Auttakaa...en osaa osoittaa hellyyttä miehelleni
ainakaan selvinpäin, vain lapsilleni pystyn ja runsaasti pystynkin. Mikä ihmeen tunnevamma tämä on? Lapsuudenkodissani ei hellyyttä osoitettu, voisiko olla niitä peruja? Mies osoitti hellyyttä tietysti suhteen alkuaikoina, miäkin silloin todennäköisesti enemmän kuin nyt, mutta nyt se tuntuu olevan ihan mahdotonta. En uskalla edes halata miestäni :( Toisaalta mies on kontrolloiva, arvaamaton, ilkeäkin.
Suurin osa ajasta meillä menee kuitenkin hyvin. En vain jaksa enää olla avioliitossa, jossa elellään kuin kämppikset. Mies kuulemma lopetti hellyden haun kun ei saanut minulta vastakaikua. Itkettää..auttaisko joku terapia vai onko vaan mies väärä minulle?
Kommentit (2)
itse asiassa kuulostaa siltä, että olet hommannut sellaisen miehen kuin lapsuudenkodissasi on opetettu. Minun mielestäni hyvään kumppaniin eivät liity sellaiset sanat kuin kontrolloiva, arvaamaton ja ilkeä.
tätä pelkään itsekin. En haluaisi "viedä isää" kahdelta alle 3v, mutta tunnen itseni todella onnettomaksi. Juuri se, ettei tiedä miten oma käytös vaikuttaa tähän kaikkeen, olisinko erilainen jos miehen käytös oisi erilaista vai ei?
Takanani on pieleen menneitä suhteita enemmänkin, eikä ole ensimmäinen kerta kun syytetään tästä kylmyydestä. Olen lähes varma, että vaikka rakastaisin, en ole sellainen kaulaanhyppäävä "ihana nainen".
itse asiassa kuulostaa siltä, että olet hommannut sellaisen miehen kuin lapsuudenkodissasi on opetettu. Minun mielestäni hyvään kumppaniin eivät liity sellaiset sanat kuin kontrolloiva, arvaamaton ja ilkeä.