme keskustelleet toki lasten saamisesta, mutta ympäripyöreästi, siis että joo, olisi ihanaa saada lapsia sitten joskus. Lukumäärässäkin olemme olleet samoilla linjoilla eli eihän sitä oikein tiedä ennen kun on lapsia että haluaako vielä ja että toivottavasti yksi kerrallaan tulisi.

Mieheni tekee kotitöitä ja on tosi ihana ja hyvä kumppani, mutta niin vain roolit kääntyvät helposti vanhanaikaisiksi kun tulee lapsia, näin olen lähipiirissä nähnyt ja täältäkin lukenut.

Voihan kaikenlaisista asioista keskustella tänään ja eihän sitä tiedä koska tärppää vai tärppääkö ollenkaan. Eli eihän mikään ole vielä myöhäistä.

-ap

Voi ap, meillä ihan sama tilanne!

Olemme olleet yhdessä reilut kuusi vuotta, naimisissa vuoden. Meillä on samoin ollut puheissa, että lapsia sitten joskus.

Nyt haluaisin, että järjestäisimme elämämme siihen kuosiin, että lapsen olisi hyvä tulla. Esim. työ-ja asuntoasiat ovat vielä epäselviä. Siis minun mielestäni. Mies tuumaa, että jätä vaan pilleirt pois! Ja minä olen ihan kauhuissani - eihän niitä noin vaan hetken mielijohteesta voi jättää! Entä jos tulen raskaaksi?! Jjne jne...

Olen solmussa juuri kuten sinäkin. Haluaisin saavuttaa jonkun "suuren konsensuksen" siitä, että nyt se lapsi tehdään ja sitten sitä yhdessä hoidetaan. Onneksi ehkäisy on minun käsissäni, ja pystyn hallitsemaan sitä itse. Mies on ihan liian tuulella käyvä...

Sain juuri samoja ohjeita kuin sinäkin, että pitää vain heittäytyä ja kyllä elämä kantaa! Minusta se kuulostaa niin kovin vastuuttomalta... *huokaus*

Meillä päätettiin jo suhteen alkumetreillä, että lapsia ei tähän perheeseen tule. "Meillä" on miehen kaksi lasta, joista nuorempi täytti just 18. Ei enää yhtään alaikäistä huollettavana, jes!

En ole ikinä ajatellut, että lasten tekoon pitäisi jotenkin valmistautua. Ehkäisy pois vaan, ja sitten se jossain vaiheessa tärppää...jos tärppää.

että sinusta tulee painajaismainen yhden lapsen äiti.

Sähän olet jo valmistautunut! Jos mies pähkisi asiaa ollenkaan, ette saisi ikinä lapsia, sillä kukaan järkevä ja asiaa pidemmälle (kuin "ilman kortsua olis varmaan kivempaa") ajatteleva mies ei siihen hommaan suostu.

että minä kysyin että haittaisiko sinua jos jättäisin nämä pillerit syömättä kun niistä tulee minulle oireitakin. Että pieni saisi tulla jos on tullaksee. Mies sanoi että eipä tuo haittaa kun on alunperinkin puhuttu että lapsia halutaan. Ei siihen sen juhlallisempia menoja tarvittu. Enkä syönyt mitään lisiä tai muuta ennen raskautta, on ennenkin ilman niitä pärjätty vaikka ravintokin oli yksipuolisempaa.

ja mies kuitenkin päätti toisin, 3kk ennen häitä vetäski paljaalla.. :D Mua ei kyllä yhtään haitannu, seuraavasta laakista tulinkin sitten raskaaksi.. :D Ja en mitään foolihappoja tai muita hapatuksia edes ajatellu. Jos teillä on ollu puhetta lapsen teosta, niin eiköhän sulla ole ollu aikaa valmistautua..?

taidan olla kontrollifriikki..ja varmasti tulee painajaismainen esikoisen äiti :D. Pidän siitä, että ennen päätöksentekoa asiaa mietitään jne..



Jotenkin olisin kaivannut jotain päätöstä asiasta. Että joo, meille voisi tulla lapsi ja sitten pitää ottaa nämäjanämä asiat huomioon ja tälläset asiat on tärkeitä mulle, entäs sulle..



Tälläkin palstalla valitetaan miehistä, jotka sluibaavat lastenkasvatuksesta, eivät varaa lapselle neuvolaa, eivät tiedä lasten harrastuksista tai kavereista, eivät osaa pukea lastaan ja jättävät kotityöt tekemättä sekä pyörivät omissa harrastuksissaan ja baareissa kuten aina ennenkin.. en minä ainakaan sellasta elämää halua..



-ap

Ja kauanko te olette seurustelleet / asuneet yhdessä / olleet naimisissa?? Etkö ole oppinut ilman tätä "nyt päätetään että tehdään lapsi" -keskustelua miehestäsi mitään?

Ainoastaan se on varmaa, että tuolla menolla sinä olet ennen pitkää eronnut. Kukaan ei kestä tuollaista.

Noin minäkin olen sen ajatellut menevän sitten, kun aika koittaa. En osaa kuvitella, että pidettäisiin mitään suuria neuvotteluita, että kolmen kuukauden päästä lopetamme ehkäisyn ja nyt alan syömään foolihappoa. Olette kumminki tulleet yhdessä siihen tulokseen, että tahdotte yhdessä lapsia ja miehenne mielestä siihen on nyt hyvä tilaisuus.



Foolihappolisän syöminen ei ole mitenkään pakollista kuukausia ennen raskautta. Sitä saa myös normaalista ruuasta. Sen syömisen aloittamista suositellaan silloin, kun aletaan yrittämään raskautta, eli teidän tapauksessanne juuri nyt. Foolihaposta tulee nimittäin helposti puutos raskauden aikana, jonka takia sitä on hyvä nauttia lisänä. Normaali, terveellinen ruokavalio kyllä usein riittää ennen raskautta.



Miten haluaisit valmistautua tai suunnitella? Raskautta on vaikeaa suunnitella etukäteen, edes sen alkamista ei voi valita muuten kuin ehkäisemällä. Miehesi on varmasti pohtinut asiaa päänsisässään, koska päätti jättää ehkäisyn pois. Ehkä voisit pyytää häntä keskustelemaan kanssasi, niistä asioista, jotka mietityttävät sinua nyt. Turha suunnittelu ja pohtiminen kannattaa jättää pois, koita ottaa rennosti. Mieti ensin itse mikä sinua häiritsee tilanteessa ja sitten kannattaako siitä puhua miehen kanssa.



Muista myös, että vaikka ehkäisy jätettiinkin eilen pois, vauva saattaa tulla vasta ajan kanssa. Et siis voi kauheasti suunnitella mitään. Voi olla, että 9 kuukauden päästä olet viimeisimmilläsi tai odotat vieläkin sitä plussaa. Ole siis ihan rauhassa, kaikki menee varmasti painollaan.

taidan olla kontrollifriikki..ja varmasti tulee painajaismainen esikoisen äiti :D. Pidän siitä, että ennen päätöksentekoa asiaa mietitään jne..

Jotenkin olisin kaivannut jotain päätöstä asiasta. Että joo, meille voisi tulla lapsi ja sitten pitää ottaa nämäjanämä asiat huomioon ja tälläset asiat on tärkeitä mulle, entäs sulle..

Tälläkin palstalla valitetaan miehistä, jotka sluibaavat lastenkasvatuksesta, eivät varaa lapselle neuvolaa, eivät tiedä lasten harrastuksista tai kavereista, eivät osaa pukea lastaan ja jättävät kotityöt tekemättä sekä pyörivät omissa harrastuksissaan ja baareissa kuten aina ennenkin.. en minä ainakaan sellasta elämää halua..

-ap

Meillä puhuttiin nuo asiat läpi jo n. 1kk seurustelun alkamisesta, samoin naimisiin menot yms. ihan siksi että ollaan samoilla linjoilla asioitten suhteen eikä sitten monen vuoden jälkeen huomata että toinen haluu suurperheen ja toinen ei lapsia ollenkaan? tai että mies meinaa että naisen hommaa on kotityöt ja lastenhoito, nainen taas olettaa että ne tehdään yhdessä.. Jos kerran olet niin suunnitelmallinen ja kontrollifriikki, niin luulisi sinun käyneen nuo asiat jo moneen kertaan läpi.

Taas toisaalta voisi olla hyvä että tulisitkin raskaaksi nyt ns. kerta laakista, niin huomaisit että asiat voivat mennä hyvin ilman järkyttävää pingottamista. ;) Siis relax ja nauti elämästä..

Ihan alussa puhuttiin sen verran, että molemmat haluaa lapsia sitten joskus myöhemmin ja pitää eka mennä naimisiin.

4vuoden seurustelun jälkeen menimme naimisiin ja sitten minuun iski vauvakuume ja mieskin oli sitä mieltä, että vauva saa tulla jos on tullakseen :) Ja seuraavat 2v. menikin sitten sitä vauvelia "tehdessä" ;)

ap:n toiminta taas kuulosti ihan normaalilta. Eiköhän aika monet pariskunnat mieti yhdessä (muulloin kuin seksin aikana :), että nyt sopisi aloittaa yritys (ei sillä että ap:n miehenkään tavassa mitään vikaa olisi).



t. 2 lapsen painajaismainen äiti